Loppuvuoden kirppistelyt (osa 1)

Vuoden aikana on tullut tehtyä kirppislöytöjä jos minkälaisia. Olen vain tuhottoman huono jakamaan niitä tänne blogiin tai edes Instagramiin. Ehkä minulla on vieläkin jotenkin kieroutunut suhtautuminen tähän keräilyyn. Mietin, että tuleeko kuvaesittelyistä sellaiset materialistiset "katsokaa mitä ostin, katsokaa mitä löysin" -vibat. Kuitenkin näillä kirppisjulkaisuilla on aina todella paljon lukijoita, jopa moninkertaisesti enemmän kuin tekstivetoisilla aiheilla (paitsi sijoitus- ja rahapuhe kiinnostaa), joten eiköhän näillä esittelyhöpinöillä ole tilauksensa. Eihän muuten aina edes tiedä, mitä kaikkea ihanaa kerättävää maailma tarjoaa! On myös aina yhtä kiva nähdä, mitä te seuraajat olette kirppiksiltä löytäneet, vaikka tämä aihe ei edes olisi tilinne tai bloginne ykkösaihe. Kirppistely on sienestyksen ohella aarrejahtia parhaimmillaan. 

Tällä introlla aloitan kirppissarjan osa ykkösen, mutten pysty lupaamaan jatko-osaa. Se on sitten vain bonusta tällä loppuvuoden työtahdilla! 

Aloitetaan viimeisimmästä huippulöydöstäni, joka jää kuitenkin kakkossijalle kaikesta ihanuudestaan huolimatta! Tamara Aladinin priima vihreä Carmen-vaasi odotti minua kirpputorilla mielestäni varsin edulliseen 15 euron hintaan. Hykertelin tyytyväisenä laittaessani pestyn vaasin perinnepelargoniani Carmenin viereen keittiön pöydälle. Kaimat vierekkäin pidentävät toistensa elämää, toivottavasti! Nyt kukka-Carmen on jo pudottanut monet lehtensä ja laskin sen pöydältä alas hämärään. Toisaalta se näyttää viihtyvän viileässä, ikkunanpokien raoista hönkivästä tuulesta. Minä taas en, mutta keittiön lämmitystä varten on onneksi puuhella. Yritän pitää sen vaarallisen laskutason tiskistä vapaana, jotta lämpö löytää tupaan yhtä helposti kuin aina uudet kirppislöytöni. 

Tämä hellakuva on viime joululta (huomaa säälittävä yritys pitää lilja hengissä). Marsipaanipossut kuivuivat ja ne olivatkin pelkkää sokeria, joten hyvä niin. Mutta näin paljolla tavaramäärällä arinan sytytys on hankalaa. Jokaisen kattilaan pitää laittaa vettä, jottei rauta pala "puhki", plus tiskivesihyöty. Nuo kaikki huuvan tarjottimet ovat aiempia kirppislöytöjä.

Jos joku kiinnitti huomiota ylemmän kuvan punaiseen lyhtyyn, niin vaasi-Carmenin takana siintää niin ikään Aladinin teos Välkky-tuikkulyhty (tuotannossa 1974-1976), josta maksoin kympin. Ostin sen jo ajat sitten. Sitä olen nähnyt myytävän myös yli kolmenkympin hintaan. Vielä kun löytäisi joskus halvalla Kleopatra-kaatimen, ahh! 

Joskus en uskonut siirtyväni taidelasin keräilyn pariin, mutta valo heijastuu huoneisiin niin kauniisti etenkin väri-iloittelevien lasipintojen läpi. Nämä Aladinit voi myös suvereenisti yhdistää Iittalan uuteen Ametisti-vaasiin, joka ei tosiaan ollut kirppislöytö. Ostin sen Sokoksen alesta käyttäen siihen "koronabonuksiani". Mutta miten paljon iloa onkaan tuo vaasi tuonut! Näin tulee myös hankittua useammin kukkia, joita saa tosin kesällä ilmaiseksi pihalta. Ja syksylläkin vielä astereita ja maksaruohoa. 

Seuraava huippulöytöni on ajankohtainen, sillä Spektre on myös ainoan näkemättömän Bond-elokuvan nimi uusimman lisäksi, jonka haluaisin mennä katsomaan elokuviin. Vaikkei Roger Moore olekaan enää Bond. Jos laittaa nämä arskat päälle, voi uskottavasti juoda Bollingeria ja katsoa aikaa Omikronista, ei vaan Omegasta. Olisikin rahaa ja mahdollisuus matkustaaa Milanoon, jonka muotikujilla nämä lasit ovat syntyneet. Ainakin mielikuvissani, mutta ovat nämä Made in Italy. 

Onhan näissä polaroideissa vahva ysärileima, ja näytän jotenkin vähän koomiselta näiden kanssa. Mutta neljän euron hintaan näille priimoille ei voinut sanoa ei. Ostin nämä myös ihan pihalukukäyttöön, jossa en tarvitse näköä yhtä paljon kuin raitilla. Lempiarskoissani on vahvuudet, joten niitä tulee käytettyä jo siksi useammin. No, eivätpä nekään ole erottumatta joukosta, kun ne ovat täysin pyöreät, musta-kultaiset William Morrisin lasit. Etsin pitkään toisen merkkisiä, saman tyylisiä Marc Jacobsin laseja, mutta niitä ei valmistettukaan enää. Tämä on ikuinen kohtaloni. Kaikki mitä rakastan, niiden valmistus lopetetaan. Silloin kun saatoin vielä käyttää hajuvesiä, juuri näin kävi. Joop!:in All about Eve -hajuvettä en ole löytänyt enää edes ulkomailta, mutta YSL:n In Love Againia minulla on vielä puoli pulloa tarkoin valikoituihin hetkiin. Sellainen oli eilen, mutta käytin sitä niin vähän, etten usko kenenkään muun sitä edes huomanneen. 

Aijuu, tämähän oli kirppispostaus. Hajuvesiä yrittää kyllä moni myydä kirpputoreilla, vaikka käsittääkseni se on kielletty, kuten kaiken muunkin kemikaliotavaran myynti. Minusta kyllä mieluummin pitäisi kieltää alusvaatteiden myynti jo ihan yleisen asiointimukavuuden takia! 

Kaikkien tavaratarpeideni lisäksi olen myös tarjotinfani, kuten aiemmasta kuvasta ehkä kävi ilmi. Tarvitsen niitä tosikäyttöön etenkin kesäisin, kun syön joka toisen aterian ulkona tai verannalla. Muuten tarjottimet makaavat koristeina puuhellan huuvassa, jonne tämä art deco -kaunotar ei nyt sitten mahtunutkaan. Se oli tungettava puuhellan väliin, jossa se lämpenee kenties liiaksi aina hellaa käyttämällä. Tarvitsen antiikkisen astiakaapin keittiöön heti. 

Ihailen tarjottimen kuvioita ja väritystä, siinä on kaikki kohdillaan. Jämäkkää peltiä eikä mitään huojuvaa Kiina-krääsää. GWS taitaa olla valmistaja, minulta löytyy heiltä myös pyöreitä baaritarjottimia 1950-luvulta. Maksoin tarjottimesta muistaakseni viisi euroa. 

Kopinaa Rooman raitilla osa kaksi! Nämä upeat punaiset, ilmeisesti käyttämättömät korkokengät maksoivat 2,5 euroa ja ne ovat kuin tehdyt jalkaani! On harvinaista, että löydän Suomesta riittävän kapeat avokkaat, jotka eivät sinkoa jalasta heti ensimmäisellä askeleella. Minulla alkaa olla korkokenkiä liikaa käyttöasteeseen ja tilaan nähden, mutta KÄRSIN suomalaisesta Gore-Tex-ankeudesta! Haluaisin pukeutua aina tyylikkäästi enkä vain sotkea ninjapuvussa pyörällä töihin ja takaisin. Ensi vuonna, ensi vuonna! 

Kerron teille huvittavan salaisuuden. Tiedättekö Queenin musiikkivideon I Want to Break Freen? Siinä naissisäköksi pukeutunut Freddie imuroi taloa. Minä harrastan samaa korkkareilla toisinaan, ihan mahtavaa kenkien sisäänajoa! Valitettavasti näiden kenkien kohdalla tuli pieni ryppy rakkauteen, sillä huomasin pohjien joustavan liikaa. Tämä on huonon korkokengän merkki. Tosin olin käyttänyt juuri hetkeä aiemmin Italiassa valmistettuja kalliita nahkakorkkareita, ei voida puhua samasta laadusta näiden kohdalla. En ostaisi mitään Kiina-kenkää normihinnalla kaupasta. Kirppis on eri juttu, mutta jos ostaa uudet kaupasta, niihin investoin. 

Pyydän anteeksi itseltäni jo etukäteen, minunhan ei pitänyt alkaa keräillä mitään uutta sarjaa. Mutta voiko näille EURON posliinikupeille sanoa ei? Rörstandin Ostindia, joka on tuotannossa edelleen. Nämä ovat uutta mallia, mukavan sirot ja söpöt. Pidän usein enemmän Rörstrandin kuin Arabian muotokielestä. Suomessa muotoilua sanelee usein käytännöllisyys, kun taas Ruotsissa mennään estetiikka edellä käytännöllisyyden mahtuessa siihen mukaan. No, ehkä Ruotsi-maniani alkaa taas paistaa läpi. 

Lopuksi mahtavin löytö! Nämä pölyiset sokerikko ja kermakko ovat aiempi löytö, nyt löysin niille yhtä harvinaisen vadin! Lisäksi minulla on pienet lautaset näihin, ne löysin Helsingin Fidasta juuri ennen koronan rantautumista Suomeen. 

Kyseessä on Riihimäen Lukki-sarja, jota tehtiin myös kirkkaana. Minulla on sitäkin vähän, mutta erityisesti sydämeni sykkii tälle mustalle lasille, joka on kultakoristeltu. Nämä ovat myös täydelliset Arabian 30-luvun mustakultaisten lautasten kanssa sekä OTK-kuppien, vaikka ne ovatkin myöhemmältä ajalta. Ehkä olin edellisessä elämässäni harakka, kun kaikki mustakultainen ja ylipäätään kullattu viehättää minua. Tai sitten vain asuin jossain roomalaisessa palatsissa. Ei, vaan sisilialaisessa! Koska alla olevassa kuvassa näkyy kirja, saammekin aasinsillan sisilialaiseen kirjallisuuteen, joka on yhä tuntematon ja selvitettävä maanosa minulle. Tiikerikissasta voisi aloittaa, luulisi löytyvän kirpputorilta sopuhintaan. Mutta mitäänhän ei koskaan löydä, jos etsimällä etsii. 

 

Näillä kelpaa kahvitella joulun pyhät. Ilmeisesti näihin on olemassa myös kahvikupit, mutten ole sellaisia koskaan löytänyt. Jos tiedät aiheesta jotain, mainitse ihmeessä!

Näiden lisäksi olen löytänyt kirpputorilta vaikka mitä muuta, muun muassa ison pinon Eeva Joenpellon teoksia. Mutta jätetään ne ja loput jatkojulkaisua varten (heh). Eevaan on kuitenkin hyvä lopettaa tämä kirjoitus näin itsenäisyyspäivän alla. Onko ketään yhtä vahvasti kansakuntaa läpileikkaavaa kirjailijaa kuin Joenpelto? No, ehkä Kalle Päätalo ja kumppanit. He ovat jo päässeet arvoiseensa asemaan, toisin on naiskirjailijoiden laita. No, ei mennä tällä kertaa paasauslinjalle. Jos taas kaipaat itsenäisyyspäivän alla isänmaallisempia julkaisuja, niitä löydät aiemmilta vuosilta täältä ja täältä. 

Iloista joulun odotusta kaikille! Muistetaan hankkia ekologisuuden ja uniikkiuden nimissä lahjoja vaikka kirpputorilta! Ja hyvää itsenäisyyspäivää!