Parasta Turussa!

Voi kuulkaa, viikonloppuni alkoi erityisen rattoisasti lukemalla aamulehdestä kehuja turkulaisilta! Siis pelkkiä ylistyssanoja siitä, mistä turkulaiset pitävät tai mitä he jopa rakastavat kotikaupungissaan. 

Kolme Turun ikonia iltaiselta Korppolaismäeltä käsin kuvattuna. Myös Roomaa ympäröi seitsemän kukkulaa ja kaikki tiet vievät Roomaan tai Turkuun. 

Tosin pari viikkoa aiemmin oli rutina-aukeaman vuoro. En jaksanut lukea kuin alun, sillä teksti muistutti liikaa naapurien pihoilla ja töissä käytävää keskustelua. Oikeastaan kuulin kommentteja lukiessani valittavan äänensävyn, jota turkulaiseksi small talkiksikin kutsutaan. Mutta turkulaiset (suomalaiset?) osaavat muutakin kuin valittaa! Kohotan aamukahvini tälle! 

Oli aivan ilahduttavaa lukea kehu, jonka mukaan parasta Turussa ovat toiset turkulaiset ihmiset. Juuri sopivan epäsosiaalisia ja riittävän mukavia. Vakiohelmenä joukosta löytyi myös: Tienviitta, jossa lukee Tampereelle. Ikävä tuottaa pettymys, mutta -elle-päätteistä kylttiä tuskin löytyy. On siis utopistista, että Turkua pääsisi jotenkin pakoon edes Nääsvilleen. Me voimme lähteä Turusta, mutta Turku ei lähde meistä.

Suomen Joutsenkin on palannut aina takaisin kotisatamaan. 

Koska krooninen aivomuusiuteni jatkuu, kykenen tällä kertaa pohtimaan blogissani kymmentä parasta asiaa Turussa! Ehtaa blogikamaa siis, vaikka otsikossa ei luekaan 10 x sitä ja tätä. Tämäkin on muuten mielenkiintoinen juttu - jos otsikosta löytyy luku, sitä klikataan enemmän. Miksi? Voiko joku aivotohtori selittää? Turusta varmaan löytyy heitäkin enemmän kuin muualta maasta, sillä tämä on koko korpisen kansamme muinainen sivistyskeskus! 

Turun linnasta ilmestyy lisää kuvia sitten joskus, kun saan aikaiseksi sen museopostauksen. Mutta löydät linnasta aiempaa juttua myös museokortti- ja Turun linna -hakusanoilla blogistani. 

Kaikki alkoi Turusta ja kaikki tiet veivät Turkuun. Haarukka levisi sinunkin keittiösi vetolaatikkoon suoraan Turun linnasta, jossa Juhana Herttuan hovi päätti olla innovatiivinen ja luopua pelkästä ruisleipälautasen syömisestä käsin. Kaiken takana on nainen (Matti ja Teppo-sävelellä), sillä Katarina Jagellonica toi kihvelit ja kahvelit mukanaan Puolasta. Onko siis ihme, että Turku on nykyisin myös maamme kiistaton ruokapääkaupunki? Tai Turun Sanomien kyselyssä (18.9.2020) loivemmin sanottuna: Turussa on hyvä ravintola- ja kulttuuritarjonta.

Paras ravintola on tietenkin oma restauracjamme! Tällä kesän viimeisellä grillauskerralla oma osuuteni ruuanlaitossa oli vain marinointi. Entrecotet ja syöjät kaipaavat vähän punaviiniä, georgialaisia mausteita, öljyä sekä parin tunnin lepohetken. 

Tällä taustoituksella top kymppiin, järjestyksettömään ja ehkä myös järjettömään:

1) Historiallinen luonto

Yhdistän luonnon ja historian, koska moni Turun luontokohde on erittäin vanha, jopa tuhansia vuosia käytetty ulkoilu- tai asuinpaikka. Tällainen on esimerkiksi Virnamäenpuisto ja koko Aurajokilaakso Turun osuudelta. Ruissalo taas oikein muokattiin kansan virkistyskäyttöön sen jälkeen, kun Pietari Brahe vai kuka se nyt olikaan, oli vastuussa saaren tammien hyötykäytöstä turkulaisiin rakennuksiin. Onneksi tästä on jo niin paljon aikaa, että nykyturkulainen ei huomaa mitään! Toisin olisi, mikäli 1960-luvun Turpiina-moottoritie olisi rakennettu Ruissalon yli, kuten suunniteltiin.

Ruissalossa viihtyvät eläimet linnuista ihmisiin, eikä ihme. 

2) Turkulainen järjenkäyttö

Edellisestä päästäänkin luontevasti tähän osioon sekä hyvässä että pahassa. Kun joku vallakas saa päähänsä kunkkuidean ja levittää ajatuksensa valtuustoon tai naapurustoon, alkaa tapahtua. Yleensä kyllä ei ala, sillä torppareita Turusta löytyy. Koska tyhmien ja järkevien ideoiden edistyminen aina hidastuu, turkulaiset ehtivät hyvin käyttää järkeä siinä välissä. Saatetaankin perua koko suunnitelma, jos huomataan, ettei homma toimikaan. Se nyt ei niin haitaa, jos suunnitteluprosessiin on jo syydetty rahaa tonneittain. Ikuisen oppimisen tiellä olemme kaikki!

3) Pienet ikkunat, luukut ja akkunat

Joulukalenterissani mainitsinkin luukkufriikkiyteni, joka sekin taitaa olla jotenkin häiriintynyt turkulainen ominaisuus. Bongailen ja kuvaan usein luukkuja ja ikkunoita, sillä täällä - kiitos turkulaisen järjenkäytön - riittää vielä vanhoja rakennuksia, joista näitä kuvattavia löytyy. Turkulaiset töllit ovat niin symppiksiä, etten voisi kuvitellakaan asuvani jossain betonikuutiossa Lahdessa tai Raisiossa. Anteeksi Lahti ja Raisio! 

4) Turkulainen epäluuloisuus

Pääsemmekin intuitiivisesti neljänteen asianhaaraan, epäluuloisuuteen. Kuvitteletteko, että Turussa voi kuvata rakennuskantaa ilman, että jokaiselle pihalle kertyy väkeä kysymään, milläs asialla sitä liikutaan? Ehei! Etenkin mieheni on sen verran ulkomaalaisen näköinen, että hän on täysin potentiaalinen ryöstöretkeläinen, joka kuvaa ryövättävät kohteet ja tekee niistä PowerPoint-tiedoston itselleen. Liikuttavaa kuitenkin on, että heti, kun kertoo kuvaamisen syyn, epäluulo muuttuu pakahduttavaksi ylpeydeksi. 

5) Turkulainen omanarvontunto

Seuraa siis ylpeys omasta identiteetistään ja kaikesta siitä, mitä on omin pikku kätösin ympärilleen luonut, vaikka joku Aila kävisi kyhäelmiä hajottamassa. Voiko muuta odottaa entisiltä pääkaupunkilaisilta, joita nykyään parjataan Kiss my Turku -sloganin alkuperäisen muodon asukkaiksi? Myöskin turkulainen murre on aina jonkun hampaankolossa, tai sitten PIISPANmunkki. Turkulaisia on sorsitty ja syrjitty, koska muut ovat kateellisia meidän upeasta elinpiiristämme, kyvykkyydestämme ja kielellisestä rikkaudestamme. Onneksi Turusta löytää myös parhaat terapiapalvelut tämän kateustrauman käsittelyyn. 

6) No se PIISPANmunkki! 

Parhaat piispat löytyvät Kosken leipomosta ja toisiksi parhaat ehkä Lidlin koronapaistopisteeltä. Lidlin piispat ovat olevinaan niin sakemannia että, sillä siellä niitä ainakin kerran myytiin virheellisesti berliininmunkkeina. Mietin, ovatko Lidlin piispat samoja kuin Rostenin. Minulle piispanmunkkiasia on enemmän henkinen kuin fyysinen imurointitoimitus (jälkimmäisestä huolehtii mieheni). Rakastan kaikkien sellaisten leivosten ulkonäköä, joissa on vaaleanpunainen kuorrute. Bebet, aleksanterit ja Kosken leipomon prinsessakakku kera piispojen löytyvät sitten 100-vuotisjuhlieni tarjottimelta. Kyllähän jo 100-vuotiaan Kosken leipomon täytyy olla silloinkin pystyssä!? 

7) Pullakahvi kahvila Paawossa

Joko on käynyt ilmi, että olen pullahiiri? Aurajoen rannalla, yllättäen juuri Paavo Nurmen patsaan kupeesta löytyy mini-Turun linnaksi verhoiltu kahvila Paawo. Se on ehkä yksi lempipaikkani jokirannassa. Istuntoon kuuluu voisilmäpulla (ehkä Fazerin alunperin?) ja vaihtuva kahvi. En todellakaan jaa pullaa kahtia kenenkään kanssa kuten Matti ja Teppo, vaan syön hyvällä omatunnolla kaiken itse. Nykyään vain toisen nautinnon, ohi kulkevien ihmisten kyttääminen, on hankalampaa, sillä niin monella on pyörä, sähköpyörä tai Voi-paholainen nimeltä sähköpotkulauta. Takaisin krinoliinihameet ja hiljainen käyskentely jokivarren näyttäytymispromenadilla, kiitos! 

8) Maalaisten rivi

Kauppatorilla, sillä muinaisella ehjällä, oltiin aina Turun ytimessä. Perusasioiden äärellä. Punnitaan potut pottuina, sorrutaan ylimääräisiin tillinippuihin säälistä iäkästä myyjää kohtaan ja hankitaan myöhemmin kuolevat taimet verannalle kasvamaan. Turun kauppatorista löytyy myös järjetön määrä vanhaa kuva-aineistoa, joten asioidessa siellä voi tuntea olevansa osa historiallista potunsyöjäjatkumoa. Kallein hinta, jonka olen perunoista maksanut, on 13 euroa per kappa. Sen maksoin viime juhannuksen alla, eikä harmita yhtään. Maku oli taivaallinen ja jokainen euro investoinnin väärti, sekä myyjän että ostajan. Kauppa se on joka kannattaa! 

Sydämen asialla! 

9) Vanha hautausmaa

Yksi lempipaikkojani Turussa, sillä siellä saa aina olla rauhassa, ladata akkuja ja nauttia kauniista, sielukkuuden täyttämästä maisemasta. Muistakin turkulaisista hautuumaista pidän, mutta tämä on erityinen. Lähellä on myös kätevästi Mimmin kirppis! 

10) Turun poika

No onhan tämä lista päätettävä mieheeni, jonka uran huippusaavutus on ollut Turun poikuus! Ilman miestäni en ehkä myöskään asuisi nyt Turussa enkä jättäisi veroäyrejäni tälle kaupungille, joten... 

Olin oikeasti juuri suunnittelemassa työskentelyä Uudessa-Seelannissa viini- tai lammastilalla, koska olin niin kypsynyt elinpiiriini ja innostunut maorikulttuurista. Olin jo aloittanut paperirallit kymmenenprosenttisesti sekä henkisen irtautumisen maasta. Sitten tuli HÄN, joka muutti suunnitelmat ja jonka ansiosta sainkin graduni vihdoin valmiiksi sen sijaan, että opintoni olisivat jääneet ehkä ikuisiksi ajoiksi kesken. Valmistuminen kannatti edes siksi, että saan joskus enemmän eläkettä maisterin papereilla! Käsittämätön etuus, josta en ollut tietoinen! 

Ilahduttavaa on se, että monella lehteen vastanneella Turkuun liittyy nimenomaan rakkaus. Täällä on kolme korkeakoulua ja paljon sinkkuja (jopa eniten maassa?), joten tänne vaan kaikki kysyntä kohtaamaan tarjontaa heti koronapiikin jälkeen! 

Hyvä paikka kuhertelulle. Nostokurki sopii myös monessa mielessä turkulaisen mentaliteetin symboliksi. 

Kymppi syntyi kuin Turun kraanavettä vain ja voisin tätä listaa jatkaa loputtomiin. Mutta annetaan välillä puheenvuoro lukijalle! Mitkä asiat ovat sinun mielestäsi parasta Turussa, vaikket turkulainen olisikaan? Iloista viikonloppua! 

Kiss my Turku ja kiitos kesän tai syksyn viimeisestä piknikistä! P. S. Siivosimme roskat! 

P. P. S. Sunnuntaina 20.9.2020 vietetään Turun päivää, jolloin on aina ollut tarjolla upea ilotulitus! Nyt en tosin tiedä, ovatko määrärahat menneet funikulaarin huoltokustannuksiin.