Flunssakauden paras troppi & loppuun luettu kirja (Paratiisikaupunki)

Otsikko kuulostaa kyynisen toimittajan viimeiseltä luovuuspuuskalta ennen irtisanoutumista, mutta ainakaan klikkiotsikko ei liity säähän. Ehkä kuitenkin liittyy, edellyttäähän flunssapöpön aktivoituminen usein myös vilustumista. Nyt mietinkin, kuinka järkevää minun oli seilata viikonloppuna puuvajan, roskiksen ja verannan muodostamaa Bermudan kolmiota ilman kaulaliinaa. Ilman takkia. Ilman pipoa. Ajattelin, nopeasti vain. 

Nyt olen ollut maanantaista lähtien kipeä. Toinen kerta kolmen vuoden aikana, ensimmäinen oli pari kuukautta sitten. Eli juuri tämä aika, kun ei enää käytetä maskeja kuten ennen, ei ole rajoituksia ja flunssapesäkkeet liikkuvat turuilla ja toreilla varsin huoleti. Näinkö lyhyt on muistimme? Ei mennä kipeänä minnekään. Jos on aivan pakko mennä, käytetään maskia ja desinfioidaan käsiä. 

Vaikka kuinka olen jatkanut mahdollisimman hygieenisellä linjalla, nyt kun ei ole enää ollut mahdollista vältellä lähikontakteja, olen valmis maalitaulu viruksille. Jos joku vailla maskia aivastaa lähietäisyydellä, se on siinä. Kestän monia sairauksia, mutta flunssa on yksi viheliäisin. Koska se tarttuu useimmiten välinpitämättömyydestä. 

Kultainen kili. Lausteen Deli Marketista sai. Lauste on yksi Turun "huonoimmaksi" rankatuista lähiöistä. Minusta se on luonnonläheinen ja kiva paikka. Upeat metsät. Hieno menneisyys. Ja siellä on mahtava Deli Market.

Onneksi olen kuitenkin löytänyt "jallamarketista" (anteeksi, ottakaa tämä varsin kuvaava termi huumorilla) ihmeaineen! Tämä tekee flunssasta jotenkin paljon siedettävämmän. Golden Kili on inkiväärijauhe, johon sekoitan kuumaa vettä, hunajaa ja munkkitippoja. Eli Carmolis-tippoja, taitavat olla jo keskiaikaista perua. Lisäksi toki tropataan kunnon D-vitamiinisatsilla ja yritetään levätä. Olen etsinyt kaksi päivää tutkintotodistuksiani, leiponut laskiaispullaa, pessyt pyykkiä ja tiskannut. Ja nyt ne todistukset vihdoin sangen korkealla sykkeellä löysin. Sain toimitettua kopiot niistä vaadittavaan paikkaan, katsotaan sitten oliko vaivani turha. Mutta aina kun saa jonkun pienenkin asian päätökseen, kummasti se helpottaa oloa. 

Tällainen saavutus voi olla esimerkiksi kirjan lukeminen loppuun. Kuvassa ainoa tänä vuonna loppuun asti lukemani kirja, jollei lasketa runo- ja tietokirjoja. Todella monet teokset ovat olleet mielestäni tylsiä, tekotaiteellisia tai jotenkin vaan niin kökköjä tai epäaitoja vaikka dialogiltaan, etten ole jaksanut jatkaa enää 50-100 sivun jälkeen. Sen sijaan Jens Lapiduksen Paratiisikaupunki (Like 2021) veti heti mukanaan. Aloitin sen hotellikirjoituslomalla ja sain tällä viikolla loppuun.

Teos alkaa lailla erillisalueista, jollainen on Tukholman liepeillä sijaitseva Järva. Jenshän on ammatiltaan juristi, joten se näkyy kaikissa hänen teoksissaan tavalla tai toisella. Tästä itsenäisestä teoksesta pidin enemmän kuin aiemmista, elokuvilla maailmanmaineeseen nousseista Stockholm Noir -sarjan osista (Snabba Cash, Rahalla saa elokuvana). Paratiisikaupunki on uhkakuva, joka on jo pelottavan lähellä totuutta (Ruotsissa). 

Muurit eristävät asukkaat meihin ja heihin. Kun Järvaan kampanjoimaan uskaltautunut ministeri kaapataan, "meitäkin" alkaa kiinnostaa. Kiristysdraama on erityisen imaiseva loistavan hahmon, somevaikuttaja Novan takia. Jensillä on tainnut mennä hermot sometodellisuuden kanssa!? Hän osaa todella satiirin taidon, terävän yhteiskunta-analyysin älykkäällä ja silti niin sanotusti alkeellisen hauskalla tavalla. Siksi pidän hänen teoksistaan. Ja koska ne liittyvät vahvasti polarisaatioon Ruotsissa. Lähiötodellisuuteen. Rikkaiden ja köyhien väliseen kuiluun. Maahanmuuttajien ja kantaväestön. Poliisin työn vaarallisuuteen. Moniin sellaisiin asioihin, joiden käsittelyyn minullakin on tarve. Suomessa tilanne ei ole lähelläkään Ruotsia, onneksi. Mutta ei pidä olla liian helpottunut. 

Minun piti jatkaa jotenkin älykkäästi teoksen läpikäyntiä, mutta aivoni ovat aika lailla rään sumentamat. Rään? Räkän? Rää´än? Kaikki kuulostaa väärältä. Kuten sairastuminen flunssaan. Mutta tämän ansiosta olen ehtinyt myös vähän kirjoittaa. Ja laittamaan kuvia koneelle. Taas kerran mietin, että minun elämässäni sairauslomat ovat usein tehokkainta aikaa kaikelle tärkeälle. Kuten vaikka lepäämiselle. 

Suosittelen lukemaan tämän kirjan. Tästä voi hyvin aloittaa, jollei ole lukenut Jensiä ennen. Kannen Kauppalehdestä bongattu täky aivan parasta roistokirjallisuutta on mielestäni huono valinta, koska se typistää tosi paljon kirjan sisältöä. Yksinkertaistaa. Luulen, että tuon lausunnon takia moni vaikkapa Joel Haahtelasta innostuja ei lue kirjaa. Ehkä nuo kerrostalokuutiotkin toimivat joillekin karkottimena, minua ne imevät kuin sokeri kärpästä. 

Jos joku miettii, mitä nuo talot tuossa takana ovat. Kyllä ne varmasti joku tunnistaa vahinkovakuutusyhtiö Ifin konttoriksi. Kupittaan hotelli tuli testattua tarjoushinnalla ja kyllä siellä hyvän kirjoitusrauhan sai. Myös yöunet, saunan ja hotelliaamiaisen. Mielestäni 70 eurolla aika hyvä diili. 

Anteeksi Joel. En saanut mielestäni Hanna Brotherusta ja Maaret Kalliota Toiviomatkalla Jerusalemissa (tämä jäi siis kesken noin sivun 70 kohdalla). Kiinnostavinta antia oli kugelkoju, jota olisin halunnut itsekin testata. 

Lopuksi vielä toinen suositeltava löytö Deli Marketista, granaattiomenalokumit! Hyvänen aika!! Nämä ovat kuin Vihreiden kuulien ja Hallonbåtien yhdistelmä potenssiin tuhat! Tuli mieleen myös unohtumaton matka Istanbuliin. Saa nähdä, koska tulee seuraavaksi matkustettua yhtään minnekään. Kesäkuussa olisi kyllä toive, mutten enää nykyisin usko toiveiden toteutumiseen. Huomaatteko, mikä hyytävä miesflunssa minulla on! Miesoletettuflunssa? Sukupuolineutraali valivaliflunssa?

Toivotaan, että eteen tulee jatkossa imaisevampia kirjoja ja terveitä päiviä. Nyt minulla on käsittelyssä japanilainen Keigo Higashinon Myrkyllinen liitto (ks. aiempi arvio Uskollinen naapuri) ja Peter Hoegin Rajatapaukset. Ja Elena Ferranten Hylkäämisen päivät. Siinähän sitä sykintää riittää. Kaipaan aikoja, jolloin luin yhtä kirjaa kerrallaan. Miksen enää pysty siihen? Tuntuu, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän haluaa lukea kaikkea sekaisin. 

Sitten niistämään. Toivottavasti sinä olet pysynyt terveenä!