Kevään tilastoja per favore!

Jaanpa teille taas tilastotietoa blogistani! Eli pääasiassa hauskimpia hakusanoja, joilla on blogiini löydetty! Aloitetaan siis hakusanoista.

Koronaluontomatkailubuumi selvästi jatkuu, sillä Kaarinan Muikunvuorta käsitelevä kirjoitukseni on ollut koki kevään suosituin hakukohde metsänpeiton lisäksi. Näitä molempia aiheita on haettu lukuisilla eri variaatioilla yhdyssanoilla ja ilman. 

Ei Muikunvuorelta, vaan yhdeltä Rooman seitsemän kukkulan huipulta. Kai nyt ihmiset klikkaavat enemmän tätä postausta, jos näkevät korona-ajan ykköskuvana palmun? Ja jatkamalla lukua, kyllä tämäkin kuva etäisesti liittyy tähän kirjoitukseen! Olimme viimeksi turisteina Roomassa vuonna 2017, pieni ikuisuus sitten!

Itse paikoista minua kyllä huvitti Naantalin emäntäkoulu. Yllättävän moni on tuota paikkaa hakenut, vaikka kyseisen legendaarisen instituution (joka koululaisten keskuudessa myös Pimppilänä tunnettiin, apua) tilalla on nykyään funkkisasuntoja. Tämä juttu liittyi Luolalanjärveä käsittelevään kirjoitukseeni, sillä ex-emäntäkoulu sijaitsee tuon toivottavasti kohta ex-saastuneen järven rannalla. Jos muuten emäntäkoulu olisi ollut olemassa vielä 2000-luvulla, siellä olisi voinut käyttää männävuosien rumia suosikkeja Emäntä-t-paitoja!

Emäntäkoulua enemmän hihitytti ehdottomasti välikuolema! Sekä välillä että ilman! En tiennyt, että kyseinen termi on oikeasti olemassa. Minulle se iskee aina töissä rasvaisen lounaan jälkeen. Pahinta on syödä lounas ulkona, jolloin on entistä vaikeampaa hilata itsensä takaisin sorvin äärelle. Välikuolemmalle on kuitenkin luontainen syy, sillä syötyämme verenkierron painopiste siirtyy aivoista mahaan. Kai vähemmästäkin alkaa väsyttää!

Instagram stalkkaus alkaa olla jo vakiokamaa hakutuloksissa. En tiedä, olenko itse stalkkeri, mutta Instaan kirjoitin kyllä naapurikyyläyksestä taiteenlajina (mikäli kaipaat samaa aihetta blogiin, vinkkaa ihmeessä kommenteissa). En kuitenkaan hirveästi harrasta puolituttujen tai tuntemattomienkaan Insta-tilien kyttäystä. Oma ikkuna tarjoaa jo riittävän runsaan areenan! Lisäksi saan mieheni kaverilta aina kuvakaappauksia julkkisten Insta-tileiltä, ja joka kerta mietin, pitäisikö minun tietää nämä ihmiset. Tästä tulikin mieleeni, että kyllähän minä vähän stalkkerimielellä seuraan kirjailija Jens Lapiduksen täydellistä elämää. Sekä hihhii, yhden lähes naapurin, joka ei ehkä tiedä minusta mitään! Tähän perään korostan vielä, että juoruilu on ollut merkittävä tekijä ihmiskunnan säilymisessä. Ilman juoruilun tuomia etuja olisimme jo kuolleet sukupuuttoon. Minusta on myös ihanaa, kun joku ihminen vilpittömänä ilmoittaa pitävänsä juoruilusta. Hyväntahtoisena se on ihan parasta! Täällä lähistöllä oli myös yksi kesä hieno vanha puupenkki tien poskessa. Sen yllä oli kyltti: juorupenkki! Miten ihana oivallus!

Hyvän ruoan ja stalkkauksen liitto Roomassa. Kun vain olisi ymmärtänyt kieltä paremmin! Tässä kyllä vaisu meno, iltaiset Trasteveren tungosravintolakuvat ovat tärähtäneitä tai epäselviä riippumatta kuvan ottajan tilasta!

Juoruista (toiseen) ambitiooni ruokaan! Paras uuniperuna täyte! Hyvä hakija, osuit oikeaan osoitteeseen! Valitettavasti Cantadoun Bombay Curry, jota ohjeeseen käytin, on poistunut kaupan hyllyilta, yhyy! Ostin testiin Philadelphian tryffelin, se oli aika tryffelimäistä tosiaan! Sitä kun sotkisi herkkusieniin, tulisi aika kiva pottu kenties! Olen viime aikoina julkaissut hirveän vähän reseptejä, vaikka koko ajan kokkailen ja sovellan. Pääsiäisen limoncellokakun ohje pitäisi kyllä nyt laittaa jakoon sekä vappuna syömämme halloumi-portobellohampurilaiset!

Ei kaunein kuva, mutta kenties paras syömäni lounas ja ylipäätään risotto koko elämäni aikana, viimeisimmällä Rooman reissulla. Hummeririsotto, jonka kyytipoikana saimme nauttia pientuottajan Falanghina-rypäleistä viiniä. Voi pyhä Vatikaanin kellonsoittaja! Trastevereläiseen tapaan ravintolan ulkopuolella oli muovituolit, repalainen markiisi sekä noin 100-vuotias sisäänheittäjä. Hän oli aivan liekeissä, kun olimme liekeissä. Annoimme kenties myös hänelle lisää elinikää omalla innollamme, win-win! Tai sitten juuri sen takia kävi köpösti, voi eih!

Todella moni on hakenut vuosiennustuksia tälle vuodelle ja sellainenhan blogistani löytyy! Ja jälleen pelottavan moni asia on tähän asti toteutunut! Mikä minua kuitenkin huvitti, on se, että yksi haku oli kirjoitettu muodossa profetiat vuodelle 2021. Omahyväisenä näin itseni hetken profeettana! Se olisikin hieno ammatti gurun lisäksi. Muistan hämärästi, että lapsena luulin profeetan tarkoittavan planeettaa tai komeettaa! Aikamoisiin sfääreihin voivat profetiat viedä. Mitäs mieltä olette muuten Raamatun Ilmestyskirjan ennustuksista? Aihe on tottakai jälleen ajankohtainen, kun kulkutaudit riivaavaat ja maailma tuhoutuu ainakin tiettyjen uskonlahkojen edustajien mielestä. Mutta ilmastonmuutos tekee sen varmuudella, jollei Ilmestyskirja!

Tupperware etätyö kiinnostaisi minuakin, mikäli kutsuilla ei olisi muita ihmisiä eikä minun tarvitsisi myydä mitään! Voisin vain kaadella puurohiutaleita purkkeihin ja järjestää vihdoin ikuisuusprojektini keittiön kaapit. Myöskin puutaso on edelleen öljyämättä uudelleen. Sitä varten pitäisi saada pinta tyhjennettyä kaikesta tavarasta ja peltipurkeista. Varoituksen sana sinulle, joka myös keräät peltisiä retropurkkeja. On tuhoon tuomittua laittaa purkit puutasolle ja välillä pyyhkiä tasoa nihkeällä rätillä. Jos taso jää yhtään kosteaksi, se on kohta entinen purkin alta! Minä olen aiheuttanut lukuisia mustaruosteisia renkaita meidän hienolle keittiön tasolle, enkä meinaa kestää omaa tyhmyyttäni! Ainoa toivoni onkin öljytä pinta uudelleen ja toivoa, että sillä rinkulatkin lähtisivät. Mutta niin, Tupperwaresta olen kyllä kirjoittanut aiemmin, eli osoite oli itse firman suhteen oikea! Sijoituksistani sitä ei kuitenkaan löydy, vaan suomalaista ämpäri- ja säilytysratkaisukeisari Orthexia!

Koronavilkku osuma. Kääk, olenko minä se!? Nyt laitankin heti koronavilkun taas päälle, jotta näen, olenko altistunut vappuviikolla töissä. Pseudoa tai ei, minä tunnen bluetooth-yhteyden vanteen puristuksena päässäni. Siksi en pidä vilkkua kotona päällä. Myöskin Whatsapp-puhelut (ulkomaille) aiheuttavat minulle jäätävän päänsäryn. Kenties olen erityisherkkä, sähköyliherkkä tai kuusenkerkkä, kuka tietää.

Lennot Tbilisi Venetsia. Löytyvätkö muka nämä kaikki sanat yhdessä yhdestäkään julkaisustani? Ilmeisesti löytyy. Kiinnostaisi kyllä vierailla Georgian Tbilisissä uudelleen ja kenties myös Venetsiassa ekan kerran, mutten missään nimessä menisi sinne risteilylaivalla. En myöskään tahdo kuormittaa entisestään jäätävän turistipainon alla sinnittelevä kaupunkia, jonka kanaaleissa nähtiin vihdoin delfiinejä koronarajoitusten aikaan! Siispä teen kävelyn vain Turun jokirantaan, jossa on nähtävillä Bryggmanin ja Aallon loistoidea: samanlaiset siniset parrut (venepaalut?) veneiden köysikiinnitykseen kuin Venetsiassakin! Varför Venice, vi har ju Åbo!

Kelpaisi kyllä vaihteeksi Tiber-jokikin Aurajoen sijaan!

Riihimäen vankila, mitä ihmettä? Ainakaan en ole käynyt siellä, vaikka vankilatyö jossain määrin on minua kiinnostanutkin. Siinä on ala, jolta ei työt ihan heti lopu kesken. Mutta huomatessani jo nyt kyynistymiseni ihmiskuntaa kohtaan, mitä se olisi sitten, jos työskentelisi vankilassa sarjarikollisten parissa? Työn tuloksia ei varmaan kovin usein ole nähtävissä. Tosin voisin pelata Nintendoa jonkun kiltin vangin kanssa oikein mielelläni!

Ja lopuksi hyvää yötä ruotsiksi. Minä kerron, se on god natt! Käytän tätä edelleen jatkuvasti, sillä olen tottunut kotona ruotsinkieliseen toivotukseen. Hyvää yötä kuulostaa jotenkin liian pitkältä ja joltain kehulta, että teitpä hyvää työtä. Oma god natteiluni on tarttunut myös mieheeni, joka käyttää myös sitä nykyään eikä niinkään suomalaista versiota. Seuraavaksi bonne nuit?

Roomalainen yö. Kaikki olennainen näkyy kuvassa, paitsi kirkon torni. 

Google Analyticsiin tuli tietenkin häiriö yrittäessäni jatkaa tilastojen jakoa. Ehdin nähdä, että blogiani on luettu 70 000 kertaa! Ihan mieletöntä, kiitos! Kommenttien perusteella myös tiedän, ettei kyse ole vain yhden ihmisen 70 000:sta lukukerrasta. Jaettuna määrä kirjoitusteni lukumäärällä, joita on ennen tätä julkaisua 212, saadaan keskiarvoksi 331 lukijaa per kirjoitus (skaala tilastoissa oli 80-5000 lukijaa aiheesta riippuen)! Ei nyt mitään Kim Kardashian -tasoa, mutta minulle tämä on huippusaavutus! Jostain kertoo myös, että suosittujen hakusanojen joukkoon on ilmestynyt blogini nimi. Eli joku muukin kuin isäni käy oikein erikseen googlettamassa, onko ilmestynyt uutta tarjontaa! Samalla kuitenkin kaupallisten yhteistöiden ehdottelu on päättynyt kuin seinään! Miten yllättävää sen kriittisen kirjoitukseni jälkeen, heh!

Huonoin ruoka Roomassa oli ravintolassa, jota Robert de Niro ylisti terveisissään kaupallisena yhteistyönä tai vilpittömästi, ja tätä oli tietysti käytetty jonain Lonely Planet -argumenttina. Kuva elokuvafriikin mösjööni ottama. 

Kiinnostaako nämä tilastotiedot jatkossakin, vai viihdytänkö tällä lähinnä itseäni? Toisaalta, aloitin blogin kirjoittamisen itseäni varten, kirjoittamalla niistä aiheista joista olen itse kiinnostunut. Jos siis joku sanoisi, ettei kiinnosta tilastotieto, kirjoita meikeistä, en todennäköisesti kirjoittaisi meikestä vaan jatkaisin tilastodatan pauloissa! Tilastofetissiäni voisin jakaa joskus enemmänkin, esimerkiksi etsimällä jännimmät tilastotiedot maailmasta. Silti vihaan Exceliä ja monesti myös tietokonetta yli kaiken, minusta ei siis tulisi tilastotieteilijää millään ilveellä. 

Tämän ikävän kielteisen loppukaneetin jälkeen toivotan kuitenkin mukavaa alkanutta viikkoa ja kiva kun kävit koristamassa tilastojani!