Aikakone menneisyyteen

Ihmisellä on ollut kautta historian tarve keksiä fyysikan lakeja kumoavia välineitä, jotka liikkuvat itsestään tai vievät meidät  taivaalle, avaruuteen tai menneisyyteen. Tehdastyön ikiliikkujat, lentokoneet ja kuuraketit ovat jo tuttua kauraa, mutta aikakonetta kukaan ei ole pystynyt keksimään.

Tämä "aikakone" on belfastilaisen pakohuoneen nettisivulta. Kiinnostaisi kokeilla, jos joskus voisi vielä matkustaa! 

Aikakone kutkuttaa meitä edelleen. Teoriassa sen keksimisen pitäisi olla jo mahdollista, mikäli tätä Tekniikan Maailman artikkelia on uskominen. Google-haulla "aikakone" saamme kuitenkin lähinnä osumia 1990-luvun suomalaiseen menestysyhtyeeseen. Esiintymisasuja nykynäkökulmasta katsellessa voi kieltämättä tuntea astuneensa jonkinlaiseen aikakoneeseen, vaikka onhan ysäri tälläkin hetkellä muotia.

Kuva: Wikipedia

Mihin aikaan matkustaisit, jos saisit valita?

Tällainen kysymys on esitetty minulle lukuisia kertoja ja sitä toki tulee muutenkin välillä pohdittua historiasta kiinnostuneiden seurassa. Vastauksiamme ohjailevat pitkälti mielikuvat menneestä, vaikka hyvin kaukaisistakin ajoista on nykyisin tarjolla tiukkaa faktaa. Kokemusta ei kuitenkaan voi tiede meille edelleenkään täysin välittää. Emme voi tietää, miltä tuntui elää viktoriaanisen aikakauden Englannissa tai kulkea pitkin Silkkitietä 1400-luvun Georgiassa. Emme myöskään tiedä, miltä tarkalleen ottaen maistui suomalainen keskiaikalounas ruisleivän päältä syötynä - voimme vain luoda tästä todennäköisen jäljitelmän Turun Linnan keskiaikajuhliin. Ainekset ovat kuitenkin peräisin nykyajasta ja haudutusajat sekä mausteet voivat olla toista kuin 600 vuotta sitten.

Tämä "keskiaikainen" pöytä löytyy tallinnalaisesta Olde Hansa - ravintolasta, joka oli viime käynnillä turistiraflaksi ihan tasokas. 

Monet historiadokumentit on nykyisin koottu jälkikäteen väritetyistä kuvista, jotta katselukokemus olisi "aidompi". Käsityksemme menneisyydestä on usein mustavalkoinen tai hailakka johtuen juuri jäljelle jääneiden todisteiden väreistä, jotka eivät millään lailla välitä todellista väriloistoa. Sitä samaista elämän punaa kasvoillamme, joka on ollut meissä kaikissa vuosisadoista ja - tuhansista toiseen.

Meille on tuttua myös (virheellinen) käsitys pimeästä keskiajasta sekä "entisajan siveellisestä avioelämästä" , jonka raamit ja kaksinaismoralismi luotiin monessa suhteessa vasta viktoriaanisella aikakaudella. Ennen 1800-lukua nainen saattoi olla seksuaalisessa mielessä hyvinkin vapaa avioliitossa. Naisen nautinto oli miehelle tärkeää jo ihan suvunjatkamiseen liittyvien käsitysten takia. Jouduin tai sain tutkia aikanaan tätä aihetta meille opiskelijoille arvottujen teemojen kautta. Minulle osui kevyt seksuaalisuuden historia. Muistan lähinnä tulipunaiselta tuntuvat kasvoni esitelmää pitäessä, mutta kaikki se tietomäärä, jonka löysin aihetta koskien ihan antiikin ajoista lähtien, oli nolojen hetkien väärti. On aina parempi tutkia kuin jäädä käsitysten varaan.

Haluamme luonnollisesti päästä aikakoneeseen, jottemme olisi vain käsitysten varassa. Historiantutkimus on ehkä paras mahdollisuus tämänhetkiseen aikakoneiluun, mutta näyttääkö tulevaisuus meille jotain muuta?

En ymmärrä fysiikasta pätkääkään, mutta järki sanoo, ettei toiseen aikaan tai todellisuuteen matkustaminen ole mahdollista. Toisaalta järkemme sanoi myös aikanaan, ettei maapallo voi olla pyöreä. Emme myöskään osanneet kuvitellakaan, millaisten teknisten innovaatioiden keskellä eläisimme 2000-luvulla, vaikka tätä skenaarioitiin jo vuosisata aiemmin. Frankensteinin hirviötä luotiin jo silloin, mutta nykyisin kloonataan eläimiä. Täten myös ihmisen kloonaaminen olisi mahdollista, mutta pelko uudesta hirviöstä estää kaikkien tieteellisten voimien käyttöönoton. Voimme kuitenkin kasvattaa soluista uuden ihmisen. Tätä vasten aikakoneen keksiminen ei tunnukaan niin kaukaiselta ajatukselta. Se olisi viimeinen osoitus siitä, että "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen". Haluamme jumalalliset voimat, ratkaisun kaikkeen ja pääsyn kaikkialle.

Mutta minä haluan vain Nottinghamin pöpelikköön  chillailemaan. 

Lopuksi oma pitkä vastaukseni kysymykseen. Mihin aikaan haluaisin matkustaa? Lapsena minua kiehtoi hirveästi Robin Hoodin aikakauden Englanti, eli noin 1100-luvun lopun. Olisin halunnut pomppia lehtimetsässä sukkahousuissa ja ampua nuolia heinäpusseihin, en ihmisiin. Kuten Robin Hood, halusin toimia köyhien puolesta rikkaita riistäjiä vastaan. Mitä ilmeisimmin minun olisi siis pitänyt olla tuossa ajassa miespuolinen aikalainen tai vapaaehtoisrouva jossain koleassa lasaretissa.

Myöhemmin, ymmärtäessäni Beatlesin suuruuden ja katsoessani tuolloin tv:stä näytetyn Anthology-dokumenttisarjan, olisin halunnut olla 1960-luvun nuori (mielellään Piitlesin sisäpiirissä), jonka elämä avartuu tajunnanmurskaavalla tasolla. En kuitenkaan tarkoita tällä LSD-trippiä enkä asumista kommuunissa ylipitkien kainalokarvojen keskellä. Täytyy myös muistaa, että monet aikalaiset Suomessa kuuntelivat killtteinä kotona italialaista iskelmää, saivat lapset 20-vuotiaana ja kävivät seuroissa. Vai kumoavatko iskelmä ja seurat toisensa?

Tällä hetkellä minua kiinnostaisi astella pitkin 1920-luvun Champs-Elyseetä Pariisissa ja laskeutua jazz-luolaan, jossa todennäköisesti esiintyisi Josephine Baker.

Kuuluisa Josephine Bakerin banaanimekkokuva:Wikipedia

Tekisin mielelläni myös aikamatkan Lähi-Itään, jossa minun olisi mahdoton valita kiehtovinta aikakautta. Kyllä Jeesus ainakin pitäisi nähdä, mielellään kävelemässä vetten päällä. Ehkä kuitenkin istuisin niissä häissä, joissa vesi muuttuu yllättäen viiniksi!

Afrikasta valitsisin 1800-luvun Kongon hetkeä ennen siirtomaavallan verisen jyrän saapumista tai huikean kaupunkikulttuurin Timbuktun, jonne isäni ilmoitti tilaavansa minulle menolipun ollessani pahimmassa teini-iässä.

Vanha Timbuktu. 

Oikeastaan taidan kuitenkin haaveilla eniten toisesta todellisuudesta eli aikamatkasta vapauteen! Entä sinä?

Lue myös:

Aiempi postaukseni kuusta, avaruudesta ja suomalaisesta ikiliikkujasta