Vuoden 2020 huvittavimmat Google-haut

Mielikuvitukseni on eilisen viinitastingin jäljiltä sen verran hapokas, että on helpointa tarttua suosikkiaiheeseeni, blogivierailuun johtaneisiin Google-hakuihin! Tämän vuoden Google Analytics -tilastoja en ole vielä teille jakanut, joten hihitelläänpä nyt yhdessä huvittavimpia hakusanoja.

Hauskin kuva kännykästäni (eihän joku maisemakuva voi olla hauska?). Tämä oli Citymarketista bongattu ehdotukseni naamiaisasuksi työpaikan pikkujouluihin. Minulle tuli kyllä nyt paha sokerinhimo kuvasta, sillä näin sokerilakon keskellä kakkaemoji näyttää liikaa herkulliselta suklaakonvehdilta :(


Suosituin ja minua aina yhtä paljon naurattava haku on jo viidennelle sijalle yltänyt elämän merkityksettömyys! Tätä menoa odotan jo kutsua A-studion kokemusasiantuntijaksi. Kuitenkin löydän kaikenlaisia turhia merkityksiä niihin hetkiin, jolloin pitäisi muka tehdä jotain tärkeää. Kuten juuri nyt rustata apurahahakemusta. En pysty. Liitän tämän postauksen valmistuneeseen rahankerjuuromaaniin ja toivon säälin tehoavan almujen jakelijaan.

Hakujen kestosuosikki Tinder on tällä kertaa lakannut jollakulla toimimasta, mutta haulla tinder ei toimi on hakija tuskin löytynyt blogistani ratkaisun avaimia. Eikä muutenkaan, sillä en ole koskaan käyttänyt Tinderiä, kirjoittanut siitä vain joitain huomioita. Minulta on myös turha kysyä neuvoja  teknisiin ongelmiin, sillä olen itse sellainen. Elämän ongelmiin olen kyllä äärimmäisen perehtynyt ja vastaanotan lähes päivittäin erinäisiä tahallisia ja tahattomia vuodatuksia. Uskon myös, että Tinderin plärääminen saattaa lisätä pääkopan painolastia, vaikka siellä ruudussa vilkkuisikin vain tyhjäpäitä.


Näilläkin georgialaisilla magneettijuhlijoilla ovat päät mukavasti tyhjentyneet. Koska yksi kuvan hahmoista muistuttaa erehdyttävästi erästä tuntemaani henkilöä, tämä kuva kuuluu myös hauskimpiin känni... siis kännykuviin!


Matkaseuraa hakee joku epätoivoinen tai seikkailunhaluinen (eivätkö ne ole usein sama asia?). Siinä mielessä löytyi oikea osoite, että olen reissannut yksin ja jakanut matkakokemuksia myös entuudestaan minulle tuntemattomien ihmisten kanssa. Yksi kyllä takertui minuun niin, että tunsin oloni lopulta aika paineiseksi. Etenkin, kun olisin itse halunnut syödä hienossa provencelaisravintolassa toisen ehdottaessa euron nuudeleita, jotka keitettäisiin autenttisesti hostellin yhteiskeittiössä. Mon dieu! Tässä kohtaa tiemme erkanivat.

Voinko edes kirjoittaa seuraavaa hakua, sillä meillä ei ole mieheni kanssa edes riitaa päällä? Vihaan miestäni!? Varmaankin olen jossain postauksessani vihannut jotain asiaa ja samassa yhteydessä kirjoittanut jotain miehestäni. Hyvä hakija, ymmärrän ehkä ongelmasi, mutta kehotan sinua hakeutumaan itselliseksi ihmiseksi, mikäli tilanne on oikeasti hakusanojesi kaltainen. On olemassa paljon ihmisiä, joita ei voi vihata, vaikka kuinka yrittäisi! On silti tärkeää purkaa viha vaikkapa lenkkipolulle tai voodoo-nukkeen, kunhan ei siihen oikeaan vihan kohteeseen.

Kahvikone hotellihuoneeseen kuulostaa minusta hyvältä idealta. Itse asiassa se sopisi mihin tahansa huoneeseen, jossa satun itse kykkimään. Etenkin, jos tuo kahvikone olisi sama masiina, jollaisesta lorottelin kahvia musiikkijuhlavieraille muinaisessa kesätyöpaikassani. Kahvi oli belgialaista, pakasteena Suomeen tuotua herkkua. Aivan mielettömän hyvää. Joimme sitä pitkin päivää aina kun omistajan silmä vältti. Omistaja oli sellainen ihmistyyppi, että hänen kohdallaan ei tullut huono omatunto pienestä oman edun tavoittelusta. Ei etenkään sillä 25 markan orjatuntipalkalla!

Juice Leskinen puoliso ja Putinin vaimo hämmästyttävät minua hieman. Miksi hakijoita kiinnostavat enemmän kuuluisien herrojen kumppanit kuin herrat itse, ja miksi hakukone kuvittelee, että vastaus kysymyksiin löytyisi minun blogistani? Minuakin kyllä kiinnostaisi tietää, onko Putin nyt oikeasti yhdessä sen jumppatytön kanssa vai ei. Ainakin Putin jumppaa aktiivisesti eri villieläinten kanssa ilman paitaa, miksei siis slaavilaisen kissimirrin, joka on vieläpä menestynyt olympialaisissa. Juice Leskisen puoliso taas tuskin on ollut yhtä Sika kuin Juicen joululaulu, jonka videolinkin jaoin joulukalenterissani.


Magneettilinjalle kun lähdettiin: Ehkä nämä georgialaistuliaiset (joita en siis ostanut!) eivät ole hauskoja vakavahenkisten feministien mielestä, mutta mielestäni näissä on oivallettu kehopositiivisuuden voima! Tai sitten suunnittelija on mies, jolla on mahdoton peppufetissi. No, on tämäkin kuva silti hauskempi kuin kuva ruoka-annoksesta tai kirkosta. 


M luukku, akkuna ja nariseva ovi kuuluvat samaan lokeroon, eli minun käsitysmaailmassani puutalossa asumiseen. En vain ymmärrä, mikä on m luukku. Tiedätkö sinä? Maitoluukku, mainosluukku vai maisemaluukku? Ehkä minun täytyy elää tämän mysteerin kanssa. Ehkä se onkin mystinen luukku!

Neiti aika puhelinnumero huvittaa minua kovasti. En ollut ensin aivan varma, mitä haku tarkoittaa. Minä en ainakaan ole yhtään aikatauluissani täsmällinen, joten kysymyksessä ei todellakaan voi olla tämän blogin kirjoittaja. Ja minähän olen rouva! Mieheni muisteli, että joskus on voinut soittaa johonkin palveluun ja kysyä sieltä, mitä kello on. Voiko olla nerokkaampaa palvelulinjaa? Mieheni oli aivan oikeassa! Itse asiassa iso osa työpuheluistani liittyy lähes yhtä yksinkertaiseen kysymykseen: olemmeko auki? Joskus tekisi mieli vastata: emme ole, täällä on orjatyöhön ja tyhmiin kysymyksiin kuolleen työntekijän haamu puhelimessa.

Luurangot kaapista peli onkin mielenkiintoiselta kuulostava viihdyke. Tämä taitaa olla ainoa haku, jonka tuloksen sivulleni ymmärrän, sillä yhden postaukseni otsikko sisältää luurankoja kaapeista. Saatan myös toisinaan näyttää itse kalpealta luurangolta, mutten enää yli kolmekymppisenä aineenvaihdunnan hidastuttua, enkä varsinkaan tänään, vaikka viini eilen maistuikin. Sillä sain aiemmin päivällä poskiini värikästä aurinkoihottumaa käveltyämme koko päivän pitkin aurinkoista jokirantaa. 


Vähän kärähti naama auringossa. Pääkallo on osa luurankoa, joka on löytynyt ilmeisesti jostain Georgian alueelta. Georgian kansallismuseosta Tbilisissä löytyi suoranainen pääkallomeri! Kymmenien tolppien päällä kökötti eri homo-lajien pääkalloja. Suorastaan huvittavaa oli, että siellä me nahkapinnoitetut, yhä elävät kallot tuijotimme sukulaiskallojamme ja kuvasimme niitä. Minusta tuo kallon keskellä kulkeva koroke on erikoinen. Mikä sen tarkoitus on? Kuva on mielestäni hauska, koska samaistun tähän kuvan kymmeniä tuhansia vuosia sitten eläneeseen henkilöön. Anteeksi, jos loukkasin jotakuta!


Siinä tämän vuoden hauskimmat haut. Suosituimmat liittyvät edelleen tarotkortteihin, metsänpeittoon ja kriikunalikööriin. Selkeästi nousussa ovat myös Gdanskiin ja Georgiaan liittyvät haut. Estonian uppoaminen taas lienee ankein haku, mutta se kiinnostaa monia postaukseni löytäneitä ihmisiä.

Katsotaanpa taas keväämmällä mihin suuntaan tilastot ja mielenmaisemat kääntyvät. 
Mukavaa sunnuntai-iltaa!








Kommentit

  1. Nämä ovat mielenkiintoisia. Muistan tuon neiti aika puhelinnumeron. Taisin joskus lapsena itsekin soittaa sinne, ja ihmittelin, mitä järkeä tässäkin on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) tästä saisikin oman postausaiheen: mitä kaikkia ihme palvelunumeroita onkaan joskus ollut! Ennen ei ehkä ollut lapsilla riittävästi virikkeitä, mikä on vain hyvä asia. Muistan itse soittaneeni mm. OMO-infoon huvin vuoksi :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!