Sinun, Margot muistaa ja yllättää

Vihdoin saan kirjoitettua Meri Valkaman kehutusta esikoisteoksesta Sinun, Margot (WSOY 2021)! Ostin kirjan alkuvuonna heräteostoksena Prismasta, sopi hyvin kärryyn perunoiden joukkoon. Ostopaikkaa selittää myös joululahjaksi saamani S-ryhmän lahjakortti, muutenhan suosin pieniä kirjakauppoja. Turussa erityisesti Hämeenkadun Kansallista, sillä pelkään aina, koska "sivukonttori" mahdollisesti lopetetaan kuten monet muinaisen huippukauppakadun myymälöistä. Toivottavasti loppuunmyynti-lappua ei teipata oveen koskaan. 

Mutta asiaan. Aloin lukea Sinun, Margotia heti samana iltana, kun pääsin ryytyneenä viikon ruokien kera kotiin. Sitä ennen kuvasin kirjan miltei lempinukkeni Gorbin kanssa, mutta näemmä olen taas liian laiska etsiäkseni kuvaa nyt tähän blogiin. Myönnän, että itse olen juuri sortunut vienoon DDR-ja neuvostoromantiikkaan, yrittämättä juuri tajuta, mitä ihan oikeasti ihmiset ovat siinä ajassa tunteneet. Olen ollut 1980-luvulla lapsi, jolle Nukkumatti ja Myyrä edustivat suodattamatonta hyvää. Muistan kyllä hyvin Berliinin muurin murtumisen, siksikin Sinun, Margot alkaa todella kutkuttavasti. Berliinin TV-tornin läheisyys valoineen tapahtumien keskiössä olevaa kerrostaloa on myös monin tavoin itseeni resonoiva. Voisin sanoa, jopa jälkikäteen inspiroiva!

Sanon heti alkuun, että jo entuudestaan korkeat odotukset ylittyivät, sillä usein en ole ollut innostunut hypetetyistä kotimaisista teoksista (sisältää Finlandia-voittajia ihan riittävästi). Suurin syy, miksi kirja jää minulta kesken, on se, että jään kaipaamaan vahvempaa tarinan imua. Liian usein kiinnitän huomiota kielellä kikkailuun, se on noussut monissa teoksissa jopa häiritsevällä tavalla luonnollisen imun heikentäjäksi.

Mutta Meri Valkaman esikoisteoksessa kerronnan hyvällä tavalla unohtaa, tarina vie mukanaan, syttyy palo ahmia kaikki kerralla loppuun. Edellisen kerran olen kokenut saman suomalaisen teoksen kohdalla miltei kaksi vuotta sitten, lukiessani Pauliina Rauhalan Taivaslaulun (blogikirjoitukseni linkissä). Se ja Sinun, Margot, ovat molemmat kirjoittajiensa esikoisteoksia. Eikö ole jännää, että kummassakin päähenkilön nimi on Vilja?

Sinun, Margotin juonta on varmasti turha sen enempää avata. Itse en lue juuri koskaan edes takakantta ennen kirjan lukemista, haluan kaiken olevan "tabula rasa". Tiesin kyllä, että kyse on salapoliisiromaanimaisesta rakkaustarinasta, joka sijoittuu DDR:ään. Jo yksin jälkimmäinen lokaatio saa minut syttymään. Nukkumatit ja perunakeitot ovat olleet myös minun todellisuuttani, kuten oli pitkään myös oranssi DDR-sähkövatkaimeni, joka hyytyi kesken sokerikakun leivonnan. Miten vertauskuvallista.

Jo yksin ajankuvan ja lokaation takia Sinun, Margot oli kiehtova. Nautin myös teoksen rakenteesta ja siitä, että samalla lukija pystyy aistimaan vuosien työn taustaselvityksineen, kun taas itse lukukokemus on luonnollinen ja pakottamaton. Tämä on sitä, mihin itsekin kirjallisena perfektionistina pyrin. Minusta on lohduttavaa lukea näin hienoa teosta tietäen, että siihen on käytetty kymmenen vuotta eikä kaksi viikkoa, kuten Mika Waltari Suuren illusionin näpyttämisen kohdalla. No, ehkä siinä vähän vaikutti Pariisi.

Usein sanotaan, että kirjoita siitä minkä tunnet. Sinun, Margotista välittyy henkilökohtaisuus, vaikka se on fiktiota. Äärimmäisen tärkeää, että DDR-muistoja ja koko valtion romahtamista käsitellään vihdoin tavalla, jolla Meri Valkama sen tekee. Suosittelen tätä teosta kaikille, joita kiinnostaa lähihistoria, tämä maailmanaika, kipuilevat perhesuhteet sekä se klassinen, ihmisen ikävä toisen luo. Tuo toinen on myös kaupunki ja maa, jota ei ole enää olemassa kuin sielunmaisemissa. Teokset, joissa paikka on tavallaan yksi päähenkilöistä, ovat aina minuun iskeneet lujaa. Tunnistan tätä samaa linkittymistä paikkaan ja muistoihin niin vahvasti, että sitä on ryhdyttävä selvittämään, siitä on luotava kirjoitettu tarina. Viis tähtee hei.

Oletko sinä jo lukenut Sinun, Margotin? Mitä pidit? Otan mielelläni vastaan myös vinkkejä muista DDR-aiheisista kirjoista! Mielestäni niitä ei kyllä ole liikaa.