Aikuisten joulukalenteri

Joulukalenteribisnes kukoistaa nyt ennennäkemättömästi, kuten voimme kauppojen täyteen ahdetuilla käytävillä todeta. Lasten kuvakalenterit ovat vaihtuneet valtavan kokoisiin Kinder- tai Lego-kalentereihin ja rahantekijät ovat keksineet kokonaan uudeksi kalenterien kohderyhmäksi aikuiset! Tottakai aikuinenkin haluaa viihdykettä usein aika raskaaseen joulukuuhun esimerkiksi olut-, karkki- tai meikkikalenterin muodossa.

Minussa on varmaan häiriö, kun näen näissä kaikissa täytteellisissä kalentereissa vain ekokatastrofin ja tyytyväisyyttään yhteen hierovat tahmeat rahakädet. Kuitenkaan en voi sanoa, etteikö lapsena saadut "vain" kuvalliset joulukalenterit olisi harmittaneet, kun kaverit vetivät tuolloin vielä pahanmakuisia joulukalenterisuklaita joka päivä ulos luukuistaan. Miksen minä saanut suklaakalenteria? No siksi, kun äitini taisteli työkseen kariesbakteeria vastaan. Kiitos äiti. Tämän takia minun tekee yhä pahaa ostaa edes lahjaksi suklaakalenteri, mutta ehkä aikuiselle voi (mieheni haaveilee Kinder-kalenterista, jonka hän luultavasti syö kokonaisena yhden illan aikana).


Viime vuoden joulukalenterit löytyivät lähes avaamattomina taulutarvikkeideni joukosta. Suklaakalenteria ei ole edes avattu - miten se on mahdollista? 


Myös blogimaailma täyttyy luukuista ja kalentereista joulukuussa. En ole juuri näihin luukkuihin tutustunut, sillä minulla harvoin on joulukuussa voimavaroja edes kuvakalenterin availuun (kyllä, saan edelleen äidiltäni kuvakalenterin joka joulukuu). Tiedän jo nyt, mikä puserrus minua odottaa töissä aivan kohta, mutta silti pidän jostain syystä järkevänä oman joulukalenterin kirjoittamista tänne blogiin. Eli päivittäistä sisällöntuotantoa, joka oletettavasti on sivistyneempää kuin tuottamani sanat kotona 10-tuntisten työrupeamien jälkeen.

Mietin jo nyt jouluaaton postausta. Ensin pohdin, onko "oikein" somettaa tai blogata jouluna. Vaan miksei olisi, onhan oikein myös laittaa minut töihin jouluaatoksi. En ole kuitenkaan sairaalassa töissä, vaikka palvelumme tarjoavatkin akuuttia helpotusta arkeen ja juhlaan. Toisaalta jouluaattona voi olla kivakin olla töissä - kaikki on vähän erilaista ja joskus muinoin pääsin vielä valmiiseen joulupöytään suoraan töistä. Edellisestä jouluaaton työpäivästä minulla on aikaa yli 10 vuotta, joten en voi valittaa.

Itse asiassa en tiedä vielä tarkkaan, mitä oma aikuisten joulukalenterini sisältää. Sehän on yllätys! Sen voin kuitenkin vannoa, että mistään K-18-materiaalista ei ole kyse. Te venäläiset ja ukrainalaiset aikuisviihdesivustot, jotka toistuvasti vierailette blogissani, voitte kernaasti etsiä uuden "uhrin". Spasiba.

Mitä mieltä sinä olet joulukalentereista? Luetko blogien joulukalentereita?


Kommentit

  1. Emilia K19. marraskuuta 2019 klo 20.24

    Odotan innolla joulukalenteriasi. Itse tykkään joulukalentereista, vaikka ymmärrän täysin, etteivät ne ole todellakaan kaikkein ekologisin ja kestävin tapa odottaa joulua, ja yhdyn ajatuksiisi näistä kalentereista. Perinteinen Partiolaisten joulukalenteri on jo hankittuna, mutta vähän houkuttaisi kaikesta huolimatta jokin kosmetiikkajoulukalenteri. Olen koittanut selailla netistä kosmetikkakalentereiden sisällöistä, jotta tulisi valittua sellainen, jonka tuotteille olisi käyttöä esim. matkustaessa. Saa nähdä, ehdinkö sopivaa löytämään vielä :). Kannatan kuitenkin aineettomia joulukalentereita. Ehkä voisin joku vuosi jotain sen tyyppistä itsekin kehitellä blogiin. Tänä vuonna en kuitenkaan taida ehtiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esmeraldan eetos20. marraskuuta 2019 klo 18.05

      Myönnän, että minäkin ihailin Istanbulin lentokentällä (vai oliko se Citymarketissa :)) Lancômen joulukalenteria, mutta järjetön hinta esti minua koskemasta kalenteriin. Pienet meikit ja purkit ovat niin käteviä matkalla...
      Joskus vielä teen tyhjistä tulitikkuaskeista 24-osaisen laatikoston, jonne voi jemmata kaikkea kivaa. Myöhemmin vaikkapa korvakoruja. Mutta sitä ihmettä odotellessa availen minäkin partiolaisten kalenteria :) onhan se kiva odottaa joulupukkia ja tunnelmoida, vaikka se vähän kaupallista olisikin.

      Toivotaan nyt kuitenkin, etteivät odotukset ole liian korkealla oman kalenterini suhteen :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Kuva
Nyt on aika kerätä kirpeänmakeat kriikunat puusta tai maasta ja hyödyntää ne mitä herkullisimmalla tavalla. Kriikunalikööri on yksinkertaisesti parasta alkoholijuomaa, mitä omista käpälistä ja puutarhan hedelmistä voi syntyä. Appeni mukaan kriikunaliköörini ON kaikista maailman alkoholijuomista parasta! Se on jo jotakin! Mutta kunniaa en voi omia itselleni, sillä jo muinaisessa Damaskoksessa ymmärrettiin kriikunaherkkujen päälle. Kriikuna levisi ja levitettiin ympäri Eurooppaa, Suomeen 1700-luvulla. Monista pihoista kriikunapuut on hävitetty, sillä sato on usein niin runsas, että koko maa värjäytyy kriikunoista. Kengänpohjani ovat kuljettaneet epämääräisen näköistä ruskeaa mössöä töihin asti siivoojan kauhuksi (hän luuli mössöä joksikin aivan muuksi...). Jatkuvasta keräämisestä ja/tai siivoamisesta koituu monelle liikaa vaivaa. Se on sääli, sillä kulinaarisempaa hedelmää on vaikea löytää. Liköörin ohella kriikunahillo on tai-vaal-li-nen juustojen lisuke. Etenkin homejuuston ja pipar...
Lue lisää

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Kuva
Vuosia sitten koin sienestysretkellä metsässä jotain sellaista, mitä minun piti pureksia pitkään. Aivan kuin olisin menettänyt todellisuuden- ja ajantajuni kuusimetsässä, jonka kärpässienet hehkuivat neonoransseina sammalmaton päällä (heh, enkä syönyt näitä sieniä ennen kokemustani). Jatkoin kävelyä rinteistä polkua pitkin tuntien, kuinka kuusenlatvat kietoutuvat toisiinsa muodostaen tunnelin ympärilleni. Tunsin käveleväni kuin keskellä satua kohti epätodellista ja hieman pelottavaa tuntematonta, joka muuttuu painajaiseksi hetkenä minä hyvänsä. Kuusitunnelin päässä oli valoisa niittyaukio. Heinäryteikön keskeltä pilkisti hylätty, ruosteinen 60-luvun punainen kuplavolkkari, Volkswagen Transporter . Okei, tämä kuulostaa jo aivan hippi-LSD-tripiltä. Mutta ei, kyllä se asunnoksi muutettu auto oikeasti siinsi edessäni, minähän menin puolipeloissani tutkimaan tätä erikoista metsän keskeltä löytyvää jäännöstä. Autossa oli sänky, pöytä ja vanha jääkaappi. Auton edessä oli entinen terassi,...
Lue lisää

Tarot - itsesi peili

Kuva
Tämä on tajunnanvirtaava kirjoitus Tarot-korteista yleisesti sekä niiden sijasta ja käytöstä omassa elämässäni. Jos sinua kiinnostaa faktatieto Tarot-korteista, olet löytänyt oikean sivun. Tämä alustus siksi, että Tarot-korteilla on kautta vuosisatojen ollut mystinen leima, joka tietyissä piireissä liitetään jopa noituuteen tai muihin epämääräisiin pimeisiin voimiin. Tarotit ovat kuitenkin olleet alunperin aivan tavalliset pelikortit. Tarokki on italialainen korttipeli, jota pelataan edelleen Italiassa ja esimerkiksi Sveitsissä, josta käyttämäni vanhempi korttipakka on peräisin. Vanhin säilynyt pakka on tuotu italialaisten Viscontin ja Sforzan sukujen häihin vuonna 1432. Lisäksi Pariisin kansalliskirjastossa on tallessa 17 Tarot-korttia vuodelta 1392. Kuvitus on niissä hyvin samankaltainen kuin nykyisissäkin Tarot-korteissa. Se on hämmästyttävää, kun mietitään, miten nopeasti tyylit ja kuvakerronta yleensä muuttuvat. Tarotit levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa. Kenties mustan ...
Lue lisää

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kuva
En tiedä juuri tällä sekunnilla vaikeampaa pohdinnan aihetta kuin oman taiteen hinnoittelu. Edistysaskel on kuitenkin jo se, etten laita enää lainausmerkkejä itseeni kohdistuvaan taide- tai taiteilija -sanaan. En siis enää vähättele itseäni, mikä on monen aloittelevan tai nuoren taiteilijan tunnusmerkki. Töiden hinnat ovat usein sen mukaiset. Nuoriin taiteilijoihin kannattaakin sijoittaa, ennen kuin hinnat nousevat mahdollisen maineen myötä eksponentiaalisesti. Tähän asti olen kuitenkin sijoittanut vain tylsiin ja takuuvarmoihin rahastoihin ilman pienintäkään esteettistä palkkiota, jollaiseksi en laske loivasti nousevaa tuottokäyrää. Tosin saimme aikoinaan lahjaksi yhden tätä nykyä maineikkaan nuoren taiteilijan taulun, joka ei valitettavasti ole edes seinällämme. Tästä saisikin toisen postausaiheen: kannattaako taidetta ostaa lahjaksi, jollei ole varma vastaanottajan mieltymyksistä? Tämä Reidar Särestöniemen Ruska heijastuu järveen -teos myytiin Bukowskis-huutokaupassa hintaan 1...
Lue lisää

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kuva
Minulla on tarve päästä tasaisin väliajoin paikkoihin, joista näkee kauas. Luonnollisesti nämä paikat ovat yleensä kallioita, kumpareita ja vuoria. Eksyminen erinäisiin lähiseutukohteisiin tapahtuu kuin itsestään esimerkiksi juoksulenkin yhteydessä. "Mitäköhän tuon polun päässä on?" -ajatus on vienyt minut aivan uskomattoman upeille paikoille läpi elämäni, niin Suomessa kuin ulkomailla. Ilman tätä luontaista uteliaisuuttani parhaat yllättävät kokemukset olisivat jääneet kokematta. Suosittelen siis rohkeasti astumaan tuntemattomille poluille, myös vertauskuvallisesti. Muikunvuori on jopa 65 metriä korkea "vuori" Kaarinan Ravattulan Citymarketin läheisyydessä. Selvitin tarkemmat tiedot paikasta vasta jälkikäteen päädyttyäni sinne pyöräilylenkin yhteydessä. En ole uskaltanut vielä juosta oltuani niin pahasti kipeä, joten pyöräily on vallan hyvä vaihtoehto. Minun piti polkea vakiokohteeseeni Liedon Vanhalinnaan kuvaamaan yötöntä yötä, mutta arvelin siellä oleva...
Lue lisää

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

Kuva
Kirppiksillä on tullut ravattua tänä vuonna rutkasti enemmän kuin viime vuonna. Kävin myös myymässä kertaalleen kellarin "roinaa" ja nettosin tällä jopa 150 euroa parin viikon paikkahinnan summasta miinustaen. Eli noin 200 euroa yhteensä. Käytin ne rahat viiniin ja rahastosijoitukseen, joka taitaakin olla parahultaisesti miinuksella kuten elämä nyt usein ylipäätään. Mutta ei voi valittaa, aurinko paistaa joskus kirppikseltä löydettyyn retrovaatekasaankin! Tämä upeus, käyttämättömän näköinen paksu puuvillaliina kustansi vain 2 euroa! Mutta kappas, siinä olikin ale ja sain liinan vain eurolla! Tämän vuoden vaatelöytöni ovat olleet taas pitkälti retroa/vintagea. Olen myös sortunut ostamaan pöytäliinoja aivan luvattoman määrän. Koskaan en kuitenkaan käytä kuin muutamaa vain. No, tuon kuvan oranssin liinan näin sieluni silmin pihapöydällämme, olihan se eurolla ostettava. Mutta noin priimana sitä ei kyllä parane unohtaa ulos aurinkoon ja sateeseen, etteivät värit haalistu.  Ostinko...
Lue lisää