Kauan odotettu kirppispostaus markkinahintaan

No niin. Hassisen lopetettua toimintansa olen ollut potenut kirppismasennusta. En ole jaksanut edes pohtia, mitä olen viime vuonna hamstrannut, mutta muistini mukaan en kovinkaan paljon. Kaappitila on täynnä, eikä vaatteisiin ole ilmestynyt reikiä. Paitsi villasukkiin, niiden päkiät kuluvat aina puhki.

Villasukat ovatkin hyvä investointi kirpputorilla, jollei jaksa tai osaa itse kutoa. Usein sukkia löytää vain muutamalla eurolla, mikä eittämättä on vaivasta liian vähän. Myyjäisissä ja markkinoilla sukat ovat aina kalliimmat, mutta käsityöläisiä on mukava kannattaa. Seuraavat sukat olisinkin ostanut Naantalin Tuhkamarkkinoilta, jos koko olisi ollut sopiva. 

Naantalin villasukkaperinteestä ei ehkä moni tiedä, toisin kuin paremmin brändätyistä muumeista. En halua edes kuvitella, miten epäonnistuisin tällaisten kutomisessa itse.

Tuhkamarkkinat ovat jäänne menneisyydestä, ja ne elvytettiin ysärinä takaisin. Myynnissä on ollut siitä lähtien historiallisia metrilakuja ja pölypusseja. 

Mannerheimintietä pitkin pääsi markkinoiden toiseen osioon. Toinen puoli on keskustan torilla. 

Minähän en hirveästi markkinoista perusta, koska ihmismassat ahdistavat. Olen myös usein pettynyt Suomen suosituimpaan markkinatarjontaan, partiolaismakkaraan, metrilakuihin ja pölypusseihin, vaikka ymmärtän miksi niitä tarjotaan. 

Naantalin Tuhkamarkkinat onneksi jakautuvat vähän myös käsityöläisosioon. Antia oli etenkin Mannerheiminpuistossa, vai oliko se Raatihuoneenpuisto, jossa sumuisina syysiltoina kummittelee. Se on se Humpin kolmoisdraama, josta voi kuunnella vaikka podcastin. Minusta tuntuu, että kerran aikoja sitten saatoin nähdä sen kummituksen vaaleassa lierihatussa. Kuten varmasti moni rantabaareista kotiin palaava on todennut. 

Mutta aiheesta kukkakeppiin eli korviksiin! Kirppiksillä korvikset ovat heikkouteni, mutta eipä niitä markkinoillakaan ole helppo vältellä. Nyt minulla on onneksi ollut niin niukat tulot, että päätin jättää investoimatta 20 euron kultaisiin nahkakorviksiin, jotka ovat tosi kevyet korvissa. Otin kuitenkin näistä Kristina Designin koruista kuvan, niin voi myöhemmin nettikaupasta ostaa. 

Myös vanha suutarin talo on saanut korvikset, vaiko peräti hiukset? Jonkinlaisesta hirsutismista villiviini näyttää yhtä kaikki kärsivän, kun ei sisäänkään enää pääse astumaan. Tämä muistuttaa minua myös iästäni, sillä lapsuudessani suutarissa oli vielä aktiivista toimintaa ja sisäänkäynti vapaa. Ihastelen aina, miten tämä on jätetty nauttimaan ajan patinaa. 

Parasta on kun markkinoilla on kaunis sää, ja se yhdistettynä sukulointiin saikin minut lähtemään Tuhkamarkkinoille ensimmäisen kerran sitten 2000-luvun taiteen. Meininki oli yhä täysin sama, metrilakut ja pölypussit samoilla keltaisilla banderolleilla, mutta onneksi myös jotain uutta. Tosin en heti keksinyt, mitä se oli. Museokin oli osittain kiinni, mutta sentään toiselta puolelta auki. 

Kylläpä vaan nämä markkinat onnistuivat yllättämään, sillä taidehuoneelle oli perustettu kulttuuriyhdistyksen antikvaarimyymälä. Siellä oli hämmentävän hyvä valikoima kirjoja, joita ei ole koskaan tullut kirppiksillä vastaan. 

Nämä molemmat polttelivat näpeissä... 

... mutta lankesin sitten tähän! Heikouteni on alle kahden euron retrokokkikirjat. Tässä oli todellisia klassikkoreseptejä maailmasta, myös valistusohje risoton syvimmästä luonteesta meille junteille suomalaisille, joille kasvisruoka merkitsi vielä 1970-luvulla herne-maissi-paprikaa. Kaupat tuli. 

Myös Fredrikan Suomi kiinnosti, se vaikutti ehkä varhaisimmilta otannoilta suomalaisiin naiskirjailijoihin. Että heitäkin on todella ollut olemassa. En muista, miksen ostanut kirjaa. Olisin tuon mafiateoksenkin voinut hankkia. 

Upea vai hieno kansi? 

Rakkautta koleran aikaan oli sitten pakko hankkia. Minulla on Sadan vuoden yksinäisyys, joka oli ehkä "liikaa" liian nuorna luettuna. Olen kuitenkin aina halunnut lukea tämän teoksen, josta tehty elokuva oli muistaakseni niin ikään hyvä. Saatan olla myös jonkinlainen koleraspesialisti, joten tietysti minua kiinnostaa myös tämän aikanaan kammottavan taudin kuvaus teoksessa. Yhä koleraan kuolee maailmassa ihmisiä, vaikka lääke on keksitty ja aiheuttaja skannattu juomavedestä miasmateorioiden sijaan. 

"Voi kai sitä p*skoessakin rakastua" saatoin kuulla korvakäytävissäni loppukaneetiksi tähän hankintaan. 

Vielä parit pölypussikuvat, niin ymmärrätte, mistä on kyse. Tahtoisitko sinäkin Tuhkamarkkinoille? 

Ostaisitko kolmella eurolla? 

No sitten varsinaiseen kirppisosioon. Olen tänä vuonna käynyt kerran Kirppis-Center Manhattanilla ja kerran Wanhassa Nestorissa. Näiltä kerroilta en kuitenkaan ottanut kuvia, enkä muistaakseni ostanut muuta kuin kynttilöitä ja Manhattanin halpishallipuolelta alemeikkejä luonnonkosmetiikasta. Kirppiksellähän meikkejä ja hajuvesiä ei saakaan myydä, mutta aina joku yrittää. Myös nepparihaarakiiloja olen bongannut aivan riittämiin tälle vuodelle, mutten onneksi sellaisestakaan näystä löydä kuvaa. Olen huomannut, että kirppiksistä on tullut minulle yhä enemmän hekottelun kohteita. Että voi nauraa, mitä ihmiset myyvät. Köyhällä on halvat huvit. 

Mutta asianhan piti olla tuo Ulvilan murha -kirja. Näitä murhakirjoja tulee nyt joka tuutista, ja niille on selvästi kysyntää. Aion lukea ainakin Sirkka-Liisa Valjuksen murhasta kertovan tuoreen teoksen, ja hiljattain kuuntelin hyvin rakennetun äänikirjan Väärän auton kyytiin. Mietinkin, kannattaisiko Anneli Aueriin liittyvä kirja lukea vai ei. Onhan se järkyttävää, ettei Ulvilasta tule nykyisin mitään muuta mieleen. Jätin nyt kuitenkin kirjan hyllyyn, koska voin sen yhtä hyvin kirjastostakin lainata. Näiden kuluttamista on pakko myös vähäm himmailla, ettei mieli mustene kokonaan. 

Osuvaa debriefingiä tarjoaa tietysti aina Kermansaven Heinä-sarjan bongaukset. Nämä kuvat ovat siis Laiskasta, joka on ehkä itselleni helpoiten tavoitettava kirppis. Siellä tulee siis tätä nykyä käytyä eniten, ja tarjonta on aika monipuolista. Ehkä myös vähän edullisempaa kuin keskustan paikoissa ja Hassisella. 

Jätin Kermansavet sikseen bongattuani vitriinistä suht edullista mustaa Kiltaa. Kun kuntokin oli priims, kaupat tulivat. Lisäksi menin ostamaan tuon taustalla näkyvän keltaisen kulhon, kun se maksoi vain kuusi euroa. Vaikka minun ei pitänyt laajentaa väreihin! Minulla on mummuni vihreä teepannu, kaksi kuppia ja sokerikko. Lisäksi kolme mustaa kuppia ja kermakko. Nyt sain niille lautaset. Eli täytyykö muka nyt keltaistakin kerätä? 

Dekkareita löytää usein halvalla, ja tässä kojussa olikin kaikki pokkarit vain euron kappale. Ostin nyt minukta puuttuvan Jens Lapiduksen, vaikka tämänkin olen lukenut. Ei mennä nyt Jensin ja minun kohtaamiseen, jota ei voi pestä pois iholta (poseerauksen aikainen kankaalla verhoiltu kontakti). 

Joskus tekee myös hyviä kangaslöytöjä, joko raakana tai vaatteissa. Tämä Marimekon kesäpaita maksoi muistaakseni 12 euroa ja se oli ihan priima. L-koko oli minulle ehkä hennosti teltta, mutta hartioista sopiva. Niinpä en osannut sanoa ei, kun kuitenkin jossain kohtaa lihon. Eikö ole järkevä periaate ostaa merkkivaatteita? 

Vielä yksi kirjalöytö on raportoitava. Kennedyn klaanin tarina John F. Kennedyn äidin muistelemana. Huh, mikä löytö! Irlannin nälänhädistä lähdetään ja varmasti kaikenlaista kuullaan. En ole lukenut kuin vasta alun, mutta siinä suvussahan tragediaa ja lobotomiaa riittää. Onko joku lukenut tämän? 

Vaatelöydöt eivät ole jääneet vain yhteen Marimekkoon, niitä oli peräti kaksi. Toinen ruskea trikootunika. Mutta noston ja oston arvoiset olivat nämä feikkikäärmeennahkahousut, joita entinen hevari ei voinut vastustaa. Istuvat niin täydellisesti, että uskaltaako näitä edes käyttää? Aion laittaa ne tänään päälle, joten katsotaan millaiset hikilingot ne ovat yllä. Veikkaan kuitenkin, että nykyisin osataan tehdä myös ilmavia nahkahousuja. Vanhan lederhosenit myin, kun en enää mahtunut niihin. Mikä haikeus. Sillä ne olivat ensimmäinen ostoni sellaisella ihmeellä kuin pankkikortti. Siitä voitte päätellä, miten pitkäkestoiset housut olivat, ja miten kauan pysyin saman kokoisena.

En ehdi enää jatkamaan tätä kirppishorinaa, koska harvinaiset riennot kutsuvat. Olin jo kirjoittaa, että minkä havainnon teitte löydöistäni, tai pikemminkin yhden genren puuttumisesta kokonaan. Kunnes muistin, että ostinhan minä Kiltaa, eli lankesin jälleen kerran kippoihin ja kuppeihin. Mutta joululiinoja ei onneksi enää ole näkyvissä!

Mitä hyviä löytöjä sinä olet tänä vuonna tehnyt?