Ukkostaa, ei uneta

Tapani mukaan valvon kahdesta kuuteen. Ennen en ole kärsinyt unettomuudesta, mutta kuluvana vuonna siitä on tullut vakio. Mietin, onko todellakin jokaisessa työssä jokin niin suuri miinus, että se käy tavalla tai toisella terveyden päälle.

Tämän vuoden olen elänyt pitkälti kirjoittamalla, välillä aika kovassakin aikataulutuksessa. Kun vihdoin migreenit vähenivät edes hitusen, vaikka näyttöpäätetyö lisääntyi, tämä etu on korvattu unettomuudella ja stressillä.

Etenkin kotona työskentely tekee työn ja vapaa-ajan erottamisesta vaikeaa. Pää on kuin ukkosenjohdatin, vai kuvaisiko tilannetta paremmin STT:n tietotoimisto. Yhtä kaikki, polla ei nollaannu.

Nyt ukkostaa. Normaalisti saattaisin herätä siihen ainoastaan havahtuakseni. Rännit laulavat, piha lainehtii. Mietin, missä on minun arkkini, jolla pakenen jonnekin. Unten maille siis.


Ruusut vievät eetteriin. 

Nyt ne ovat taas valtoimenaan puhjenneet. Iltavalossa näky on unenomainen. 


Yleensä ihmiset alkavat antaa vinkkejä, jos mainitsee jostain ongelmasta tai "ongelmasta". Se on ymmärrettävää, mutta tietyissä tilanteissa raskasta. Tiettyihin sairauksiin ei ole ratkaisuja, on vain vääjäämättömyyden hyväksyminen. Ihmiset  eivät osaa olla neuvottomia, hyväksyä kohtaloaan. Vielä vähemmän siihen pystyy ulkopuolinen "auttaja". Niin, unettomuudelle on aina monta tekijää, harvoin yhtä voi syyttää.

Lääkkeitä en ole silti alkanut syödä, joudun jo kyllästämään itseäni migreenikohtauksissa riittämiin. Jollei tilanne syksyllä helpota, joudun sanomaan tälle(kin) työlle näkemiin.

Tietysti plärään sängyssä myös kännykkää, vasta viime viikkoina siis. Kun ei uni tule, eikä voi laittaa valoa, ettei toinen herää, minkäs teet. Voi lukea toisessa huoneessa, mutta sinne paistaa aamuaurinko kello neljästä lähtien. Tosin, nyt ukkostaa. Synkät pilvet taivaalla. Suljen ruudun ja jatkan Annie Ernaux'ta. Jospa se uni seuraavan yhteiskuntaa luetteloivan kohdan aikana tulisi. 

Kommentit

  1. Leena Laurila 3. heinäkuuta 2023 klo 12.52

    Minulla aivan sama heräämisaikataulu, mutta oikeastaan noin joka toinen yö. Viime aikoina asunnon viilentäminen yöaikaan on tuonut ulkomaailman äänet vähän turhan lähelle. Eräs niistä on tosin aivan ihan. Taitaa olla viitakerttunen, vähän kuin satakieli, melodioita riittää! Ukkoseen herään myös. Sinä olet paljon nuorempi, tämä aikainen herääminen on minun ikäisilleni tavallista. Et pyytänyt vinkkiä, mutta annan kuitenkin. Osta semmoinen ladattava otsalamppu Intersportista. Siinä on hyvä valo, mutta se on hyvin rajattu. Pystyy lukemaan sängyssä ilman että valonsäde kohdistuu sen enemmän sivuille kuin puhelimesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esmeraldan eetos6. heinäkuuta 2023 klo 13.26

      Hei kiitos, tuohan oli hyvä vinkki! Mikäli ongelma jatkuu, tartun tarjoukseen. Lintujen laulu keskellä yötä on maagista, mutta kyllähän se unta häiritsee. Siksi harvemmin olen enää lähtenyt telttaretkelle, kun herätys on viimeistään kello neljä.
      Jossain teoksessa, olisiko voinut olla jopa Vilkunan Vuotuinen ajantieto, että entisaikaan ihmiset heräsivät luonnostaan muutaman tunnin välein, agraarielämä edellytti sitä ja tähän ihminen oli kasvanut. Että yöllinen elämämme olisi jotenkin jäänne tästä. Hmm, kyllä tämä kuulostaa sittenkin Yuval Noah Hararin Sapiensilta!

      Poista
  2. Kirppisrakkautta Eeva5. heinäkuuta 2023 klo 12.20

    Unettomuus, nukahtamttomuus, huonosti nukkuminen, heräily - kaikki yhtä kamalaa. Toivon suuresti, että nukkuminen helpottuu jossakin kohtaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esmeraldan eetos6. heinäkuuta 2023 klo 13.26

      Kiitos, näin toivokaamme ja samaan syssyyn maailmanrauhaa! Toivottavasti siellä päässä uni tulee paremmin!

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Kuva
Nyt on aika kerätä kirpeänmakeat kriikunat puusta tai maasta ja hyödyntää ne mitä herkullisimmalla tavalla. Kriikunalikööri on yksinkertaisesti parasta alkoholijuomaa, mitä omista käpälistä ja puutarhan hedelmistä voi syntyä. Appeni mukaan kriikunaliköörini ON kaikista maailman alkoholijuomista parasta! Se on jo jotakin! Mutta kunniaa en voi omia itselleni, sillä jo muinaisessa Damaskoksessa ymmärrettiin kriikunaherkkujen päälle. Kriikuna levisi ja levitettiin ympäri Eurooppaa, Suomeen 1700-luvulla. Monista pihoista kriikunapuut on hävitetty, sillä sato on usein niin runsas, että koko maa värjäytyy kriikunoista. Kengänpohjani ovat kuljettaneet epämääräisen näköistä ruskeaa mössöä töihin asti siivoojan kauhuksi (hän luuli mössöä joksikin aivan muuksi...). Jatkuvasta keräämisestä ja/tai siivoamisesta koituu monelle liikaa vaivaa. Se on sääli, sillä kulinaarisempaa hedelmää on vaikea löytää. Liköörin ohella kriikunahillo on tai-vaal-li-nen juustojen lisuke. Etenkin homejuuston ja pipar...
Lue lisää

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Kuva
Vuosia sitten koin sienestysretkellä metsässä jotain sellaista, mitä minun piti pureksia pitkään. Aivan kuin olisin menettänyt todellisuuden- ja ajantajuni kuusimetsässä, jonka kärpässienet hehkuivat neonoransseina sammalmaton päällä (heh, enkä syönyt näitä sieniä ennen kokemustani). Jatkoin kävelyä rinteistä polkua pitkin tuntien, kuinka kuusenlatvat kietoutuvat toisiinsa muodostaen tunnelin ympärilleni. Tunsin käveleväni kuin keskellä satua kohti epätodellista ja hieman pelottavaa tuntematonta, joka muuttuu painajaiseksi hetkenä minä hyvänsä. Kuusitunnelin päässä oli valoisa niittyaukio. Heinäryteikön keskeltä pilkisti hylätty, ruosteinen 60-luvun punainen kuplavolkkari, Volkswagen Transporter . Okei, tämä kuulostaa jo aivan hippi-LSD-tripiltä. Mutta ei, kyllä se asunnoksi muutettu auto oikeasti siinsi edessäni, minähän menin puolipeloissani tutkimaan tätä erikoista metsän keskeltä löytyvää jäännöstä. Autossa oli sänky, pöytä ja vanha jääkaappi. Auton edessä oli entinen terassi,...
Lue lisää

Tarot - itsesi peili

Kuva
Tämä on tajunnanvirtaava kirjoitus Tarot-korteista yleisesti sekä niiden sijasta ja käytöstä omassa elämässäni. Jos sinua kiinnostaa faktatieto Tarot-korteista, olet löytänyt oikean sivun. Tämä alustus siksi, että Tarot-korteilla on kautta vuosisatojen ollut mystinen leima, joka tietyissä piireissä liitetään jopa noituuteen tai muihin epämääräisiin pimeisiin voimiin. Tarotit ovat kuitenkin olleet alunperin aivan tavalliset pelikortit. Tarokki on italialainen korttipeli, jota pelataan edelleen Italiassa ja esimerkiksi Sveitsissä, josta käyttämäni vanhempi korttipakka on peräisin. Vanhin säilynyt pakka on tuotu italialaisten Viscontin ja Sforzan sukujen häihin vuonna 1432. Lisäksi Pariisin kansalliskirjastossa on tallessa 17 Tarot-korttia vuodelta 1392. Kuvitus on niissä hyvin samankaltainen kuin nykyisissäkin Tarot-korteissa. Se on hämmästyttävää, kun mietitään, miten nopeasti tyylit ja kuvakerronta yleensä muuttuvat. Tarotit levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa. Kenties mustan ...
Lue lisää

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kuva
En tiedä juuri tällä sekunnilla vaikeampaa pohdinnan aihetta kuin oman taiteen hinnoittelu. Edistysaskel on kuitenkin jo se, etten laita enää lainausmerkkejä itseeni kohdistuvaan taide- tai taiteilija -sanaan. En siis enää vähättele itseäni, mikä on monen aloittelevan tai nuoren taiteilijan tunnusmerkki. Töiden hinnat ovat usein sen mukaiset. Nuoriin taiteilijoihin kannattaakin sijoittaa, ennen kuin hinnat nousevat mahdollisen maineen myötä eksponentiaalisesti. Tähän asti olen kuitenkin sijoittanut vain tylsiin ja takuuvarmoihin rahastoihin ilman pienintäkään esteettistä palkkiota, jollaiseksi en laske loivasti nousevaa tuottokäyrää. Tosin saimme aikoinaan lahjaksi yhden tätä nykyä maineikkaan nuoren taiteilijan taulun, joka ei valitettavasti ole edes seinällämme. Tästä saisikin toisen postausaiheen: kannattaako taidetta ostaa lahjaksi, jollei ole varma vastaanottajan mieltymyksistä? Tämä Reidar Särestöniemen Ruska heijastuu järveen -teos myytiin Bukowskis-huutokaupassa hintaan 1...
Lue lisää

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kuva
Minulla on tarve päästä tasaisin väliajoin paikkoihin, joista näkee kauas. Luonnollisesti nämä paikat ovat yleensä kallioita, kumpareita ja vuoria. Eksyminen erinäisiin lähiseutukohteisiin tapahtuu kuin itsestään esimerkiksi juoksulenkin yhteydessä. "Mitäköhän tuon polun päässä on?" -ajatus on vienyt minut aivan uskomattoman upeille paikoille läpi elämäni, niin Suomessa kuin ulkomailla. Ilman tätä luontaista uteliaisuuttani parhaat yllättävät kokemukset olisivat jääneet kokematta. Suosittelen siis rohkeasti astumaan tuntemattomille poluille, myös vertauskuvallisesti. Muikunvuori on jopa 65 metriä korkea "vuori" Kaarinan Ravattulan Citymarketin läheisyydessä. Selvitin tarkemmat tiedot paikasta vasta jälkikäteen päädyttyäni sinne pyöräilylenkin yhteydessä. En ole uskaltanut vielä juosta oltuani niin pahasti kipeä, joten pyöräily on vallan hyvä vaihtoehto. Minun piti polkea vakiokohteeseeni Liedon Vanhalinnaan kuvaamaan yötöntä yötä, mutta arvelin siellä oleva...
Lue lisää

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

Kuva
Kirppiksillä on tullut ravattua tänä vuonna rutkasti enemmän kuin viime vuonna. Kävin myös myymässä kertaalleen kellarin "roinaa" ja nettosin tällä jopa 150 euroa parin viikon paikkahinnan summasta miinustaen. Eli noin 200 euroa yhteensä. Käytin ne rahat viiniin ja rahastosijoitukseen, joka taitaakin olla parahultaisesti miinuksella kuten elämä nyt usein ylipäätään. Mutta ei voi valittaa, aurinko paistaa joskus kirppikseltä löydettyyn retrovaatekasaankin! Tämä upeus, käyttämättömän näköinen paksu puuvillaliina kustansi vain 2 euroa! Mutta kappas, siinä olikin ale ja sain liinan vain eurolla! Tämän vuoden vaatelöytöni ovat olleet taas pitkälti retroa/vintagea. Olen myös sortunut ostamaan pöytäliinoja aivan luvattoman määrän. Koskaan en kuitenkaan käytä kuin muutamaa vain. No, tuon kuvan oranssin liinan näin sieluni silmin pihapöydällämme, olihan se eurolla ostettava. Mutta noin priimana sitä ei kyllä parane unohtaa ulos aurinkoon ja sateeseen, etteivät värit haalistu.  Ostinko...
Lue lisää