Akku hyytyy, minä en

Joskus päätin kirjoittaa blogijutun tunnissa. Syntyi teksti Suomen tilasta. Muistaisinpa otsikon, niin löytäisin sen suosta. Nyt aion kirjoittaa blogitekstin kännykällä, jossa on 12 prosenttia akkua jäljellä. Sitten kun se hyytyy, ladataan luuri seuraavan kerran halvan sähkön aikaan huomenna, jolloin aion mennä myös saunaan. Kärpäset ovat jo kuolleet, joten ne eivät voi pörrätä ympärilläni. En usko, että habitukseni myöskään erottuu puberteettihiestä, jota olen nuuhkinut pitkin syksyä. Kunhan nyt koronalta välttyisi ainakin ennen joulua.

Tuli tuossa kuvattua neljän ruuhkaa. En ole ehkä maininnut aiemmassa ärsyttävät sanat -julkaisussani, että pop upin lisäksi minua ärsyttää myös termi ruuhkavuodet. Ruuhkaahan tämä koko elämä on. Aina joku haluaa jotain ja jollei halua, vaatii.

Minä en anna, ellei huvita. Neuvottelen lisäaikaa tai lamaannun muumioksi. Juuri päätin, että karsin loppuvuodesta yhden työn pois, en jaksa. Käytän tuon ajan ja rahanmenetyksen sohvalla lojuiluun normaalilla hinnalla ostettua konvehtirasiaa imuroiden. 

Niin, imuri meni rikki ja mietin, onko sellainen pakko ostaa Black Friday -tarjouksesta. Mielen saisi 250 eurolla. Älkää ainakaan ikinä ostako halvinta Electroluxia. 

Pyyhittyäni nokipölyä lattialta talouspaperilla selkä kumarassa, iloiten kuitenkin banaanikärpästen puutetta, mietin miksi elämä on tai on olevinaan niin raskasta. Jaksaakseen elämää pitää olla aika käytännöllinen, pragmaattinen. Kaikki eivät ole. En saa minkäänlaisia kiksejä sisustustyynyn vaihdosta tai siivoamisesta. Minusta se tuntuu lähinnä hukkaan heitetyltä ajalta. Sitten on hirveää, kun joku arvioi elämän merkityksellisyyttä ja omaa kunnollisuutta tällaisen mittarin pohjalta.

Koska en jaksanut olla kunnollinen kranssimaakari, ostin ihanalta Kirppisrakkautta Eevalta upean joulupallokranssin! Sain sen vieläpä kotiin toimitettuna, joten saatoin vain verskoissa vastaanottaa tällaista gloriaa. Kiitos Eeva tuhannesti! 

Kymmenen prosenttia jäljellä. Yllättävän pitkään kesti kaksi. Varmaan kohta luuri sammuu ja koko teksti häviää. Eri syistä näin on joskus käynyt.

Me ihmiset sammumme täältä yksitellen. Kai tämän pohtimista ikäkriisiksikin kutsutaan. Uusi vuosikymmen, aina vain huonommaksi menee ainakin maailman tila. Mutta on tässä elossa toivoakin. Herääväthän kärpäsetkin kesään yhä uudelleen. Kärpästen munat ne vasta sissejä ovat. Useinhan lapset ovat viisaampia kuin aikuiset. 

Akku ei näemmä lopu millään, asia sen sijaan alkaa ehtyä. Aina ei tarvitse olla asiaa. Joskus on hirveän raskasta olla kiinnostunut kaikesta ja tuntea tarvetta keskustella. Kun haluaisin vain olla hiljaa. 

Tulihan se talvi vihdoin Turkuunkin. Pubin asiakastyytyväisyys lienee tapissa. 

Akku on vasta kahdeksan. Kiinalainen laite on sinnikäs. Kuin turvapaikanhakija itärajalla. Kyllä minua rehdisti pelottaa naapurin mielipuoli. Satelliitit taivaalla myös Pohjois-Korean aikuislapsella. He haluavat leikkiä sotaa ihmisten hengillä ja valitettavasti onnistuvat tavoitteessaan. Varmaan ovat tyytyväisiä nyt, kun huomio on keskittynyt Lähi-itään. Parempi jättää se nyt ruodinnan ulkopuolelle. 

Parempi paeta kirjoihin. Tällaiset lainasin tällä kertaa kirjastosta, jonka edustalle lumiukko oli väsätty. Vaiko pubin, kysehän on kenties Suomen ainoasta pubikirjastosta, joka kohta puretaan. Sivistys katoaa, parhaat tarinat, turkulaisten turvapaikka. Nyt akku loppuu. Valomerkki.