Kevään kirppistelyt & R.I.P. Hassinen

Suuri ja mahtava kirppispostaus on jäänyt roikkumaan, sillä asiat jäävät kuuluisasti...roikkumaan? Nyt kuitenkin megaluokan järkytysuutinen aktivoi minut kirjoittamaan kirpputorikirjoituksen. Minähän nyin aivan epätoivoisena viime sunnuntaina lempikirppikseni Kirppiskeskus Hassisen ovea. Olin varustautunut kunnon kirppisralliin juoksulenkin päätteeksi, jolloin olisin voinut lisätä myös kirppiksille ominaista nihkeyttä vaaterekkien viidakkoon. Turha toivo! Kirppis oli sulkenut ovensa lopullisesti vain muutamaa päivää ennen. 

Niin monet hyvät löydöt tein Hassiselta, usein sain myös ilmaiset huutonaurut. En tästä opuksesta sentään, mutta vaikkapa ylihinnoitellusta avatusta kokistölkistä ja nukkaisesta haarakiilabodysta neppareilla. Vain taivas oli rajana, mitä kaikkea ihmiset pistivät myyntiin. 

Tiesin kyllä, että Hassinen suljetaan jossain vaiheessa, alueelle kun on tulossa rakennustyömaa. Uusia kerrostaloja, joiden alta lanataan ilmeisesti koko teollisuushallikortteli. Niitä rakennuksia itsessään ei nyt tule kovin suuri ikävä, mutta toki mietityttää, miten uusi asuinalue sopii historialliseen maisemaan. Kuulen jo kuoron "ei mitenkään". Turussa rakennetaan nykyisin kerrostaloja kaikkialle, sillä asuntopulasta povataan melkoista lähivuosikymmeninä. Nyt sitä on aika vaikea tajuta, kun suurin osa minikokoisista yksiöistä ja vailla kunnon eteistiloja palvelevista kaksioista kaikuvat mykkinä vailla asukkaita. Jo nyt on se tilanne, että kukaan ei halua muuttaa näihin ahdistaviin koppeihin, joita yo-kylässä kutsutaan itsemurhayksiöiksi. 

Viihtyisä koti -kirja 1980-luvun taitteesta sopiikin osuvasti tähän aiheeseen. Hassinen jää tulevaisuuden toivottavasti viihtyisten kotien alle. Uskallan silti jo tässä vaiheessa epäillä lopputulemaa, ilman säästettyä rahaa kun ei nykyään mitään saa (koskien sekä ostoa että rakennuksen laatua). Ehkä pessimismini johtuu myös siitä, että minun on niin vaikea hyvästellä kirpputoria, jota en päässyt kunnolla hyvästelemään. Minähän olin kerännyt taas myytävääkin valmiiksi! Hassisella on ollut paras voittoindeksi. Kirppis-Center Manhattanilla kyllä myynti kävi myös, niin varkaatkin. Sama Länsikeskuksen Kirppis-Centerillä. Joku pölli siellä hienon suutarinlamppuni, jonka myymistä en kyllä jälkikäteen edes ymmärrä. Kai se oli jokin akuutti rahapula. Se lamppu oli vielä Ruotsista ostettu. 

Ennen osattiin leikkiä väreillä. Nyt tämä koti on varmasti valkoinen, beige tai harmaa. 

Sisustaminen kiinnostaa ihmisiä aina. Siksi kirppiksetkin täyttyvät tavarasta, jota kukaan ei tarvitse. Ja jota joku uskoo tarvitsevansa. Samalla Marie Kondon luoma konmaritus alkaa kärsiä inflaatiosta. Kun kaikki luopuvat tavarasta, joka ei tuota iloa, kirppikset täyttyvät hallitsemattomasta romusta. Samalla myös kaappien kaseeraustarpeesta on tullut maanista. Onko siinä mitään järkeä, että kierrättää koko ajan tavaraa? Ostaa, myy, ostaa, myy, kierrättää? Itse nautin nykyään yhä enemmän siitä, että minulla on nämä tietyt tavarat, jotka pidän, enkä tarvitse lisää. Ennen kun avaan Hassisen oven. 

Tämä jäi onneksi kotiin balkanilaisen tupakankäryn takia. Muuten olisin takuulla tähän langennut. Tykkään ostella näitä ikivanhoja keittokirjoja, jotka eivät tunnu kelpaavan kellekään muulle. Mutta jokin "juttu" näissä pitää olla, jotta maksan edes euroa per kirja ja kärrään kotiin. Sellainen oli Silja Linen gourmet-kirja vuodelta 1986. Erinomainen ylistys ranskalaiselle kulinarismille ja laivatyölle, joka silloin sisälsi vielä ripauksen gloriaa myös matkustajasatamassa. 

Yrittäessäni löytää ulkokuvaa Hassisesta, ymmärrän, ettei sellaista taida olla. Olen kuitenkin ottanut kuvan tästä tällä hetkellä seudun ainoasta kerrostalosta Hassisen vieressä, joka törröttää yksinäisenä torahampaana turkulaisessa maisemassa. Varmasti ihailette tapaa yhdistää puutalo- ja kerrostaloasuminen toisiinsa. Uusista kerrostaloista alueella tulee käsittääkseni nelikerroksisia, ainakin sitä on toivottu. Tämä kerrostalo olisi hieno aikansa edustaja toisessa kontekstissa. Tässä taas ei ole mitään järkeä. 

Yritän löytää tuhansien kuvien viidakosta kirppislöytökuvia. Alan jo nyt väsähtää. Kuvat pitäisi purkaa koneelle paljon useammin, jotta myös löytäisi oikeat. Sentään yhden alkukevään liinashoppailun bongasin kuvasirkuksesta.

Näinhän siinä kävi, että tämä upea joululiina oli aivan pakko ostaa, vaikka olin kieltänyt itseltäni kaikki kaita- ja pöytäliinat, etenkin pellavaiset ja juuttiset. 

Tämä euron vai kahden liina ehti jopa olla hetken olohuoneen pöydällä, vaikka joulu oli jo mennyt. Hienosti sopi. Jos on paljon kukkakuoseja, ei haittaa, vaikka niitä tulisi lisää. En olisi koskaan voinut uskoa, että olohuoneeni muuttuu Emmerdaleksi, mutta kukkasohvasta se alkoi. Myös 1920-luvun lampussa on hapsullinen kukkakuosi. 

Kun kuva löytyy, se kelpaa huononakin. Olen takuulla ottanut paremman kuvan näistä Punavuoren Patinasta ostamistani ruotsalaisista puukengistä. Tämän kuvan otin keskellä lumikinoksia, kun löysin nämä kätevästi talvikenkien vierestä kenkähyllystä. Billi Bi:n sandaalit on kohta puhki, ostin ne vuosia sitten Tukholmasta jollain -80 % alella. Ne olivat niin kapeat, että yksikään pari ei ollut mennyt kaupaksi. Jos olisin tajunnut, miten täydellinen lesti tämä on juuri minun suikerojalalleni, olisin ostanut toisetkin sandaalit. 

Ruotsalaiset puupopot ovat leveämmät, mutta pysyvät hyvin remmillä kiinni. Ne olivat täysin käyttämättömän näköiset ja maksoin niistä kympin. Aika pian näiden jälkeen löysin Hassiselta perusmalliset mustat puukengät vain kuudella eurolla, käyttämättömät niin ikään. Tietty rima on ylitetty, kun olen alkanut käyttää sellaisiakin puukenkiä kauppamatkoilla. Hiljattain menin kauppaan niillä ja verskoilla, toivoen, ettei kukaan tuttu tule vastaan. Ei mennyt kuin hetki ja hyllyvälistä kuului "Moi pitkästä aikaa". Sitten katse lahkeisiin ja hymy: "En tiennyt, että kukaan on käyttänyt puukenkiä sitten 80-luvun". Suomessa "trendi" jäikin tarralenkkariaikaan, mutta Ruotsissa jokainen suihkurusketettu nainen pistää puukengät jalkaan. Ehkä nykyisin vitivalkoiset lenkkarit, joiden säilymistä valkoisina jaksan hämmästellä. 

No, kun Ruotsi tuli puheeksi....käytä tähän piirakkaan alkuperäistä Västerbottenostpaj´n sivuilta löytyvää ohjetta ja lorauta joukkoon liraus valkoviiniä. Löydät taivaspaikan uunista. Seuraksi balsamicosiirapilla höystettyä vihersalaattia. 

Tässä jutussa ei ole taas päätä eikä häntää, mutta Västerbottenpaj´n takia voi aina tehdä poikkeuksen. Tämä osui silmään kirppislöytöjä etsiessä ja tajusin, minähän olen tehnyt tuon historiallisen herkkupiirakan kirppislöydön päälle! Se oli myynnissä alkuperäisessä 60-luvun paketissa käyttämättömänä ja sisällä oli trendikäs uutuus, Look-paistopussi. Neljän euron kaupalla sain priiman savulasivuoan, joihin tunnen niin ikään perverssiä vetoa. Siis kerään kaikkea, jota muut ehkä inhoavat, paitsi Kermansaven nimimukeja. Niitä on löytynyt viime aikoina tiuhaan, viimeksi Sauli ja Susanna. Koskaan ei oikeasti tiedä, mistä tulee tulevaisuuden antiikkia! Mutta niitä en sentään ala kerätä. 

Esimerkki Kermansaven tarjonnasta, jota kaikki kirppikset pursuavat. Halvalla saisi koko serviisin tulevaisuuden antiikkia?

Näemmä löytyy toinenkin kuva tästä, muttei Hassisesta!

Tämän kuvasin vessan ysäriseinää vasten, sopi niin hyvin väritykseltään. En kuitenkaan julkaissut tästä koskaan kirja-arviota, sillä ajattelin, ettei minun kannata näille hypeteoksille antaa lisätilaa. Nyt olen pakannut Hildurin kirppismyytävien laatikkoon, vaikka kuuntelen parhaillaan jatko-osaa Rosa & Björk. Se on ehkä johtuen äänikirjaformaatista jotenkin paremman oloinen, olisiko nyt paremmin kirjoitettu. Silti odotan yhä vain, koska saa tietää kaksosten kohtalon. Mikään muu ei varsinaisesti kiinnosta. "Invaramppi" on edellisen eläkeläisasukkaan, vaikka toisinkin voisi kuvitella, heh! Mitä sitä turhaan poistamaan, jos kuitenkin vielä tarvitsee!

Taidan jatkaa sittenkin varsinaista kirppiskirjoitusta myöhemmin, sillä tietotekniikka on vienyt voimat. Yhteys pätkii ja hermot menee. Julkaisen tämän silti, sillä ehkä tässäkin jotain tarttumapintaa on. Paljonko voisin mielestänne tuosta hyväkuntoisesta Hildurista pyytää? Maksaako joku 6-8 euroa? Kymppi lienee jo liiallisuus. 

Totta puhuen en edes muista, mitä kirppislöytöjä olen näiden lisäksi tehnyt. Yhden ihanan aatelispeltipurkin, jossa 1700-luvun hoviväki juo kahvia. Sekin oli turha, mutta pakollinen osto. Totta puhuen minusta on tullut yhä valikoivampi. Poistun yhä useammin kirppissalista ostamatta mitään (tämä ei tarkoita, että varastaisin, heh). Otan kuvia kiinnostavista esineistä ja vaatteista, jotta pystyn elämään paremmin ilman niitä. Sitten en edes löydä niitä kuvia, eli hyvin menee. 

Millaisia löytöjä sinä olet tehnyt viime aikoina? Iloista vappua kaikille, jollen kirjoita sitä ennen!

Ja vielä Post Scriptum: hyvästi Hassinen. Kiitos näistä elämää pidentäneistä vuosista ja suuresta viihdytysarvosta. Ehkä paras löytöni kautta aikain on ollut taide. Minulla on Hassiselta Agnes Wittfooth-Raaden ja Sedennikin öljyvärimaalaukset kehyksineen vain muutamalla kympillä löydettyinä. Molemmat ovat tuottaneet valtavasti iloa elämään. Katson näitä tauluja edessäni ja hymyilen. Suljen Hassisen oven takanani ja itken.