Slava Ukraini
Ukrainan sota syttyi tasan vuosi sitten, oikeastaan jo vuonna 2014. Mutta varsinainen Venäjän aloittama hyökkäyssota 24.2.2022.
En ollut osoittamassa mieltä, mutta näidenkin tapahtumien suhteen olen ollut välittämässä tietoa. Arvostan sitä tässä maailmanajassa vielä enemmän kuin joskus olisin voinut kuvitella. Ja siltikin, alitajuntako sen tiesi: teininä ottamani tatuointi, joka näyttää nykyisin linnakundin tekemältä, on viestinviejän symboli.
Disinformaatio, se on nykyisin yksi sodankäynnin välineistä. On toki ollut yhtä kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa. Vihollisesta keksitään uskomattomia väitteitä, niitä painetaan perhepotretteihin, mieliin ja julisteisiin. Mutta someaikakausi on tehnyt tästä kaikesta väkevämpää. Ihmisten kyvyttömyys lähdekritiikkiin. On todella pelottavaa, kun hyväntahtoiset sinisilmät jakavat Facebookiin MV-lehden "totuuksia" maailmasta. Tapahtuuko ihmiskunnan rappio aivosoluissa?
Vastaus on kyllä, jos mietin omaa kehitystäni. Onneksi älykännykkäelämään siirtyminen ei kuitenkaan ole vienyt kykyäni lähdekriittisyyteen.
 |
| Propagandajuliste Gdanskin WWII-museosta, jota suosittelen lämpimästi sotimisen sijaan. |
Aiemmin olen jo kirjoittanut masentavia ajankuvia ja ajatuksia sodasta. En jaksa enää. Sota on yhtä totta, se ei häviä päivä päivältä vaan raaistuu entisestään väsymyksen myötä. Mutta mitä tehtiin keskitysleireillä juuri kun oli kaikkein vaikeinta eli aina? Osa heittäytyi vasten sähköaitaa, toiset lauloivat lauluja. Jotkut vitsailivat, kolmannet maalasivat tauluja. Ehkä vain mieliinsä, haavekuviin. Siihen elämään, joka on toisaalla.
Elämä on toisaalla. Jostain syystä nyt kirjan otsikko tuntuu lohduttavalta. Arvio Kunderan teoksesta roikkuu, johonkin tulee kynnys. Mieli on kynnyskysymys siinä missä rauhan solmiminen.
Haluaisin jatkaa, mutta uni painaa silmät kiinni. Toivon, että niin käy myös Ukrainassa. Ja kun silmät jälleen aukeavat, herää paremmassa maailmassa. Utopiaa, mutta niistä ovat parhaat ja pahimmat valtakunnat rakentuneet, usein vain utopioiksi.
Muistan, kun en tiennyt, mitä utopia tarkoittaa. En tiennyt myöskään ponttoonia, joten ilmoitin uivani tamppoonille. Olisipa elämä yhä sitä huoletonta häivää. Samaan aikaan kepeitä hetkiä on raskaissa ajoissa, ilman niitä ihmiskunta ei selviäisi. Musta huumori auttaa yleensä kaikessa.
Toivotaan tästä loppuvuodesta parempaa. Jostain syystä uskon siihen enemmän kuin aiemmin.
Tämäkin sota päättyy ja toivottavasti Ukrainan voittoon, koska jos toisin käy, niin se on diktatuureille osoitus demokratian heikkoudesta. Venäjälle lojaalit maat ovat kaikki roistovaltioita ja ne kaksi epäröijää, Kiina ja Intia, odottavat vain mille puolelle kannattaa kumartaa.
VastaaPoistaToivomme totisesti näin. Mitä pikemmin, sen parempi. Paljon riippuu juuri tuosta, millaisen tuen nämä ns. roistovaltiot ympärillä antavat. Ja ketkä ummistavat silmänsä. Olisihan esimerkiksi kirkko voinut tehdä aikanaan paljon sen eteen, että keskitysleirit saataisiin suljettua. Helpointa on ummistaa silmät todellisuudelta.
PoistaMiten vuosi on voinut jo kulua? Ja toisaalta, vuosi on sotaa käyvässä maassa hemmetin pitkä ja sivusta seuraavien silmissä myös. Todella, todella toivon että sota loppuu pian ja Ukraina saa rauhan.
VastaaPoistaTotta, uskomatonta miten nopeasti vuosi on mennyt. Mikä mahtaa tosiaan olla poteroissa odottavien sotilaiden ja läheisten perspektiivi? Ainoa lohtu on, että ikuisiltakin tuntuvat asiat päättyvät joskus. Toivittavasti jo huomenna.
Poista