Esmeraldan eetos

Tarvitsen kohta megalomaaniseksi paisuneen kirjoitusprojektini vastapainoksi "aivotonta" kirjoittamista, joten viihdytän toivottavasti myös teitä lukijat jälleen kerran julkaistavilla hakusanoilla! Viimeisen viikon aikana on etsitty ylivoimaisesti eniten jouluaiheisia juttuja, lähinnä viime vuoden joulukalenterini sisältöjä. Skipataan ne tässä kohtaa ja mennään koko kuun antiin vielä ilman joulua. Muun muassa näillä huvittavilla fraaseilla blogiini on ilmestytty marraskuun aikana (Googlen kautta): mikael persbrandt laulaa instagram stalkkaus 2020 facebook stalkkaus 2020 loppuelämä yksin korona jäljittäjän palkka mitä on marsalakastike kulttuuriseteli väärinkäyttö khmeli suneli mauste Joukosta löytyy taas vakioteemoja, eli s talkkausta ja yksinäisyyttä ! Olenko siis yksinäinen stalkkeri? Joinain hetkinä saatan myöntää! Koska tämä on lähinnä traagista, siirrytään huvittavimpaan hakuun eli ylimpään. Toisaalta, jos Mikael Persbandt todella osaa laulaa, ei tässä taidossa ole mitä...

Joskus eli aina on hyvä harrastaa hupia. Sain idean intuitiviisiin aakkosiin  Tuula`s life -blogista. Muokkasin ideaa hieman vapaampaan muotoon, eli luetellen aakkosittain intuitiivisia mieleen juolahtavia sanoja ja selityksiä niille. Miltä näyttää sinun listasi? Tässä minun: A ➡️ Miksi minulle tulee ensimmäisenä mieleen akne? Varmaan johtuen maskista, sillä aknen lisääntyminen on kuulemma yleinen vaiva töissä, joissa on pakko käyttää koko ajan maskia. Onneksi minä en ole koskaan *kop kop* vaivasta kärsinyt, mutta eiköhän se iske tällä puheella seuraavaksi! B ➡️ Koska Aatamin aisapari Beetami ei ole varsinainen sana, enkä edes tiedä tarkoittaako se minua, puolisoani vai ketä, niin valitaan banaani. Olen erikoistunut saattohoitobanaanien syömiseen töissä vastapainoksi kodin usein liian raaoille banaaneille, jotka taas ovat mieheni herkkua. Minusta banaanin pitää olla lähes jo ruskea, jotta se maistuu hyvältä. C ➡️ Cannonau. Ihanan makuinen sardinialainen rypäle, josta tehdään makuh...

Olen pohtinut viime aikoina yksityisyyden hintaa. Vaiko hinnattomuutta - halu säilyttää oma yksityisyytensä voi tarkoittaa nykymaailmassa sitä, että mahdollisuus suurempiin tuloihin heikkenee. Samaan aikaan yksityisyys on korvaamaton. Kun sen kerran menettää, sitä ei saa enää takaisin.  Sen varmasti tuntee nahoissaan salanimellä kirjoittava  Elena Ferrante , jonka kirjat ovat myyneet valtavia määriä eri puolilla maailmaa - riippumatta siitä, että emme tiedä Ferrantesta juuri mitään. Salanimi toimii varmasti tässä kohtaa myyntitilastoja myös julkisuuskikkana, vaikka sen käyttö perustuukin haluun varjella yksityisyyttä. Kirjojen menestyksen myötä entistä useampi palaa halusta tietää, kuka tuo napolilainen kirjailija oikeasti on. Samaan aikaan toimittaja Claudio Gatti , joka väitti Ferranten olevan kääntäjä Anita Raja (ei suomalainen, vaikka siltä kuulostaakin!), sai lokaa niskaansa rumasta paljastustempustaan. Sympatiat olivat Elena Ferranten puolella, kuka hän sitten ikin...

Varmasti moni lapsonen pohtii tänäkin vuonna, saapuuko joulupukki - riippumatta oman kiltteyden tasosta. Aikuiset taas ehkä miettivät, onko rahaa lahjoihin tai ylipäätään fiilistä pukin tuloon. Onko edes ihmisiä riittävästi piiriksi pukin ympärille, kun kansakuntamme jäseniä kehotetaan itsenäiseen joulunviettoon koronatartuntojen ennaltaehkäisyn nimissä. Toisille "välttämättömän pahan", sukujoulun peruuntuminen on varmasti salainen tuuletuksen aihe, mutta uskon suurimman osan toivovan sukulaiset saman joulupöydän äärelle. Näitä kaikkia asioita pohtineena totean samaan hengenvetoon, että juuri tänä vuonna joulun ja joulupukin täytyy tulla taloon , asettua oikein taloksi ! Vuosi on ollut niin haastava, että perinnejoululle on jälleen kerran tilausta!  Salakuvaus omakotitalon terassille, jonka omistajat ovat ymmärtäneet todellisen Texas-joulun sanoman jo hyvissä ajoin ennen joulua! Tulin niin hyvälle tuulelle nähtyäni tämän loistepukin, että työpäivän raskaus unohtui. Toivottava...

Onkohan koskaan maailman lähihistorian aikana yhtä monta miljoonaa ihmistä päästänyt helpotuksen huokausta? Vihdoin valoa rapakon takaa kiukuttelevan narsistin siirtyessä golfgentille purkamaan raivoaan. Onnea tuleva Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja tervemenoa Donald Trump . Onnea myös erityisen paljon varapresidentti Kamala Harris lasikaton rikkomisesta!  En ole vielä katsonut voitonpuheita ja vollottavan äänestäjäkunnan reaktioita, sillä oma migreenipääni ei kestä vieläkään minkäänlaisia sentimentaalisia purkauksia. Ja minähän alan nykyään kyynelehtiä tyyliin heti, kun näen jonkun toisen itkevän liikutuksesta. Mutta huojentunut olen minäkin, kahdella tavalla. Ensimmäinen tuli jo mainittua. Toinen syy liittyy siihen, että elämäni ehkä top 3 -sijalle yltävä pahin pitkittynyt migreenirupeama yhdistettynä kiertohuimauskohtaukseen on nyt ohi. Ihan kuin uusi elämä olisi alkanut, vaikka aivot ovat yhä muusia. Pääni on kuvattu noin 2 vuotta sitten, joten oletus on, että kyse oli v...

Tuskin olen ainoa, joka pohtii tämän vuoden tapahtumien tarkoitusta. Olisi helppo ajatella: tarkoitusta ei ole . Mutta miettiessämme koronapandemian, Beirutin räjähdyksen ja tietoturvavuodon takaisia syntyjä syviä, huomaamme, että kaiken takaa löytyy itsestään liian suuria kuvitteleva ihminen . Ihminen, joka piittaa enemmän omasta edustaan kuin yhteisestä hyvästä.  Kun mietimme, miten kahtiajakautuneessa eriarvoisuudessa Yhdysvalloissa eletään, sielläkin nykyisen presidentin valinnan on tehnyt ihminen - tosin mahdollisesti pienen algoritmimanipulaation avulla. Aito äänestäjä ei toivottavasti kuvittele itsestään liikoja toisin kuin äänestystuloksessa paistattelija. Yksi pahin pelkoni onkin, että Donald Trump  valitaan 4.11.2020 toiselle kaudelle. Pitää todella huolestua, jos ja kun maailmantalouden ja ekokatastrofin liikkeet voivat olla osittain kiinni yhden ihmisen ja hänen pelon ripuloittaman vasallikuntansa ajamasta mielenliikepolitiikasta. Demokratialla ei tosiasiassa taida...

Suomi on selvinnyt koronaviruspandemiasta ainakin tähän asti hämmästyttävän hyvin verrattuna "kilpakumppaneihinsa". Yksi asia, joka erottaa Suomen monista muista maista, on ollut kyky ottaa valtava ja jossain määrin myös erittäin onnistunut digiloikka nopeassa ajassa. Jo nyt uusiin asuntoihin rakennetaan etätyöpisteitä ja vanhoihin remontoidaan sellaisia. Mitä tekee vaatekomerolla, kun ei niitä aleleninkejä voi missään käyttää ja tilan voisi valjastaa työskentelyyn mitä ihanimmassa paikassa, kodissa?  Jatkan heti aivan aiheen ohi, että ostin itsekin kalliin mekon kuukautta ennen kun Suomi pantiin säppiin. Myöskin häät, joita varten tuon mekon ostin, peruuntuivat. Tavoitteenani onkin mahtua tuohon mekkoon sitten vuoden-kahden kuluttua, kun sitä voi jälleen käyttää paremmissakin lokaatioissa kuin ruokakaupassa ja apteekissa. Miksi kerron tämän leninkidetaljin, johtuu siitä, että tulemme yhä tarvitsemaan perinteisiä vaatekaappeja . Ei tule aikaa, jolloin voisimme liikkua digitaa...

Mietin eräänä iltana minulle tuttuun tapaan, saako seuraavaa edes miettiä. Kuten arvaatte, pakkohan minun on kertoa täällä blogissa pohdintani.  Olin ruokakaupassa kaupunkini asukkaiden keskivertotulotasoa selvästi köyhemmällä alueella. Kiinnitin huomiota siihen, että juuri kellään ei ollut maskeja sisätiloissa, jossa oli vaikeaa tai lähes mahdotonta pitää turvavälejä. Minusta tuntui, että olin huutomerkki peitetyn naamani kanssa kaupassa, jossa en yleensä asioi.  Kuva Serina-maskin mainoskuva, serina.fi. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Minulla on Ahlstörmin maskeja, koska omistan näitä osakkeita. Loogista!? Näin jälkikäteen mietin, vaikuttiko tuijotukseen enemmän se, että olin laittanut korolliset kengät ja muutenkin ylihienot vaatteet markettiasiointiin. Täytyy repiä juhla edes jostain näinä aikoina! Laitoin erehdyksessä myös huulipunaa miljoonan vuoden tauon jälkeen, vaikka tuo panostus jäikin maskin alle. Tunne huulipunasta on silti tärkeä! Alan ymmärtää entistä paremmi...