Vaaleanpunaisia asioita

Joskus olin auravalokuvauksessa Hengen ja tiedon messuilla. Sain varmaan lipun ilmaiseksi yliopistolta tai jostain yhtä tieteellisestä lähteestä kuin nämä messut. Höpöhöpöä ja humpuukia, moni ajatteli ja sanoi, mutta minua lähtökohtaisesti kiinnostaa aivan kaikki. Miksen siis menisi katsomaan, mitä hengellä ja tiedolla on tarjottavaa. 

Messuilla istui kojuissaan yhtä sun toista ennustajaeukkoa ja povaajaa. Oli myös kädestä katsoja ja aurakuvaaja. Löysin hiljattain kuvan, joka minusta otettiin. Ympärilläni säteilivät kaikki sateenkaaren värit, paitsi vaaleanpunainen, rakkauden tai rakastumisen väri. Siksipä kompensoinkin kuvituskuvien puutetta Aurajoen vaaleanpunaisin sävyin. 

Värejä oli myös yksi ylimääräinen, musta. Olin juuri selvinnyt vakavasta äkillisestä sairastumisesta, joka entisaikoina olisi johtanut kuolemaan. Muistan kuvaajan hämmästyksen. Lähtökohtainen oletus aina on, että nuori ihminen on terve, eikä mikään menneisyydessä paina riuskaa selkää kumaraan. 

Jos menisin auravalokuvaan nyt, mikä olisi väripaletti? Olisiko minulla yhä kaikki elämän mahdollisuudet edessä, vara valittavanani? Olisiko sädekehä vain vaaleanpunainen, tai siitä syksyn purppuraksi muuttunut? Olisiko mukana mustaa, josta en vielä ole tietoinen? 

Ystäväni kehä oli ainoastaan oranssi. Tulkinta oli jotain sen suuntaista, että sinulla on valtavasti energiaa, muttei kykyä kohdistaa tai jakaa sitä. Tietysti mietin, osuuko jokaisen spektrin jokainen analyysi jokaiseen. Mutten ehkä usko. Kädestä katsomisen ja tarot-ennustamisen jälkeen minun on todettava, että jokainen ennustus on pitänyt paikkansa. Jokainen on toteutunut viimeistään viimeisen vuoden aikana, aivan kuten kädestäni silloin povattiin. Tämä ennustaja siis yhdisti käsiviivojen ja tarot-korttien tulkinnan. Olisiko hänellä ollut myös perinteiset pelikortit (jotka ovat syntyneet taroteista, täällä aiempi pitkä julkaisuni aiheesta.)

Itsehän en ole enää taroteja pystynyt käyttämään ison elämänmuutoksen jälkeen kohta kaksi vuotta sitten. En halua tietää, en halua enää nähdä. Näen jo muutenkin unissa, minulla on selvänäön risti kädessä. On pelottavaa, miten nähdyt unet saattavat toteutua. Mutta usein uniin liittyy alitajuinen intuitio tai kaipaus, päätös jostain asiasta on jo tehty alitajunnassa. Unet vain vauhdittavat asioiden kulkua todellisuudessa. 

En ehkä olisi uskaltanut irtisanoa itseäni aiemmasta turvallisesta kuukausipalkasta, ellen olisi nähnyt juuri tiettynä yönä unta vapaudenpatsaasta merkkinä siitä, että aika on nyt oikea. 

Ehkä nykyisin en enää halua seurata muuta kuin vaaleanpunaista, taideteosta Aurajoen yllä. Juosta pitkin peltoja vailla päämäärää, sillä se kuitenkin ajan virrassa muuttuisi. Huomaan päästäväni irti. 

Tämä teksti syntyi siitä, että minun piti vain ilmoittaa blogin kommentointiongelmasta ja sähköpostitulvasta, ja etsiä jokin kuva julkaisuun. Eli lopuksi pahoittelut, etten ole muistanut lukea blogin sähköpostia yli kuukauteen. Yleensä sinne ei tule juuri mitään, mutta nyt sitten sitäkin enemmän. Kommentointi blogiin ei ole kaikilla toiminut, ja osa oli kommentoinut sähköpostiin asioita. Kiitos niistä. Kiva tietää, että blogia aika moni edelleen jaksaa lukea. Enkä ole aikeissa lopettaa. 

Nyt olen muuttanut toivottavasti oikein joitain asetuksia, eli toivottavasti kommentointi toimii nyt. Jollei, yritän lukea sähköpostin viimeistään ensi vuosituhannella!

Samalla rukoilen, ei new age- tai mitään muutakaan mainontaa tänne blogiin. Jos joku haluaa mainostaa palvelujaan nettilinkein, oikea kanava ei ole blogini kommentointiosio. Siksi varmaan asetuksia joskus vaihdoinkin, kun kyllästyin poistamaan koko ajan roskapostia. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että auravalokuvaus olisi roskaa. Mutta Aurajoestakin, sieltä löytyy paljon roskaa. Enemmän kuin sukupolvet voisivat uskoakaan. Muttei ehkä enää yläjuoksulta. 

Tänä kesänä uin ensimmäisen kerran Aurajoessa, juuri tämän kuvan lähettyvillä. Silloinkin taivas oli vaaleanpunainen.