Tuut tuut

Tämä on testi, lukeeko joku tällaisella otsikolla lymyilevän blogikirjoituksen. Pitääkö huolestua, jos lukee?

No, minulta pääsi suusta tällainen klassinen tuuttausääni julkisella paikalla Turun jokirannassa. Nauran sitä vieläkin! Syyhän on migreenilääkkeeni, jolla ilmiselvästi on tahattomia sivuvaikutuksia. Olen raportoinut näistä Fimealle (eli bittiavaruuteen?) ja farmaseutille. Tilanne ei kuitenkaan osaltani muutu, sillä en pärjää ilman tuota lääkettä, ainakaan täysin. Odotellaan "touretten" pahenemista. Ei tämä sitäkään puhtaasti ole, mutta tahatonta nykimistä ja huutelua etenkin mennessä nukkumaan. Joillain sellaista toki esiintyy muutenkin.

Hämärästi muistan leikkimiseni Brion junaradalla taaperona, sanoin "tuut tuut" junan saapuessa lastauslaiturille. Sieltä kyytiin tulivat Duplo-ukkelit. He kaikki ovat tallessa, kuten myös junarata, joka oli ensimmäinen lahjani. Sain sen alle kahden viikon ikäisenä, jolloin tietenkin osasin sen jo rakentaa.

Sanojen merkitys, alitajunnasta kumpuavat äänet, kielillä puhuminen. Jotain yhdenmukaisuutta näissä on. Olen merkinnyt välillä ylös "huutoni", jotka eivät juuri koskaan ole selviä suomen kielen sanoja. Mutta hämmentävän usein googlettaessani, sieltä tulee turkkia. Kuten kereste, se tarkoittaa puutavaraa. Tällainen sana tuli ulos suusta viime talvella, kun kotia piti lämmittää.

Olenko vain kielinero, joka ei ole vielä ymmärtänyt asiaa?

Tuuttelis tuut

Kommentit

  1. Marjatta Mentula10. kesäkuuta 2023 klo 23.17

    Otsikosta voisi ajatella, että kyseessä on jokin Lasten suusta -tarina, mutta kun sinulla ei ole ollut tapana kirjoittaa sellaisia niin arvelin että on jotain muuta.
    Vai semmoista tuuttailua. Onpa omituinen lääke. Jokirannassa joku voi myös ajatella, että olet pistäytynyt olusilla jossain laivaravintoloista ja olet vain pikku hiprakassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esmeraldan eetos10. kesäkuuta 2023 klo 23.24

      Aika tuoreessa lääkkeessä lukee nyt sivuvaikutuksissa tällaisia oireita. Tietysti sopisi hyvin myös "taudinkuvaan" jokilaivojen kohdalla.
      Aika monet sairaudet muuten ovatkin sellaisia, että joku ulkopuolinen kuvittelee kyseessä olevan humalatila. Olisi kyllä aika raskasta. Onneksi minulla on myös kroonistunut kiettohuimaus, joka sinetöi paketin!

      Poista
    2. Marjatta Mentula11. kesäkuuta 2023 klo 11.43

      Tuo huimaus on myös paha, parilla tutulla on. Meillä Suomessa hoipertelu yms tulkitaan tosiaan usein humalaksi, mikä sekin julkisessa paikassa on tila, johon tarvittaisiin apua.

      Poista
  2. Anne12. kesäkuuta 2023 klo 2.22

    Pitihän tämä toki lukea, vaikka Instassa taisin vastata muuta.

    Missä tahansa yhteydessä otsikko ei välttämättä saisi klikkaamaan auki, mutta tässä blogissa en voi jättää väliin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esmeraldan eetos12. kesäkuuta 2023 klo 4.09

      Kiitos kehuista :D ehkei ole urpoja otsikoita, vain urpoja sisältöjä!? :D mutta jotkut niitäkin lukevat!

      Poista
  3. Kirppisrakkautta Eeva16. kesäkuuta 2023 klo 10.39

    Totta kai tämä piti lukea! Tykkään ihan otsikosta - mitä sekin sitten kertoo minusta? Tai se, että mä sanon välillä ystävällismielisesti, jos haluan päästä ohi "tuut tuut", esim. töissä. Pyörän kelloa en tykkää käyttää, vaan silloinkin huudan mielummin "soriiii". Ööööö, alkaa huolestuttaa vähän tämä omakin käytös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esmeraldan eetos19. kesäkuuta 2023 klo 21.36

      Kiitos kunniasta! Mäkin sanon aina sori tai anteeks pyörätiellä sen sijaan, että soittaisin kelloa. Pitää ehkä ottaa käyttöön tuut tuut! Oikeastaan tuut tuut on aika vapauttava sanapari. Sitä voi hyvin käyttää vaikka tulevaisuudessa linnanjuhlissa :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Kuva
Nyt on aika kerätä kirpeänmakeat kriikunat puusta tai maasta ja hyödyntää ne mitä herkullisimmalla tavalla. Kriikunalikööri on yksinkertaisesti parasta alkoholijuomaa, mitä omista käpälistä ja puutarhan hedelmistä voi syntyä. Appeni mukaan kriikunaliköörini ON kaikista maailman alkoholijuomista parasta! Se on jo jotakin! Mutta kunniaa en voi omia itselleni, sillä jo muinaisessa Damaskoksessa ymmärrettiin kriikunaherkkujen päälle. Kriikuna levisi ja levitettiin ympäri Eurooppaa, Suomeen 1700-luvulla. Monista pihoista kriikunapuut on hävitetty, sillä sato on usein niin runsas, että koko maa värjäytyy kriikunoista. Kengänpohjani ovat kuljettaneet epämääräisen näköistä ruskeaa mössöä töihin asti siivoojan kauhuksi (hän luuli mössöä joksikin aivan muuksi...). Jatkuvasta keräämisestä ja/tai siivoamisesta koituu monelle liikaa vaivaa. Se on sääli, sillä kulinaarisempaa hedelmää on vaikea löytää. Liköörin ohella kriikunahillo on tai-vaal-li-nen juustojen lisuke. Etenkin homejuuston ja pipar...
Lue lisää

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Kuva
Vuosia sitten koin sienestysretkellä metsässä jotain sellaista, mitä minun piti pureksia pitkään. Aivan kuin olisin menettänyt todellisuuden- ja ajantajuni kuusimetsässä, jonka kärpässienet hehkuivat neonoransseina sammalmaton päällä (heh, enkä syönyt näitä sieniä ennen kokemustani). Jatkoin kävelyä rinteistä polkua pitkin tuntien, kuinka kuusenlatvat kietoutuvat toisiinsa muodostaen tunnelin ympärilleni. Tunsin käveleväni kuin keskellä satua kohti epätodellista ja hieman pelottavaa tuntematonta, joka muuttuu painajaiseksi hetkenä minä hyvänsä. Kuusitunnelin päässä oli valoisa niittyaukio. Heinäryteikön keskeltä pilkisti hylätty, ruosteinen 60-luvun punainen kuplavolkkari, Volkswagen Transporter . Okei, tämä kuulostaa jo aivan hippi-LSD-tripiltä. Mutta ei, kyllä se asunnoksi muutettu auto oikeasti siinsi edessäni, minähän menin puolipeloissani tutkimaan tätä erikoista metsän keskeltä löytyvää jäännöstä. Autossa oli sänky, pöytä ja vanha jääkaappi. Auton edessä oli entinen terassi,...
Lue lisää

Tarot - itsesi peili

Kuva
Tämä on tajunnanvirtaava kirjoitus Tarot-korteista yleisesti sekä niiden sijasta ja käytöstä omassa elämässäni. Jos sinua kiinnostaa faktatieto Tarot-korteista, olet löytänyt oikean sivun. Tämä alustus siksi, että Tarot-korteilla on kautta vuosisatojen ollut mystinen leima, joka tietyissä piireissä liitetään jopa noituuteen tai muihin epämääräisiin pimeisiin voimiin. Tarotit ovat kuitenkin olleet alunperin aivan tavalliset pelikortit. Tarokki on italialainen korttipeli, jota pelataan edelleen Italiassa ja esimerkiksi Sveitsissä, josta käyttämäni vanhempi korttipakka on peräisin. Vanhin säilynyt pakka on tuotu italialaisten Viscontin ja Sforzan sukujen häihin vuonna 1432. Lisäksi Pariisin kansalliskirjastossa on tallessa 17 Tarot-korttia vuodelta 1392. Kuvitus on niissä hyvin samankaltainen kuin nykyisissäkin Tarot-korteissa. Se on hämmästyttävää, kun mietitään, miten nopeasti tyylit ja kuvakerronta yleensä muuttuvat. Tarotit levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa. Kenties mustan ...
Lue lisää

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kuva
En tiedä juuri tällä sekunnilla vaikeampaa pohdinnan aihetta kuin oman taiteen hinnoittelu. Edistysaskel on kuitenkin jo se, etten laita enää lainausmerkkejä itseeni kohdistuvaan taide- tai taiteilija -sanaan. En siis enää vähättele itseäni, mikä on monen aloittelevan tai nuoren taiteilijan tunnusmerkki. Töiden hinnat ovat usein sen mukaiset. Nuoriin taiteilijoihin kannattaakin sijoittaa, ennen kuin hinnat nousevat mahdollisen maineen myötä eksponentiaalisesti. Tähän asti olen kuitenkin sijoittanut vain tylsiin ja takuuvarmoihin rahastoihin ilman pienintäkään esteettistä palkkiota, jollaiseksi en laske loivasti nousevaa tuottokäyrää. Tosin saimme aikoinaan lahjaksi yhden tätä nykyä maineikkaan nuoren taiteilijan taulun, joka ei valitettavasti ole edes seinällämme. Tästä saisikin toisen postausaiheen: kannattaako taidetta ostaa lahjaksi, jollei ole varma vastaanottajan mieltymyksistä? Tämä Reidar Särestöniemen Ruska heijastuu järveen -teos myytiin Bukowskis-huutokaupassa hintaan 1...
Lue lisää

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kuva
Minulla on tarve päästä tasaisin väliajoin paikkoihin, joista näkee kauas. Luonnollisesti nämä paikat ovat yleensä kallioita, kumpareita ja vuoria. Eksyminen erinäisiin lähiseutukohteisiin tapahtuu kuin itsestään esimerkiksi juoksulenkin yhteydessä. "Mitäköhän tuon polun päässä on?" -ajatus on vienyt minut aivan uskomattoman upeille paikoille läpi elämäni, niin Suomessa kuin ulkomailla. Ilman tätä luontaista uteliaisuuttani parhaat yllättävät kokemukset olisivat jääneet kokematta. Suosittelen siis rohkeasti astumaan tuntemattomille poluille, myös vertauskuvallisesti. Muikunvuori on jopa 65 metriä korkea "vuori" Kaarinan Ravattulan Citymarketin läheisyydessä. Selvitin tarkemmat tiedot paikasta vasta jälkikäteen päädyttyäni sinne pyöräilylenkin yhteydessä. En ole uskaltanut vielä juosta oltuani niin pahasti kipeä, joten pyöräily on vallan hyvä vaihtoehto. Minun piti polkea vakiokohteeseeni Liedon Vanhalinnaan kuvaamaan yötöntä yötä, mutta arvelin siellä oleva...
Lue lisää

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

Kuva
Kirppiksillä on tullut ravattua tänä vuonna rutkasti enemmän kuin viime vuonna. Kävin myös myymässä kertaalleen kellarin "roinaa" ja nettosin tällä jopa 150 euroa parin viikon paikkahinnan summasta miinustaen. Eli noin 200 euroa yhteensä. Käytin ne rahat viiniin ja rahastosijoitukseen, joka taitaakin olla parahultaisesti miinuksella kuten elämä nyt usein ylipäätään. Mutta ei voi valittaa, aurinko paistaa joskus kirppikseltä löydettyyn retrovaatekasaankin! Tämä upeus, käyttämättömän näköinen paksu puuvillaliina kustansi vain 2 euroa! Mutta kappas, siinä olikin ale ja sain liinan vain eurolla! Tämän vuoden vaatelöytöni ovat olleet taas pitkälti retroa/vintagea. Olen myös sortunut ostamaan pöytäliinoja aivan luvattoman määrän. Koskaan en kuitenkaan käytä kuin muutamaa vain. No, tuon kuvan oranssin liinan näin sieluni silmin pihapöydällämme, olihan se eurolla ostettava. Mutta noin priimana sitä ei kyllä parane unohtaa ulos aurinkoon ja sateeseen, etteivät värit haalistu.  Ostinko...
Lue lisää