R. I. P. Milan Kundera

Lähetän nöpöttäviä nännejä taivaisiin 1900-luvun yhdelle merkittävimmälle kirjailijalle ja Ajattelijalle. Joka opetti elokuvakoulussa myös Milos Formania. Kunderasta oli moneen, kuten älykkäistä toisinajattelijoista usein on. Tai vain ihmisyyden ja vapauden peräänkuuluttajista.

En ole koskaan ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan Kunderan parjatulla naisvihamielisyydellä, johon esimerkiksi tuoreessa Helsingin Sanomien kirjoituksessa viitataan. Minusta Kundera vain piti naisista ehkä vähän maanisesti. Itse en ole koskaam aistinut edes rivien välistä vihaa, en edes kommunistihallintoa kohtaan. Tuntuu, että Kundera piti sitä vain pellenä, vihan sijaan käsitteli elämän ja arjen absurdiutta romaanissa. 

Instagramissa olen aistinut "nänni-ragea", eli lukijakunta hermostuu, jos mieskirjailijan tuotannossa kuvataan alastomia naisia ja etenkin niitä syntisiä nännejä. Niistä on kuitenkin ensimmäinen ruoka saatu, eikö ole aika luonnollista niistä kirjoittaa mistä näkökulmasta hyvänsä.

Jos en olisi jälleen kukkunut koko yötä, saattaisin tänään paakaroida klassikoleivokset, Venuksen nännit. Nipples of Venus. Muistatte ne juurikin Milos Formanin elokuvasta Amadeus, jossa Mozart syö vaiko syöttää näitä jaloja ikivanhoja herkkuja. Amadeus pitäisikin nähdä pian uudelleen ja jatkaa Kunderan vielä lukemattomien teosten parissa. Ensimmäistä Pilaa (1967?) en esimerkiksi ole vielä lukenut. Silti sitä kuuluisinta, yhtä eniten minuun vaikuttanutta teosta on vaikea päihittää. Olemisen sietämätön keveys tiivistää kaiken, politiikan, rakkauden, parisuhteen. 

Kaikki on teatteria niin kauan, kun mestari seisoo lavalla. Nyt hän on siirtynyt esiripun taa toiseen todellisuuteen. Ehkä siellä on ateljee ja lääkärikunta suorittamassa tärkeitä ihmiskunnan tutkimuksia maahan asetetun peilin äärellä.

Kunderalle kiitos tajuntaa laajentaneista teksteistä, tuotannosta, jonka pariin voi palata aina. Lepää rauhassa.