Parasta kulttuuria -haaste

Yleensä kierrän haasteet kaukaa ja astelen muutenkin mielelläni siitä kohtaa, mistä aita on matalin. Nyt on kuitenkin tartuttava ilahduttavaan kulttuurihaasteeseen, jonka löysin Tuula´s Life -blogista. Haluaisin kovasti lukea enemmän kulttuuriaiheisia blogimaailman postauksia ja nähdä muutenkin kulttuurin näkyvämpänä osana arjessamme. Kulttuuriuutisointikin on lopulta aika marginaalista Suomessa, jos verrataan tilannetta esimerkiksi Ranskaan, Belgiaan tai Hollantiin. Tämä varmasti kertoo karua kieltä arvostuksemme kohteista Suomessa, jossa taidealan ihminen saa kuulla yleensä ennemmin miten ajattelit rahoittaa elämäsi? -kysymyksen kuin kuulla ihailua ammatinvalinnastaan. Edellä mainituissa maissa taas taidehistoria on yksi arvostetuimmista opiskelualoista. Kymmenen vuotta sitten sain kuulla hollantilaiselta alan opiskelijalta työllistymisen olevan varmaa ja hän hämmästeli, miksei tilanne ja arvostus Suomessa ole samalla tasolla. Niin, miksei?

Onneksi Suomen ilmapiiri on nykyään huomattavasti kulttuurimyönteisempi kuin vaikkapa juuri 10 vuotta sitten. Museoilla on takanaan ennätysvuosi. Tästä on kiittäminen Museokorttia, joka on tuonut valtavat määrät taide- ja kulttuurielämyksiä myös heille, jotka eivät välttämättä ilman korttia olisi vierailleet museoissa. Toivottavasti pidämme lippua korkealla ja harrastamme kulttuuria ennakkoluulottomasti, niin voimme yllättyä positiivisesti ja saada jopa uutta sisältöä elämään. 

Vastaamalla näihin Parasta kulttuuria -haasteen kysymyksiin haastan mukaan myös sinut! Levitetään yhdessä kulttuurin ilosanomaa Suomen kansalle!

Eero Järnefeltin teos Kaski tai Raatajat rahanalaiset (1893) . Tällä Ateneumista löytyvällä teoksella on merkittävä sija myös omassa elämässäni, sillä isoisovanhemmillani oli seinällään tästä tehty kopio, joka kuuluu nyt isälleni. Ihailin maalausta aina ja ihailen edelleen. Ehkä kuvasta löytyy syy tiettyyn suomalaiseen kulttuurielämään vaikuttavaan eetokseen. 

Minkälainen kulttuurin kuluttaja olet?

Suurpiirteinen, inspiraation ja päähänpistojen mukaan toimiva kuluttaja, joka nauttii ajattelua ja keskustelua herättävästä kulttuurista. En suunnittele kulttuurimenojani juuri etukäteen. Eniten kulutan kulttuuria lukemisen ja elokuvien katsomisen muodossa, sen jälkeen tulevat museot ja teatteri. Eniten aikaa käytän ehkäpä kuitenkin kulttuurin tuottamiseen soittamisen, kuvataiteen ja kirjoittamisen muodossa.


Onko Suomessa jokin kulttuurilaitos, jossa sinuun törmää useamman kerran vuodessa?

Olen käynyt lukuisia kertoja Ateneumissa, Turun taidemuseossa ja Turun linnassa. Näistä kolmesta taitaa pääpokaali mennä taidemuseolle. Kaikista maailman kulttuurilaitoksista olen käynyt ylivoimaisesti eniten, enemmän kuin missään noista edellisistä.... yllätys, yllätys: Tukholman Vasa-museossa!

Turun linnaan täytyy taas kohtapuoliin päästä.

Minkälainen musiikki on lähellä sydäntäsi?

Klassinen, erityisesti Chopin ja kaikki kaihomielinen tunnelmointi. 1960- ja 1970-luvun musiikki, jossa on tietty jäljittelemätön soundi. Erityisesti Beatles ja Carpenters. Olen kuunnellut myös paljon Lähi-idän musiikkia, esimerkiksi Ofra Hazaa. Lisäksi olen entinen "teinihevari", jonka nahkahousut eivät mahdu enää ylle. Kuuntelin paljon Dream Theateria ja Anathemaa Metallican ja Deep Purplen ohella. Nykyään lähinnä soitan pianoa itse, en juuri kuuntele musiikkia erikseen. Se on sääli! Haluaisin alkaa käydä Turun filharmonisen orkesterin esityksissä säännöllisesti, mutta näillä työtunneilla se ei ole mahdollista. Odotan myös, että Turkuun ilmestyisi kunnon jazz-klubi jatkuvasti lisääntyvillä asiakkailla (ei keskenään tarvitse, ainakaan siellä).


Käytkö oopperassa?

Olen käynyt kaksi kertaa. Rigoletton modernissa sovituksessa odotin kieltämättä väliaikaa, mutta arvelin kyllästymiseni johtuneen myös puitteista. Olisi varmasti aivan erilaista kuunnella klassista opperaa jossain maailman arvostetussa ja upeassa oopperatalossa.


Millainen kirjallisuus sinua kiinnostaa?

Kaikki omaa ajattelua stimuloiva, älykäs teksti. Jostain syystä olen aina pitänyt enemmän ulkomaalaisten kirjailijoiden hengentuotteista. Suomalaisista Sofi Oksanen on kyllä lahjakas, sekä klassikkojen klassikko Juhani Aho. Pidän menneen ajan korukielestä, myös runoudesta. Tommy Tabermann, tule takaisin! Luen myös paljon elämäkertoja ja historiateoksia.


Mitä kirjoja aiot lukea tänä vuonna? Uutuuskirjoja?

Tätäkään en ole suunnittelut, mutta Sofi Oksasen Koirapuisto on muutamaa kymmentä sivua vaille luettu ja kirjamessuilta aiemmin ostamani Mika Waltarin Turms, kuolematon kutkuttaa järkälemäisestä koostaan huolimatta yöpöydällä. Maailmassa on niin paljon kirjallisuuden klassikkoja, joita en ole lukenut, että huomaan jatkuvasti tähyäväni enemmän niiden suuntaan kuin uutuuskirjojen. Pajtim Statovcin Bolla on kyllä luettava, kun sitä on niin paljon täällä blogimaailmassakin hehkutettu.


Paljonko käyt teatterissa? Onko sinulla mielessäsi jokin tuleva tai ajankohtainen näytelmä, jonka aiot mennä katsomaan?

Käyn teatterissa ehkä aavistuksen keskivertotallaajaa enemmän. Tai en tiedä? Kesäteatterissa käyn yleensä kerran ja muuten käyn katsomassa 3-4 näytöstä vuodessa. Nyt olen menossa katsomaan harrastajateatterinäytelmää Evakon kyynel, jossa kerrotaan Karjalan evakkojen tarina lasten näkökulmasta, musikaalin keinoin. Täytyy varata nenäliinoja mukaan. Pidän usein enemmän pienten harrastajateattereiden esityksistä kuin ison yleisön spektaakkeleista, vaikka ne tasokkaita yleensä ovatkin. Tasavahvimmasta ja koskettavimmasta teatteritaiteesta olen saanut nauttia Åbo Svenska Teaterissa, jonka upeaa Les Misérablesia en unohda koskaan.


Miten paljon käyt taidenäyttelyissä?

Liian vähän, kun ottaa huomioon oman maalausharrastukseni. Käyn kyllä taidemuseoissa, mutta haluaisin käydä paljon enemmän myös taidegallerioissa. Nyt minulta meni ohi Hanna Variksen näyttely galleria Joellassa, vaikka minun piti monen viikon ajan ehtiä sinne. Galleriat saisivat olla auki myöhempään iltaan, jotta myös muut kuin kahdeksasta neljään työskentelevät ehtisivät niihin. Viikonloput, tottakai. Olen vain töissä usein myös viikonloppuisin! Ulkomailla ja lomilla panostankin usein aivan eri tavalla myös taidegallerioissa käymiseen.

Tukholman Hallwylska museetista löytyy upea taidekokoelma. 

Käytkö katsomassa tanssiesityksiä?

Tämä on iso puute kulttuurilistallani. Tähän ei varmaan lasketa omia "tanssiesityksiä" kotona? Nautin todella tanssitaiteesta, ja olen ollut katsomassa muun muassa flamencoa, irlantilaista tanssia ja balettia. Joskus pyydän, että steppaustaitoinen mieheni viihdyttää minua, mutta harvemmin hän enää nykyään jaksaa muuta kuin painaa korkeintaan playta, jotta voimme katsoa häntä tanssimassa 20 vuotta aiemmin! Tanssiteatteri ERIin täytyy kyllä suunnata viimeistään tänä vuonna.


Mitä kotimaista elokuvaa olet viimeksi käynyt katsomassa tai aiot mennä katsomaan? Perusteletko tai kuvailetko elokuvaa?

Jos nyt vastaan suoraan, niin en juuri käy katsomassa suomalaisia elokuvia, vaikka ehkä pitäisi kannatuksen vuoksi. Mielestäni kotimainen elokuvatarjonta on aivan liian yksipuolista, yksinkertaista ja ankeaa. Tarina/kerronta ei usein toimi, ja jos toimii, niin kuvakerronta tai näyttelijävalinnat ontuvat. Vuosaarimainen ankeus ei puhuttele minua enkä edes pitänyt uusinta Tuntematonta niin onnistuneena kuin siihen kohdistunut hypetys antoi odotuttaa. Se taitaakin olla viimeisin suomalainen elokuva, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa, jollei lasketa mukaan mieheni tekemää lyhytelokuvaa. Tämän ei silti ollut tarkoitus olla mitään Louhimies-kritiikkiä. Itse asiassa katsoimme eilen erittäin hienosti ja herkästi toteutetun suomenruotsalaisen elokuvan Kolme kertomusta kaipauksesta. Ihan huikeasti tasokkaampi kuin valtaosa näkemistäni suomalaisista elokuvista. Dome Karukosken elokuvat ovat olleet myös hyviä.

Yleensä katsomme muita pohjoismaalaisia ja eurooppalaisia elokuvia. Lähi-idän koko maailman tietoisuuteen nousseet elokuvat ovat myös olleet todella puhuttelevia. Asghar Farhadin elokuvat ja Denis Villeneuven riipaiseva Nawalin salaisuus. Suomalaisia elokuvia ei ole toistaiseksi buukattu kalenteriin, mutta toivotaan, että tulevaisuus kertoo muuta!


Kun matkustat, paljonko tutustut matkakohteesi kulttuuritarjontaan?

Yleensä lähden matkalle niin sanotusti takki tyhjänä, ellen sitten lue esimerkiksi lentokoneessa jotain opaskirjaa. Minulla on jonkin verran Mondon matkaoppaita, jotka ovat olleet hyviä myös kulttuuritarjonnan esittelyn ansiosta. Joka matkalla täytyy kyllä vierailla jossain museossa, jossain alkuperäisyyttä henkivässä paikassa ja tottakai tutustumme paikalliseen ruokakulttuuriin. Musiikki on yleensä tullut siihen "kaupan päälle". Heittäytymällä voi päästä ihmeellisiin paikkoihin. Wienissä iranilainen taksikuski kysyi meiltä, haluammeko lähteä hänen kanssaan katsomaan filharmonisen orkesterin ulkoilmakonserttia. Tottakai halusimme! Oli juuri satanut ja salamoinut, mutta ilma selkiytyi konsertin alla. Soittajat olivat siis sisätiloissa ja ulkoilmassa sai katsoa konserttia ilmaiseksi valtavalta screenilta. Tuo ilta oli ikimuistoinen kokemus ja saimme myös uuden Facebook-ystävän!


Mikä ulkomaan käyntikohde: teatteri, näyttely, museo, tms. on jäänyt mieleesi kaikkein kiehtovimpana ja miksi?

Tähän voisi vastata vaikkapa tuon edellisen. Kokemuksena se oli yliverto. Tilasimme siis taksin viinitilalle, jolla olimme olleet vierailulla ja syömässä upean aterian lehmusten alla. Miltei kastuimme läpimäriksi, kun rankkasade pakotti meidät yhtäkkiä siirtymään sisätiloihin. Taksi tuli ja vei meidät uuteen, ihmeelliseen paikkaan. Kuski taisi aistia, että iltamme ei ollut vielä tässä ja halusi ilahduttaa meidän lisäksi itseään. Hän oli juuri eronnut ja kaipasi seuraa yksinäisiin iltoihinsa.
En siis edes tarkalleen tiedä, missä olimme! Jonkin upean, kartanomaisen rakennuksen edustalla Wienissä, jonne oli rakennettu puutarhapaviljonkeja ja auditoriokatsomo konserttiscreenin eteen. Ihmiset joivat viiniä muovimukeista. Olen todellakin juonut viiniä Wienissä!

Yksi kiehtova paikka aiemmin mainitun ja läpikolutun Vasa-museon lisäksi, joka minulle myös tuli heti mieleeni, on Palermon oopperatalo Teatro Massimo Sisiliassa. Se oli aivan upea rakennus ja toi välittömästi mieleen Kummisedän kolmososan, jossa tuon oopperatalon portailla tapahtuu suuri draamallinen käänne. Teatro Massimoon menisin mielelläni koska vain kuuntelemaan minkä tahansa oopperan!

Kuva: Wikipedia

Miltä näyttävät sinun kulttuurihaastevastauksesi? Antoisaa kulttuurivuotta 2020!


Lue vielä:

Vuosikymmenen kulttuurielämykset Hesarin toimittajien näkökulmasta.