Lux ja pop up: aikamme ilmentymät (ärsyttäviä sanoja ja valoja vol. 345)

Listasin taannoin ärsyttäviä sanoja kännykkään, kun runosuoni oli tukossa. En tiedä miksi moinen ranteensahaus, mutta tajusin, tämä aihepiiri resonoi. Kyllähän näitä on joskus medioidenkin sivuilla ruodittu. En muista, mikä olisi ollut ärsyttävin sana lukijoiden mielestä, mutta kerropa sinä omasi. Listaan alle omia esimerkkejä:

Voikkari
Hamppari
Limppari
Limukka
Masuasukki
Toisinkoinen (toinen teos esikoisen jälkeen) 
Naposteltava
Voimahali
Jaksuhali / jaxuhali
Fasilitointi
Sparraaminen
Osallistaminen
Best
"Se on ihan fine"
Paituli
Maadoittaa (kun tarkoitetaan itsensä rentouttamista)

Voimaantua
Tahtotila
Ottaa koppi

ja niin edelleen...

Kuten huomaatte, monen sanan ärsyttävyys liittyy nykyajassa toistuvasti toistona toistettavaan ärsyttävään ilmiöön. Sana itse ei välttämättä olisi muuten ärsyttävä. Tässä kirjoituksessa keskitynkin joulukuun kunniaksi kahteen hyvin ajankohtaiseen sanaan.

Pop up ja Lux

Revin pop up -hiukseni päästäni, sillä kummatkin sanat ovat englantia ja niillä sanoitetaan jokainen turha kotimainen tapahtuma, jossa puhutaan suomea tai ei mitään. Etenkin pop upilla vain vedotaan ihmisten yksinkertaisuuteen ja taipumusta joukkohysteriaan ja laumautumiseen. Toisaalta ilmainen ämpäri tehoaa tapahtumissa yhtä hyvin kuin pop up, miksei siis käytettäisi vielä ilmaisempaa sanaa? Kun missä tahansa lukee pop up, kansa lähtee sankoin joukoin jonottamaan. 

Vielä suuremman ryntäyksen saa aikaan Lux. Onko enää talvea ilman Loimaa Luxia tai minkä tahansa perähikiän valotaidetapahtumaa, joka on osallistujille ilmainen? 

Tänä viikonloppuna pysyttelen hyvin kaukana Aurajokirannasta, sillä Lux-tapahtuma Valon polku on uutisten mukaan kerännyt jo nyt megalomaanisen virtauksen joen varrelle. Siellä sitten jokainen katsoja toteuttaa omaa luxiaan sinivalokännykät kädessä. Riittää, kun näen joka toisen somekuvat samoista valoista. Sinänsä tietenkin hienoa, että ihmiset liikkuvat, käyttävät jalkojaan minkä tahansa asian hyväksi. Kuten vaikka elämän. 

No, ovathan nämä hienoja, en dissaa taiteilijaa. Mutta ärsyttää tämä valohypetys. Kuva Turun kaupungin sivuilta. 

Minulle parasta taidetta on hiljaisuus vailla valoja, maisema vailla ihmisiä. Lumi vailla led-poroa. Edes Lux Gratiae eli Naantalin oma valoshow kirkolla ei saanut minua irtautumaan cryokammiostani. Sähköä led-valot eivät kuulemma juuri vie, sehän on ollut nyt ykköskohu aiheeseen liittyen. Puhutaan valojen ja koristeiden vaikutuksesta mielenterveyteen.

Migreenikolle toisten hyvä tai vähemmän hyvä ajatus voi olla painajainen. Siksi haluankin kertoa, että tuttu kaulaliinaan kääritty led-poro on jälleen ilmestynyt pihapiiriin. katso kuva täältä ja kuvittele tilanne tänä vuonna, kun poro loistaa keskellä lunta! Naapuri se rakastaa näitä valtaosan mielestä rumia laserleikkureita, jotka on pakotettu eläimen muotoon. Juuri kun ehdin aiempina talvina led-poroon jotenkin tottua turruttamalla sarveiskalvoni, vielä lähemmäs taloa on ilmestynyt nyt uusi eläinhahmo. Siitä ei saanut selvää kuin parin metrin päässä, niin häikäisevä se on. Ja siinä kohtaa huomasinkin jo olevani sokea. 

Kun googlettan led-poron, ei löydä mitään yhtä häikäisevää kuin naapurin poro. Tämä on varmaan bambi. Toki kuviin ei saa taltioitua todellista häikäisyä. Kun pimeässä pihassa loistaa tällaisia otuksia yksittäisinä pisteinä, ongelma on vakava. Se vaikuttaa jopa nukkumiseen, kun eläimet kajastavat verhojen läpi sisään. Tällä sentään ei ole nukkaista kaulaliinaa ja mainospipoa. Toisaalta ne peittävät edes osan valosaasteesta. Kuva K-raudan sivuilta, pahoittelut mahdollisesta myynnin heikentämisestä. Tällaiset maksavatkin helposti reilusti yli sata euroa. Luulisi olevan rahalle parempikin sijoituskohde, kuten vaikka talvivaatteet ukrainalaisille lapsille. 

Jos naapuri asuisi korvessa eikä valosaaste näkyisi muille naapureille, ongelmaa ei olisi. Mutta nyt jänis häikäisee suoraan keittiön ikkunasta sisään ja poraa verkkokalvoihini reiän. Minun piti kirjoittaa huoneessa, jonka silmäkulmassa paistaa koko ajan neonsinivalkoinen jänis. Koko eilisiltani meni pilalle, pienikin ripe luovasta kyvystä kirjoittaa hävisi kuin kuin lasermiekka avaruuteen. Naapuri imi vastikään asennetulla led-porollaan ja -jäniksellään minusta kaiken elinvoiman. Vaikka vedin verhot eteen, jänis tunkeutui niiden välistä mukaan kaikkeen, mitä kodissamme teemme. Kuin naapuri ennen asemasotaa. 

Menin lopulta pihalle tohtaamaan tyhjää kuten naapuri, jotta voisin vienosti pyytää edes pupun uudelleensijoitusta (jouduinhan jo edellisvuonna sanomaan valoporosta nollatuloksella). Tietenkään heitä ei silloin näy, kun kerran sadassa vuodessa olisi asiaa.

Lähdin lopulta kävelylenkille toteamaan, että kenenkään muun pihalla ei ole yhtä rumia ja häikäiseviä jouluvaloja. Normaalit ihmiset käyttävät lämpimiä valoja, jotka eivät poraa silmiä sokeiksi. Normaalit ihmiset eivät myöskään pyydä ihastelemaan rumia tai kauniita jouluvalojaan. Normaalit ihmiset tekevät itsensä mahdollisimman harmittomiksi muille. Normaalit ihmiset sytyttävät ennemmin kynttilän muita terrorisoivan sykkivän led-valosirkuksen sijaan. Mutta oletteko koskaan löytäneet maailmasta tai etenkään naapurustosta ihmisiä, jotka olisivat normaaleja?

Tässä Vihdin uutisten uutiskuvassa pop up -kauppa yhdistetään ärsyttävyyden huipentumaan, -mo-päätteiseen sanaan. Nykyisin kaikki on hautomoa, vastaamoa, hiomoa ja lataamoa. Jälkimmäiseen ainakin päädyn itse tuota pikaa, ellei sanastoon saada pikaisempaa muutosta. Sinänsä arvostettavan yritysidean uutinen luettavissa täällä.

Normaalia on myös hakeutua pop up joulutorille ilman väliviivaa (lehdessä oli tällainen mainos), käydä näyttäytymässä 1800-luvun promenadilla, leikkiä sosiaalista tuttujen kanssa ylihinnoitetulla glögillä ja mennä tämän päätteeksi parahultaiselle valokävelylle. Epänormaalia on olla tavoittelematta tätä joulukuusta toiseen toistuvaa mantraa. 

Vaihtoehtoisesti voit rakentaa oman pop up - lux-tapahtuman kotipihallesi. Tästä pukista tuli kyllä ihan hyvä mieli, kun ei tarvinnut itse asua vieressä. Huomasin, että kaikissa vastapäisissä taloissa oli verhot tai kaihtimet edessä. 

Silti minäkin yritin tänä jouluna yrittää edes rakentaa himmelin, sillä se ei valaise eikä pilaa kenenkään elämää. Kun googletin joulukuun ensimmäinen päivä himmelikursseja, saatoin vain todeta niiden kuuluneen menneen marraskuun ohjelmistoon. Olin vain tyytyväinen, sillä oikeasti en kestä ajatusta ringissä askartelusta. Vaadin savupirtin ja satavuotiaan mummon näyttämään, kuinka tämä rakennelma oikein pysyy kasassa. 

Siispä olohuoneemme uupuu tänäkin jouluna himmelistä ja me uuvumme kaikesta. On uuvuttavaa katsella joulutohinaa somesta, kaikkia markkinoita joissa pitäisi käydä ollakseen sosiaalisen koodiston täyttävä ihminen. Minulle joulu on pyhä yksinkertaisyys, jota en halua pilata ärsyttävillä sanoilla ja tapahtumilla. 

Varsin riittävä ja aina yhtä toimiva joulukoriste vailla ihmisiä, jotka tunkeutuvat pällistelemään samaa kohdetta pomppien samalla tasajalkaa hypotermiasta. Puuhellan äärellä on lämmin ja sähkönkulutuksen puolesta ilmainen hartaus. 

Onneksi voin olla osallistumatta, mutta jostain syystä minulla on tarve mölistä tästä blogissa. Ehkä myös kysyäkseni, antavatko nämä luxit ja pop upit jokaiselle osallistujalle ihan oikeasti jotain. Vai onko näistä tullut enemmänkin joulukuun suorite, massatuotantoa somessa ja pakonomaisissa ajatuksissa? Kuinka moni onkaan työviikon päätteeksi vain väsynyt vailla jaksamista lähteä mihinkään, ellei naapurin Pirjo kysyisi mukaan? No, Pirjo voisi tulla kysymään minuakin, niin pääsen hetkeksi Led-poro Luxista (caps lockilla, ilman väliviivaa) eroon.

Ärsyttääkö sinua nämä sanat ja tapahtumat yhtä paljon vai olenko minä vain tuttuun tapaan änkyrä? Onk se ihan fine, etten osallistu? Kerro tuntosi pop upista ja luxista! Ja iloista toista adventtia!

Lopuksi linkki Pop up -kouluun. Kun googletat pop up, yllätyt miten pop upin syövereissä tämä kansakunta uiskentelee. Tarvitaan jokin jumalallinen lux-valoshow johdatukseen väljemmille vesille.