Kilpa-ajo rokotemaaliin ja joulunviettoon

Suomalaisten hartaimmin odottama joululahja, rokote koronavirusta vastaan, saapuukin lahja-alttarille vasta joulun jälkeen. Media on jo tovin kuhissut, kuka tai mikä taho saa rokotteen ensin. Myös kansanedustajilta on jo tiedusteltu omakohtaisia rokotefiiliksiä oikein nimilistoin. Kaikki eivät rokotetta halua (noin viidesosa kansalaisista ja iso osa Perussuomalaisten kansanedustajista), kun taas osa piikkiä halajavista on tuonut tarpeensa hyvin äänekkäästi esille. Rauhoittukaa, hyvät ammatiliitot opettajineen ja kuskeineen. Vuoronne tulee kyllä heti hoitohenkilökunnan ja pahimpien riskiryhmien edustajien jälkeen hyvin todennäköisesti. Sitä odotellessa olisi toki suotavaa, että kaikki oppilaat ja bussiasiakkaat joutuisivat käyttäämään maskeja.

Juuri tämä, miten määritellään riskiryhmä joko terveyden tai ammatin kannalta ja miten ne laitetaan niin sanottuun hierarkiseen järjestykseen, mietityttää monia. Myös meitä mieheni sairauksien takia, ei niinkään oman työni altistavuuden johdosta. Anteeksi, mutta ei tulisi silti mieleenkään ottaa ammattiliittoon yhteyttä ja alkaa itkeä rokotteen perään oman altistumismahdollisuuden takia. Kyllä rokote kuuluu hoitajille ja pahimmille riskiryhmille ensin, vaikka mikäpä minä olen asiaa arvioimaan. Huutelen vain täältä vuorokauden kestävästä suojastani, jonka alaisuudessa minun ei tarvitse tavata ketään eikä kuunnella erinäisiä älynväläyksiä (kuten vitsikkäitä koronaheittoja). 

Tässä nanosekuntikaranteenissa olen myös oppinut katsomaan puhelimeni asetuksista päivittäiset koronavilkulliset henkilökontaktit sekä osumat. Koronavilkku kertoo altistumisesta vasta silloin, kun koronapositiiviseksi paljastunut on ollut lähelläni yli 15 minuuttia alle 2 metrin etäisyydellä. Mutta puhelin skannaa bluetoothilla kaikki koronasovelluksen ladanneet henkilöt. Koska työpaikkani sijaitsee vilkkaalla alueella, näitä henkilöitä on päivittäin satoja, jopa yli tuhat. Muutama päivä sitten luurini kertoi, että se on saanut neljä osumaa. Joka päivä on tullut yksi lisää. Osumat ovat ehkä ohi kulkeneita henkilöitä tai toisella puolella kiinteistöä asioineita ihmisiä, jotka ovat nyt koronakaranteenissa ja ilmoittaneet sairastumisestaan sovellukseen. Vaikken varauksetta puhelimeni dataan luotakaan, kuljen joulua kohti lievästi sanottuna kauhuissani. Onneksi viimeisen kahden päivän aikana osumia on ollut pyöreä nolla. Läheskään kaikilla ei kuitenkaan ole Koronavilkkua käytössä, joten todelliset lyhytkestoiset kontaktilukumäärät ovat paljon suuremmat. 

Jos kauppakeskukset näyttäisivät tänä jouluna tältä, ehkä minäkin uskaltautuisin niihin shoppailemaan! Yhdysvalloissa koronatilanne on niin paha, että ehkä tämä sieltä peräisin oleva otos kuvaa todellisuutta? Kuva: Ron Dauphin/On Unsplash.

Liian monella ei ole myöskään edelleenkään kasvomaskia. Mieheni, joka joutui hiljattain asioimaan terveyskeskuksessa, kertoi ettei monellakaan odotusaulan tai käytävän potilaalla ollut maskia. Vastaan tuli opiskelijoita ja vanhuksia, jotka tuskin olivat kaikki hengitysahtaumapotilauta. Isoin ongelma on edelleen: not in my backyard. Ei välitetä eikä jakseta pelätä, ennen kuin omalle kohdalle osuu. Turun Sanomissa olikin julkaistu tähän liittyvä mielipidekirjoitus 19.12.2020: 

Vetoomus miehille: Joulu lähestyy. Vaimon ja lasten lahjojen hankinta jäi taas viime tippaan. Jouluruuhkaan on siis pakko mennä. Käytä maskia, pese kätesi ja pidä turvaväli. Ennen oireita ja taudista autuaan tietämättömänä voi saada aikaan pahaa jälkeä. Vaikka usko omaan selviytymiseen on luja, pelko läheisten voinnista ja syyllisyys taudin siirtämisestä eteenpäin on se, mikä kalvaa rotan lailla. 

Kuolematon mies koronavuoteelta 

Voiko tätä tiivistetymmin sanoa? Jälkiviisaus on paras viisaus, mutta toivotaan, että valtaosa ymmärtää suojautumisen tärkeyden vietnamilaisella kurinalaisuudella ennen, kun on liian myöhäistä. 

Niin - Vietnamissa koronaviruslukemat ovat ennätyksellisen alhaiset muuhun maailmaan verrattuna, sillä toimenpiteet ovat olleet erittäin järeät. Virus on heti otettu vastaan tai pikemminkin suljettu pois asiaankuuluvalla vakavuudella ilman että talous olisi mennyt nurin. Päinvastoin, Vietnam porskuttaa talouskasvullaan kohta Aasian kärkeen, ellei se jo ole siellä (en ole tähän asiaan riittävän perehtynyt). Vietnam on myös ennen joutunut suojautumaan ulkopuolista vihollista vastaan, jo kauan ennen Yhdysvaltain napalm-viljelyä. Nyt viidakon ja maalaisten riisipeltojen uhkana on juuri tuo toisaalta hyvä, toisaalta huono talouskasvu sekä ilmastonmuutos. Mutta koronan ei ainakaan anneta uhata kehitystä. Kansalaiset ovat hyvin sitoutuneita sääntöihin ja määräyksiin. 

Miksi suomalaisten on niin vaikea noudattaa suosituksia? Pitäisikö niiden olla määräyksiä, jotta menisi paremmin jakeluun? Ainakin yksi tuntemamme henkikö on sanonut, ettei aio käyttää maskia ennen erikseen asetettua maskipakkoa. Kai se pohojalainen jääräpäisyys on ulottanut lonkeronsa nyt koko kansakuntaan. Vapaus on suuri vankila monella tavalla. 

Viime aikoina mediassa on tuotu esille sekä rokotteen mahdollisia haittavaikutuksia että koronasta selviytyneille jääneitä pysyviä vaurioita. Joidenkin mielestä tällainen uutisointi on pelon lietsontaa toisten pitäessä sitä vain realistisena ja järkevänä varoitteluna. Ystäväni, jotka ovat nyt jotenkuten toipuneet koronasta, ovat kumpikin yhä puolikuntoisia. Toisella ei ole edelleenkään hajuaistia, mistä saattaa olla hoitotehtävissä hyötyäkin noin niin kuin itsesuojelulliselta kannalta! Toinen taas on edelleen äärettömän väsynyt. Hän joutui sairaalaan pahojen koronaoireiden takia, vaikka on nuori ja perusterve. Riskiryhmään kuuluva taas selvisi kotihoidolla, joten koronaviruksen vakavuuden asteen ilmeneminen on lopulta täyttä arpapeliä. Toivon hartaasti, että kummankin terveydentila palautuu ajan myötä ennalleen. 

Riskiryhmäläisten "sikapiikkijono" Höyhtyän terveysasemalla vuonna 2009, jolloin koronaviruksesta ja turvaväleistä ei ollut tietoakaan. Kuva: Yle, A-Talk. 

Me aiomme mieheni kanssa ottaa koronavirusrokotteen sitten kun vuoromme tulee, mutta rokotteen mahdolliset sivuvaikutukset kieltämättä mietityttävät. Minulle tuli jo sikainfluenssapiikistä rajut oireet. Sain heti korkean kuumeen, jota varten tarvitsin erillisen lääkärintodistuksen töihin (ilmeisesti niin moni Suomessa lintsasi "sikapiikkioireiden" takia?). Tuon vuoden aikana sairastin perusflunssan noin kymmenen kertaa, vaikka olen aina ollut tarkka hygieniasta. Lähes kroonisen flunssan myötä syntyi henkitorven tulehdus, joka vei minulta äänen viikoiksi ja jätti pysyvät juosteet keuhkoihin. Uskon, että sikainfluenssapiikin aiheuttama vastustuskyvyn romahdus ja sen rakentuminen uudelleen aiheutti tämän poikkeuksellisen sairastamisen. 

Tuon vuoden jälkeen olen pysynyt *kop kop* pääsääntöisesti terveenä, eikä minulla ole valittamista rokotteiden sivuvaikutusten suhteen muutenkaan, kun kotoa löytyy myös toisenlainen tositarina. Mieheni kärsii pysyvästä sairaudesta, joka on nuorena saadun rokotteen aiheuttama. Mahdollisuus oli tyyliin yksi ziljoonasta ja osuma kävi juuri häneen. Tämä onnettomuus on suoraan sanottuna pilannut monia normaaleja asioita tai mahdollisuuksia hänen elämässään ja lisännyt riskiä muihin sairastumisiin. Olemmekin miettineet, voiko sama rokotefarssi toistua nyt uudelleen tai vaikuttaako aiempi rokotteesta sairastuminen altistavasti mahdollisten sivuoireiden saamiseen koronarokotteen jälkeen. Kuitenkaan muut rokotteet tuon kohtalokkaan jälkeen eivät ole aiheuttaneet sivuoireita, joten toivoa sopii tämän tulevan pistoksenkin myötä hyvää tuuria. 

Edellä mainittujen seikkojen takia olen ollut kiinnostunut lukemaan rokotekeskustelua ja -tutkimuksia jo ennen koronavirusrokotetta. Keskustelu pyörii usein sen lähtökohtaisen olettaman ympärillä, että valtaosa ei saa mitään sivuoireita ja rokote toimii kuten pitää: sen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Kuitenkin on aina heitä, jotka sairastuvat rokotteesta. Omassa elimistössä on jokin altistava geeni tai aiemmin sairastettu sairaus, jonka takia kyseinen rokote ei sovikaan juuri heille. Sikainfluenssapiikkiä ehdittiin tutkia liian vähän aikaa ja narkolepsia säikäytti yllätyksellisen vakavana sivuoireena. Se ei lohduta heitä, joille narkolepsia on pääoire ja joiden elämän se pilaa pysyvästi. Lisäksi se vaikuttaa myös jokaisen perheenjäsenen elämään. Myös meidän elämämme olisi aivan erilainen, jos mieheni olisi terve. Vakava sairaus ylipäätään vaikuttaa hyvin usein ammatinvalintaan, lapsilukuun, tulotasoon ja jopa ystävien määrään. Sairaus koettelee elämän tärkeintä primus motoria, toivoa. Mutta ilman toivoa paremmasta ei jäisi mitään - ei liioin paikkaa koronarokotejonossa. 

Eipä tässä kirjoituksessani paljon joulutunnelmaa näy, mutta sitä yritämme kovasti raapia pinnan alta esiin! Kirjaimellisesti kodin puhdasta pintaa pitäisi tänään kuopsuttaa framille, vaikka minun niin piti stailata koti joulukuntoon lomallani. Alku näytti lupaavalta, mutta olisi pitänyt tajuta töiden megavuorojen aiheuttama totaalilamaannus. Toisaalta, keitä varten täällä siivoamme? Itseämme toki, mutta läheistemme kanssa vietetty joulu on toteutumiseltaan yhä auki. Seuraamme tilannetta ja toivomme parasta. Onneksi meiltä löytyy lääniä kunnon turvaväleihin. Ja voisinhan minä suurin riskitekijä syödä jouluaterian eri huoneessa, vaikka se tylsää onkin. Jos muun ajan käyttää maskeja, riskin saada tartunta pitäisi kyllä olla hyvin pieni. Ja kylppäriin jokaiselle omat käsipyyhkeet. Enemmän käsidesiä käsiin kuin viiniä suuhun, siinä joulun sanoma. Joillekin tuo sanoma on päinvastainen, sillä kyllä - käsidesiä varastetaan yllättävän paljon ihan juomistarkoituksiin. Toivotaan kuitenkin, että suomalaisissa kodeissa vietetään tänä vuonna hieman vähäalkoholisempi joulu kuin aiempina vuosina. Veikkaan kuitenkin, että korona-ankeus muuttaa tilanteen päinvastaiseksi. Toivon todella jaksamista virkavallan edustajille, hätäkeskuspäivystäjille ja koko terveydenhuollon henkilökunnalle. Ehkä se joulu sieltä itse kullekin silti vielä saapuu.

Kuva ajalta, jolloin joulutunnelma oli vielä katossa. 
Tämän ylisöpön lahjakassin saa yllätys yllätys mieheni!

Mikäli (kun) en ehdi enää näpyttää uutta virttä ennen jouluaattoa, toivotan teille kaikille niin hyvää ja tunnelmallista joulua kuin se ikinä tässä maailmanajassa on mahdollista! Ehkä välipäiviin mennessä olen itsekin saanut kotiin joulun sillä tasolla, että se ulottuu myös vähän riemullisempaan kirjalliseen ulosantiin!

Mitä ajatuksia rokotekeskustelu herättää sinussa ja aiotko itse ottaa koronavirusrokotteen?