Luukku 14: Minikuusi kotiutui!

Tittidii! Suurempaa joulukuusta odotellessa tein megalöydön kaupassa. Tämä on juuri se minikuusi, josta aiemmassa luukussa kirjoitin ja jota en sitten kuitenkaan sillä kertaa ostanut. Nyt sen sai lähes kolme kertaa halvemmalla ja onnistuin vieläpä kuljettamaan tämän pyörällä kotiin! Hypin riemusta!

Kuusen valot eivät olleet päällä polkiessani, vaikka se kyllä kävi huvittuneessa mielessäni. Olisivathan nuo näkyneet paremmin kuin yksinäinen pyörävalo. Ja ennen kaikkea: olisimme olleet samikset vastaan kävelleen miehen kanssa, joka talsi hymyillen kääriytyneenä jouluvaloihin! Kyllä! Hän oli ympäröinyt itsensä punaisilla jouluvaloilla! Vain Turussa voi nähdä jotain tällaista tai sitten vain törmään "mielenkiintoisiin" ihmisiin kaikkialla, minne menen. Tuosta miehestä tuli kieltämättä joulufiilis. Hän näytti onnelliselta ja siltä, että halusi ottaa kantaa johonkin asiaan. Ehkä hän halusi vain tuoda joulumieltä pimeyden keskelle.

Siispä asetin miehestä, vapaudesta ja kuusilöydöstäni innostuneena havuhärpäkkeen välittömästi kotimme ainoaan lähes tyhjään kulmaan (taustalle on jäänyt keskeneräinen kukkatauluni) ja sytytin jouluvalot päälle. Tanssin kuusen ympärillä hetken maanisesti ja otin siitä valokuvan.

Kohta etsin kotimme mustasta aukosta loput joulukoristeet ja ripustan kuuseen  pienimmät ja söpöimmät. Tai noh, itse asiassa pikkukuusi eli hän onkin joulumänty. Kaupan kassamyyjä kertoi ostaneensa saman männyn viime jouluna ja se on yhä hengissä. Minulla on siis toivoa kehittyä kasvien hoitajana! 

Ehkä tämä mänty ammentaa meille vielä pihkasalvaa ja kohta varmasti valmistan itse retsinaa. Tulee halvemmaksi kuin lähteä Kreikkaan etsimään sitä parasta laatua. Männynneulasia voi myös hyvin käyttää ruuanlaitossa. Kun niitä laittaa joukkoon vaikka juuresten viereen uuniin, ruoka saa kivan suomalaisen maun. Täytyy toki tarkkailla, ettei kyse ole makkarangrillauksen karsinogeeneistä - havut eivät saa palaa poroksi uunissa.

Keksin myös radikaalin ajatuksen - tämä pikkumäntyminikuusi olisi hieno vieminen hautausmaalle. Kuusi haudalle, valot päälle ja joulujuhla on täten valmis myös mullan alla. Veikkaan vain, että tällainen vietäisiin alta aikayksikön. Tätä tapahtuu oikeasti usein - on käsittämätöntä, miten paljon hautausmailla varastetaan toisten haudoilta kynttilälyhtyjä ja kukka-asetelmia (tällaisia tilanteita sain itsekin kuulla omaisilta työskennellessäni hautausmaalla). Sen vuoksi en itse vie enää mitään haudoille, joilla kuitenkin vierailen usein. Myöskään siksi, että "muistoroskaamisen" määrä on aivan järjetön. Pahinta ovat muoviset kertakäyttökynttilät, jotka täyttävät hetkessä säiliöt. Juutalaiseen perinteeseen kuuluu jättää kivi haudalle. Se on mielestäni kaunis, ekologinen ja monella tavalla ikuinen tapa muistaa edesmennyttä.

Hienosti onnistuin siirtymään joulukuusi-ilostani hautausmailla varasteluun. Mutta molemmat kuuluvat jouluun - toivottavasti lähinnä hautausmailla käynti kuusen lisäksi! Sallittakoon myös pieni joulunauhamainen rönsyily päivittäisessä luukkuraportoinnissa, sillä aivotoimintani alkaa olla aika lailla vajavainen jo tässä kohtaa sesonkia. 

Tunnelmallista viikonloppua ja joulun havutaikaa (tai havutonta aikaa) juuri sinulle!