Elämä on täynnä salattua magiikkaa
Tämä lause hiipii nykyisin mieleeni jatkuvasti, toistuvina muistutuksina siitä, että emme voi hallita tapahtumien tarkoituksellista kulkua. Ja samaan aikaan tuolle kululle voi löytyä kaikkeuden siimeksestä kuin ennalta määrätty polku. Kun sille astuu, jokainen askel pelottaa pimeässä, mutta kuun valo ilmestyy pilviverhon takaa juuri oikeaan aikaan luomaan johdatusta. Tällöin voi nähdä valot ja varjot, asiat jotka ovat estäneet meitä näkemästä ja jotka ovat vieneet meitä aiemmin vääriin suuntiin. Tai ei ehkä vääriin, mutta liian pitkään pois itsestä, oman itsensä ytimestä.
Koin jonkinlaisen valaistumisen 9.9.2021 Maarian kirkon edustalla, eikä se ollut uskonnollinen muussa mielessä kuin uskossa itseeni, uskossa muutokseen. Minun oli pakko pysähtyä, nousta pyörän selästä ja kirjoittaa pulppuavat sanat ylös kännykän muistioon. Kirjoitin runon myös Instagramiin, ehkä muistutukseksi itselleni siitä, etten voi enää paeta sitä mikä on edessä.
Ja miten tämä liittyy elämän salattuun magiikkaan? Jostain syystä minulle tuli Maarian kirkolla mieleen hiljattain edesmennyt taidemaalari ja lasitaiteilja Hannu Konola. Hän toimi pappina ennen kutsumusuraansa taiteen parissa. Tapasin hänet moneen otteeseen, pidin hänestä huokuvasta rauhoittavasta hengestä, tuttuuden tunteesta. Minusta tuntui, että Hannu näki jotain, minkä minäkin tiesin mutten uskaltanut sanoa ääneen. Tai sitten vain kuvittelen, kuten myös sen, etten tiennyt hänen toimineen pappina juuri Maarian kirkolla. Luin sen lehdestä vasta kirkkovisiittini jälkeen. Tällöin aloin pohtia uudesta näkökulmasta myös sitä, että sattumoisin hautakiven takaa astui esiin tunnettu kirjailija, joka oli kirkkomaalla kanssani yhtä aikaa. Ei muita. Hän ei nähnyt minua, mutta minä näin hänet.
 |
| Taiteilija ja kirjailija elävät usein kädestä suuhun toivoen, että joku antaisi almun kirstuun tarkoituksen tunteesta eikä säälistä. Lopulta säälikin käy, jos sillä voi elää seuraavan vuoden taidetta tehden. Tämä vaivaisukko puhuttelee minua joka kerta, muistakin kuin edellä mainituista syistä. Kai tekin olette kuulleet tämän: kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Nykyajan anekauppaa on esimerkiksi kaupallinen yhteistyötoiminta somevaikuttajien venyyttäessä arvomaailmaansa. Kirjailjat ja taiteilijat alkavat olla huolestuttavissa määrin osa tätä. Mutta sielunsa voi myydä vain kerran. |
Kului aikaa, asioiden sulattelua. Entä jossittelua. Edes parin viikon sairausloma ei saanut aikaan muuta kuin päätöksen lykkäämistä ensi vuodelle. Tiesin, että se olisi edessä - mutta koska?
Valvoin öitä läpeensä, en nuku koskaan täysikuun aikana. Kumpikaan mummuistani ei nukkunut. Mietin heitä, näin toisesta voimakkaan unen lopulta nukahdettuani. Kirjoitin sen ylös, lopulta siitä tuli uuden käsikirjoituksen runko. Lähdin töihin miettien erään uutistoimittajan silmäpusseja, mutta ilmestysrunon mukaisesti minä olin vain "Trumpin teepuss".
Kaikki elämäni suuret ratkaisut ovat syntyneet unista ja unissa. Siksi minua hirvittää, miten vähän ihmiset antavat arvoa niille ja tulkitsevat piilosymboliikkaa. Minä en voisi elää enkä luoda mitään ilman uniani, siksi olin shokissa kun en vähään aikaan nähnyt niitä.
Ratkaiseva uni, jonka näin 27.-28.10. välisenä yönä, oli voimakkaampi kuin kaikki viime aikojen unettomat ja katkounelliset yöt yhteensä. Kun heräsin siitä, tiesin heti, että minun on lähdettävä heti. Heti on vain liikkuva määre työssä, jota on määrittänyt vastuullinen kokonaisuuden hallinta etenkin tiettyinä kriittisinä aikoina. Heti on myös kukkaron muotoon mukautuva käsite. Tiesin kuitenkin, että lähden heti kun voin.
En saanut enää unta herättyäni unesta. Oli täysikuu, tai sitten se oli katulamppu tai tulevaisuus, joka valaisi huonetta liian voimakkaasti. Hämärässä eläneen ihmisen pitää tottua muutoksiin. Silmät eivät näe ennen kuin ne ovat valmiit siihen.
Aloin fiksusti googlettaa herätyskellosta eli tuon yön aikana puhelimestani, mitä asioita maailmassa on tapahtunut 28.10.. Vapaudenpatsas vihittiin käyttöön. Kristoffer Kolumbus rantautui "uudelle" mantereelle. Sähkölampun keksijä Thomas Edison haki ensimmäistä patenttiaan. Suljin puhelimen ymmärtäessäni, että tämä riittää.
En ole numerologi, en ennuseukko. Mutta elämä tuo toistuvasti eteen merkkejä, joita on vaikea selittää puhtaina sattumuksina.
Mustana perjantaina kerroin pomolleni lähteväni. Hän otti asian hyvin, kannusti rohkeisiin muutoksiin. Niistähän me kaikki haaveilemme.
Kun palasin kotiin ja rojahdin migreenissä sohvalle, suonissani virtasi kokis ja sumatriptan. Molempien valmistajia ostin lisää osakkeina ilman kuluja, vaikka oli myös Älä osta mitään -päivä. Mutta minä investoin omaan vapauteeni ostamalla myös jatkoaikaa museokortille, jota ehdin vihdoin ensi vuonna vinguttaa. Riittävän kauan sohvalla huohotettuani avasin Instagramin. Ensimmäisenä syötteeseen ilmestyi Paul McCartneyn julkaisema kuva Vapaudenpatsaasta.
 |
| Kuva: Pinterest, koska en viitsinyt Maccan tililtä napata. Tämä on vastaava iltaruskoa vasten. |
Tässä on kerrottuna vain murto-osa, ja tätäkin osaa voisi vielä laajentaa. Miksi esimerkiksi löydän sattumala ala-asteen ainevihon juuri nyt, josta luen merkittävän opettajan kirjoittaman lauseen? Jonka olen lukenut jo silloin, mutten suhtautunut siihen asiaankuuluvalla vakavuudella.
Ehkä yleisintä ihmisille on toisen ihmisen kohtaamiseen liittyvät etiäiset. Olen saanut merkkejä mieheni kohtaamisesta ensimmäisen kerran jo teini-ikäisenä. Tällöin piirsin hiilityön, joka on kuin ilmetty mieheni. Aivan kuin olisin tiennyt tulevaisuuden. Me olemme kaikki hämmästelleet tätä kuvaa tästä hetkestä käsin. Uskon tarkoitukseen, en yksin hiilityön perusteella vaan monen muun yhteensattuman kautta, joita en ehkä kuitenkaan kirjoita julkiseen blogiin.
Ylipäätään merkkien tulkitsemisen aihepiiri on nykyisin vaiettu, sillä moni mieltää nämä asiat huuhaaksi. Kyllä tämä vaatiikin tietynlaisen avoimuuteen perustuvan mielenmaiseman, joka on ilman muuta aistittavissa myös Hannu Konolan taiteesta. Ilman symbolismia, merkkien tulkintaa, selittämättömyyksiä, ei edes olisi mitä upeinta taidetta maailmassa. Jos voin joskus olla osa tätä, tai olenhan jo, mutta niin, että siitä myös maksetaan, tällöin opettajan povaus on toteutunut.
Käykö sinulle selittämättömiä yhteensattumuksia elämässäsi? Miten suhtaudut niihin?
P.S. Hannu Konolan töitä on hankittavissa Taidekappelin kautta.
On paljon sellaista, mitä me emme ymmärrä.
VastaaPoistaMinä olen ajatellut, että sukupolvelta toiselle siirtyvät taakat ovat lähinnä elämäntapojen ja tyylin siirtymistä, mutta nyt luin, että traumaattiset kokemukset joista ei voi puhua, siirtyvät myös solutasolla, niin että lapsenlapsi voi vaikeassa tilanteessa kokea isovanhempansa salattuja ja vaiettuja tuskia ja että tämä ketju jatkuu, kunnes trauma tulee jollain tapaa käsitellyksi. Näitä ketjuja syntyy paitsi suvuissa, niin myös isommissa yhteisöissä ja esim. kansakunnissa.
Tämä teoria saattaa tuntua maagisen piiriin kuuluvalta, mutta on itse asiassa hyvin järkeenkäypä.
Aavistukset ja vaistot, unet... miksi niillä ei olisi merkitystä!
Olen miettinyt paljon tuota samaa asiaa, traumojen ja tunteiden ylisukupolvista siirtymistä. Aistin itsessäni paljon sitä tuskaa, jota molemmat mummuni ovat sisällään kantaneet. Tosin myös iloa ja huvittuneisuutta. Ei liene turhaan sanottu, että edelliset sukupolvet puhuvat meissä.
PoistaEläimet perustavat paljon intuition varaan. Sellaisen, jota ei voi nähdä eikä haistaa, vain aistia. Ennen myrskyn saapumista lehmät alkavat muuttua levottomiksi, muuttolinnut taas tietävät aina koska lähteä etelään. Ja niin me ihmisetkin sitten lähdemme Kanarialle ihan eläiminä :D Mutta niin, me olemme eläimiä, meitä koskevat samat lainalaisuudet. Uskon siis todella vaistonvaraisuuteen, vaikka monet asiat voi myös järjellä selittää. Mutta nämä eivät sulje pois toisiaan.
Uskon myös siihen, että asioilla on tarkoitus. Se luo myös tiettyä lohtua vaikeissa tilanteissa. Uskon myös, että kaikki asiat eivät ole järjellä selitettävissä. Siitäkin huolimatta, että uskoni tieteeseen on vahva. Merkkien tulkitseminen on kiehtovaa, vaikkei aina saakaan järjellistä selitystä merkeille. Joskus toki asiat voivat olla vain sattumaa. Teit rohkean päätöksen irtisanoutua. Blogiasi seuranneena huomaan, että olet kypsytellyt varmasti päätöstäsi pidemmän aikaa ja nämä merkit vahvistivat lopullista päätöstäsi.
VastaaPoistaKiitos Emilia! Uskon myös, että tällaisten merkkien on tarkoitus vahvistaa aiempaa tarkoituksen tunnetta, tehdä siirtymä todelliseksi. Mietin juuri, että ensimmäisen kerran harkitsin vakavasti lähtöä jo lähes neljä vuotta sitten. Muutokset tapahtuvat hitaasti, ja onneksi sinä aikana on ehtinyt myös säästää rahaa. Kohta aukeaa pörssi, en edes uskalla katsoa paljonko olen tässä omikron-romahduksessa menettänyt :D Mutta tämänkin voi nähdä tarkoituskena, että irtiotossa on kestänyt koronankin takia näin kauan. En nimittäin voisi jäädä pois, ellen olisi laittanut säästöjäni juuri koronadipissä pudonneisiin osakkeisiin.
PoistaMinulla on myös vahva tiedeusko, ja joskus tuntuu siltä, ettei moni tiedeihminen usko tällaisiin "henkimaailman" asioihin. Mutta eiväthän nämä sulje pois toisiaan, kuten Marjatallekin vastasin.
Ja kiitos vielä teille kommenteista, en ehkä uskaltaisi seurata kutsumustani ilman tätä kaikkea tukea ja palautetta <3 Toivottavasti näiden höpinöiden myötä myös lukijat uskaltavat tehdä rohkeita ratkaisuja elämässään.
Minua jäi todella paljon mietityttämään, mitä opettajasi oli kirjoittanut! Voi, kunpa entistä useammat opettajat myös ymmärtäisivät, kuinka suuri merkitys heillä on lapsen/nuoren elämään. Toki niitä merkityksettömiä tapauksia on myös. Olen todella iloinen, että uskaltauduit irtisanoutua, asia ei varmastikaan tapahtunut hetkessä, mutta ihailtavaa uskallusta joka tapauksessa! Itse tulkitsen usein merkkejä vasta jälkikäteen ja olen melko skeptinen monellakin tapaa, mutta herkkyyttä, luovuutta ja ymmärrystä pitää ymmärtää ruokkia monella tapaa. Kaikki ei ole aina loogista ja ns. järjellä ymmärrettävää.
VastaaPoistaSe opettajan lause taisi liittyä jollain tavalla kirjalliseen elämänpolkuun... Mutta eihän sitä voinut laps tosissaan ottaa, ei ehkä edes aikuinen. Mutta jännä löytö kyllä. Tällä nimenomaisella opettajalla on kyllä ollut suuri vaikutus elämääni, hän tuki oikealla tavalla ja vahvisti itsetuntoa. Kuinka moni opettaja tässä maassa onkaan toiminut päinvastoin. Tai ollut vain näkymätön.
PoistaKiitos myös kannustuksesta, jotenkin olen ollut niin kuplassa, etten ole edes tajunnut panikoida irtisanoutumista kuin yhden hikikarpalon verran. Mutta juuri sinä hetkenä sain viestin joka palautti minut pilviin. Taivaanrannanmaalareita tarvitaan tässä mustavalkoisessa maassa :D ja hyviä kirppislöytöjä. Kaikkea ei voi tosiaan järjellä ymmärtää, yhtäkkiä on vain joku huippulöytö edessä tai on itse sellainen :D