Luukku 22: Hanukka - valon juhla

Minun joulukalenterini on kaikille uskontokunnille ja perinteille avoin, kuten kotimmekin, joten otetaanpa luukun 22 aiheeksi juutalaisten tärkeä ja ajankohtainen juhlapyhä. Chanukah eli hanukka alkaa tänään ja kestää 29.12. asti. Ajankohta vaihtelee eri vuosina, mutta yleensä se sijoittuu aina joulukuuhun.

Moni ehkä liittää mielikuvissaan tähän juhlaan aivan oikein menora-kynttelikön. Hanukka on ilon ja valon juhla, jonka historia ulottuu reilusti yli 2000 vuoden taakse, jolloin makkabealaiset saivat vallattua helleenien heiltä riistämän temppelin takaisin itselleen. Temppelistä löytyneen öljytilkan ei uskottu riittävän tilojen valaisuun ja temppelin jälleenrakentamiseen, mutta kuin ihmeen kaupalla öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi, jonka aikana uusi öljy saatiin valmistettua. Tässä näin tiivistettynä, lisää tekstiä ja muiden juutalaisten juhlapyhien kuvailua täällä.

Kotona emme vietä hanukkaa (kuten emme suuremmin muitakaan juhlapyhiä) mitenkään erityisesti, paitsi toisinaan poltamme näitä jo 1960-luvulla Israelista tuotuja hanukka-kynttilöitä. Eipä näitä ole siis aiemmatkaan sukupolvet polttaneet, kun askit ovat päätyneet meille lähes kokonaisina. Näihin kuuluva kynttelikkö on kellarissa paikassa X, joten saattaa olla, että tällä kertaa poltamme ihan perinteisiä kynttilöitä. Haluaisin meille hienon, vanhan menora-kynttelikön ja bongasin sellaisen kerran antiikkiliikkeen ikkunassa. Mutta joku toinen oli ehtinyt ostaa sen mennessäni käymään liikkeessä uudelleen. Ehkä sama ihminen osti myös ihanan, ihailemani gramofonin, jonka ääreltä puuttui vain His Master's Voice-mainoksen kettuterrieri pää kallellaan. 

Yllättävää kyllä, Kotiliesi-lehdessä on kirjoitettu vuonna 2007, mitä kuuluu hanukka-juhlaan kotona ja mitkä tapahtumat valottavat juhlan taustaa. Artikkelin pääset lukemaan tästä. Sen jälkeen voimme huomata, että hanukan ja joulun vietolla on paljon yhteistä koristeluineen päivineen. Kuten aiemmin kirjoitin, monet juhlapyhät ovatkin saaneet vaikutteita toisiltaan. 

Hanukan yksi sanoma on tärkeä pitää mielessä: toivoa ei kannata menettää. Elämä on ihmeitä täynnä. Joskus asiat ratkeavatkin itsestään ilman, että yrittää tehdä kaikkensa ratkaisun eteen. Täytyy vain uskoa hyvään ja olla kiitollinen. Sama toivon sanoma hieman eri muodossa liittyy myös jouluun. Auttamalla toisiamme autamme myös itseämme.

Tästä rönsyilee nyt ajatusvirta jälleen syvemmälle tasolle ja hieman eri aiheeseen: juutalaisuudessa punnitaan enemmän ihmisen hyviä ja pahoja tekoja elämän aikana kuin luterilaisuudessa, jossa "syntiset" saavat tekonsa ja ajatuksensa anteeksi. Armollisuus on tärkeä sanoma elämässä, mutta joskus se voi viestillään myös passivoida ihmistä. Ihminen, joka on empaattinen kaikille ja luo hyvää ympärilleen, saa usein ansaitun tunnustuksensa vasta kuolinvuoteella tai muistokirjoituksissa. Ei sen pitäisi niin mennä.

Meidän pitäisi kaikkien pyrkiä hyvään yhä näkyvämmin, vaikkei se aina tulisikaan luonnostaan sisältä. Nauruterapiakin toimii jopa nauramalla ensin väkisin peilin edessä. Vaikka mieli vielä painaisi asiaa villaisella, aivot tuottavat valenaurustakin mielihyvähormoneja. Mitä siis lopulta menetämme, jos olemme kanssaihmisille ystävällisiä, vaikka emme aina jaksaisikaan olla? Todennäkösesti aivomme ja mielenterveytemme kiittävät pitkällä tähtäimellä niiden lukuisten ihmisten lisäksi, jotka muistelevat meitä lämmöllä. 

Annetaan kynttilöiden valaista kotimme lisäksi omat toimintatapamme. Pyrimmekö riittävästi hyvään itseämme ja muita kohtaan, vai voisimmeko tehdä jotain vielä enemmän hyvän toteutumisen eteen?

Onnellista valon, toivon ja hyvien tekojen juhlaa!