Pressanvaalien dadalyysi

No niin. Blogiani seuranneet ovat kenties jo pettyneet, eikö presidentinvaaleista ole luvassa minkään valtakunnan dadalyysia. Rahkeet eivät ole riittäneet pidempään aivotoimintaan, eikä sitä riitä nytkään putkien pillipiiparin käytyä kylässä. Mutta tässä jonkinlainen kooste tulee. Siis ainoastaan ajatuksiani, ei mitään kaiken kattavaa uutisanalyysia.

Kaikki toki tiedämme nyt, ketkä pääsivät jatkoon. Onnittelut heille. Perussuomalaisten Putkonen nimitti juuri uutisissa Haavistoa ja Stubbia siamilaisiksi kaksosiksi, tarkoittaen tällä varmasti poliittista samankaltaisuutta. Kuitenkin kaksostenkin arvot voivat olla erit. Putkonen kuitenkin epäili, että Perussuomalaisten äänestäjille valinta on vaikea. Moni ei äänestä ehdokasta, johon ei pysty samaistumaan. Homo Koijärvelläkin vaikuttanut maailmanparantaja ja luksuspukuun pukeutuva, epäilyttävän iloisesti hymyilevä keikari, vieläpä suomenruotsalainen. Monta syytä jättää äänestämättä. Monta syytä, joista mikään ei edusta ehdokkaan poliittista osaamista.

Tietovisa: miten horisontin pytinki liittyy suurvaltapolitiikkaan? 

Jos asiantuntemuksia verrataan, kummallakin on eittämättä mieletön ulkopoliittinen osaaminen. Stubbilla kruununa myös erityinen kielitaito ja kansainvälinen habitus. Mutta sisäpolitiikan kentällä Haavisto vie voiton. Haavisto myös teki vaalikampanjaa aktiivisesti Lapissa asti, jossa käsittääkseni eivät kaikki ehdokkaat pörränneet. Haaviston taakkana on kuitenkin homouden lisäksi sivarius. Sillä on hyvin monelle suomalaiselle väliä, onko presidentti käynyt armeijan. Fakta, joka on ikävä vaalipullamuru nielussa.

Minulle itselleni ei ole tietenkään väliä kenenkään seksuaalinen suuntautuminen tai armeijan käymättömyys. Peilaan vain oletettuja kansakunnan tuntoja, myös kuulemiani argumentteja - olivat ne sitten nerokkaita tai eivät. Suurin osa ihmisistä mölisee sen tarkemmin pohtimatta sanojaan. Samoin perustein äänestetään presidentinvaaleissa tai ollaan äänestämättä.

Ojien ja allikoiden pitää olla yhtä tuttuja presidentille kuin ne ovat sorsille. 

Suomalaisille on tunnetusti kivuliasta elää esivallan alaisuudessa. Köyhä korpitorpan kansa ei helposti sulata täysin toista maailmaa edustavaa poliitikkoa, jonka presenssistä huokuu tietty ylpeys. Haaviston nallekarhumaisuus on monelle etu, tuohan hän myös politiikkaan sitä empatiaa, jota Purran mielestä ei politiikassa kaivata. Mutta onhan Stubbikin peräänkuuluttanut nöyryyttä ja kilpakumppanin kunnioittamista. Eikö Stubbilla muka ole samat arvot?

Todella moni asia elämässä kytkeytyy tunteisiin. Niillä nämä vaalit käydään. Kumpi ehdokas tuntuu paremmalta, kumman habitukseen on helpompi samaistua. Noin 1,5 miljoonaa ääntä etsii uutta kotia. Se ei löytynyt Hjalliksen vaalistudiosta, ei liioin Rehnin ja Halla-ahon varovaisista odotuksista. Se on kuitenkin selvä, että Halla-ahon ja Li Anderssonin suosiot tulevat merkittävästi kasvamaan. Veikkaan jopa, että Anderssonista tulee vielä presidentti. Hän voi kyetä lähes samaan kansansuosioon kuin Sauli Niinistö - niin vain kokoomuslainenkin presidentti sen saavutti. Miksei siis "vassari"? Anderssonin kyky argumentoida on ilmiömäinen, sitä ei yksikään kuulija voi kiistää. Mutta näihin vaaleihin eniten viihdearvoa on kuitenkin tuonut vain 0,5 prosentin äänisaaliin Hjallis. Onneksi hänellä on itseäni nuorempi nainen lohtuna sohvalla kaikkien aikojen vaalikuvassa, joka kiiri kansakunnan olohuoneisiin.

Äänestäjät voivat näyttää peräsintä, mutta poliitikon ei kannata. Lehmän hermot ovat eduksi. 

Entä vallan unohdetut Jutta ja Essayah? Oliko vielä muita? Valitettavasti kipakan opettajan ja Israelia puolustavan muumimamman suosiot eivät tällä kertaa yltäneet tappiin asti. Rökäletappio ei kuitenkaan ole yhtä massiivinen kuin Aaltolan, joka sukelsi Mariaanien hautaan alun kannatuslukemien jälkeen. Kuitenkin Aaltola ja Halla-aho ovat näiden vaalien mentaaliset voittajat. Aaltola sai sitoutumattomana politiikan ulkopuolelta tulevana ehdokkaana laskun jälkeenkin huiman äänisaaliin. Halla-aho taas kaikkien aikojen parhaan PS-menestyksen presidentinvaaleissa. Keitä voittajia siis onnittelemme?

Sorsat jatkavat tyytyväisinä eloaan lätäkössä. Monin tavoin he ovat viisaampia kuin ihmiset. Sorsasta ei voi myöskään tulla poliittista broileria, joka on äänestäjiä varten kasvatettu. 

Yleensä suomalaiset haluavat konsensusta presidentiksi, ja se on tietenkin hyvä asia. Maailma kuitenkin muuttuu ja poliitikot sen mukana. Toisen kierroksen ehdokkailla on monia sellaisia ominaisuuksia, joita vanhan liiton suomalaisen on pureksittava. Enkä tarkoita ulkomaalaisia puolisoja, joista toisella on "väärä" sukupuoli.

Näkisinkin parhaana ratkaisuna yhteispresidenttiyden. Otetaan käyttöön Haaviston ja Stubbin parhaat puolet. Antonio voi sillä aikaa leikata Inezin hiukset. He tulisivat varmasti todella hyvin juttuun. Kuka nyt kampaajan kanssa ei tulisi?

Väyrysen aika on eittämättä ajanut ohi. Vain kunkkumuki jäi keräilijöiden iloksi. En ole löytänyt vielä kirpparilta omaa. 

Mutta miettikää, jos Ike olisi ollut yhä elossa. Silloin vasta toinen kierros olisi vaikea. Tämän vision kunniaksi lähdenkin hakemaan Ikeä kirjana. Vasta nyt se saapui kirjastoon kuunneltuani teoksen äänikirjana syksyllä. En tiedä luenko sitä lopulta uudestaan, mutta sen voin sanoa, että Ikeä on tullut pariin otteeseen ikävä. Hän olisi tuonut näihin vaaleihin takuulla enemmän huumoria. Sitä jäin kaipaamaan. Persoonia. Olisin niin mielelläni nähnyt ennemmin Iken kuin Stubbin tekemässä vaalityötä kansan parissa. Silti olisin saattanut äänestää Haavistoa. 

Mutta Ike se vasta olisi ollut koko kansan presidentti.

Mitä ajatuksia vaalitulokset sinussa herättävät? Ei muuta kuin uuden vaalikahvin keittoon!