Esmeraldan eetos

Työsome LinkedIn on jo pitkään täyttynyt  esiintyjien ja konsulttien jargonista, sparrauksesta, fasilitoimisesta ja kaikesta sellaisesta, jolle löytyy myös suomenkielinen nimi. Hyperinnostunutta työfiilisasiaa, CV-keskusteluja ja klassista tyhjänpuhumista säestää yhä useammin postaukset rentoutumisen ja vapaa-ajan tärkeydestä. Räikeätkin kannanotot työuupumukseen liittyen pompsahtavat nykyään yhä useammin linkkarin uutisvirtaan.
Työuupumus on myös toistuva valtamedian uutisten aihe. Työntekijät, työnantajat, työterveyshuolto ja koko Suomi ovat yhtäkkiä heränneet samaan asiaan: jatkuvaan huippuosaamiseen ja tehokkuuteen tähtäävä tietoyhteiskunta ärsyketulvineen väsyttää työntekijän ja/tai työnhakijan pahimmillaan vakavaan sairastumiseen asti.



Mitä voimme tehdä asialle? Asiantuntijatkin ovat neuvottomia katsoessaan hälyyttävästi parin vuoden aikana noussutta sairauspoissaolokäyrää (Ylen Aamun keskustelu linkin jutun alaosasta). Etenkin nuorehkot naiset uupuvat ja jäävät pois työelämäst…

Aika ajoin tulee päivitettyä CV - tuo jokaisen työnhakijan toiveuni. Kotimme WC:nkin tahtoisin päivittää uuteen uskoon, jos olisi rahaa. Jotta taas olisi enemmän rahaa, tarvitaan hyvä CV. 
Curriculum vitae ja vessa liittyvät toisiinsa luontevasti myös siksi, että moni etsii hädissään vessaa ennen työhaastattelua. Olen myös halunnut huuhtoa monet CV-luonnokset pöntöstä alas, sillä viemäriin saa päätyä vain sitä itseään.
Koska saatan olla ainoa ihminen, joka yhdistää näin suvereenisti ansioluettelon ja hotelli helpotuksen toisiinsa (poislukien vessansiivoojien CV:t), minusta minut kannattaisi hyvinkin palkata kaikenlaiseen ideointia vaativaan, hyvin rahakkaaseen työhön.



Mutta mennäänpä siihen kuuluisaan asiaan! CV:ni olla tällä hetkellä neljä sivua pitkä - siis aivan liian pitkä. Sinne on listattu kaikki mahdolliset työtehtävät ja keskeneräisetkin, mutta minun mielestäni tärkeät kirjoitusprojektit. Hyvän CV:n pitäisi olla maksimissaan kahden sivun mittainen, mutta varsinkin taidealojen …

Nyt SE on vihdoin luettu. Olisiko vuoden 2019 kirjailmiö ollut Sofi Oksasen Koirapuisto? "Sofi Oksanen tekee sen taas ja osoittaa kuuluvansa maailmankirjallisuuden valioliigaan" on yhdistelmä takakannen alta löytyvistä kehusitaateista. Koirapuistosta on kirjoitettu paljon kaikkialla, eikä tietenkään suotta. Onhan kirjassa hyvä juoni ja aikatasot polveilevat laadukkaan elokuvamaisen kuvakerronnan tavoin eli koukuttavasti. Olen lähes varma, että Koirapuistosta tehdään vielä elokuva.



Mitenkään tähän kirjaan liittymättä pohdin, onko meidän lukijoiden helpompi pitää kirjasta, kun joku toinen on sen ensin ylistänyt taivaisiin, oikein painetusti. Yksilöt seuraavat massaliikettä, suositukset ohjaavat valintoja ja niin edelleen. Sofi Oksanen on kuitenkin jo saavuttanut aseman, jossa ei tarvita kirjaan liitettyjä korupuheita. Oksanen ei myöskään tarvitse pahinta luovan ihmisen painajaista: myyntivertauskuvaa itsestään vaikkapa hatustatemmatusti Suomen Liza Marklundina tai Pohjolan Pa…

Vasta nyt saimme Varsinais-Suomeen edes hetkellisen lumipeitteen, josta olen nauttinut täysin siemauksin. Sen kunniaksi taidan innostua tekemään perinteisen kuvapostauksen. Näissä kuvissa lumi on tosin vasta tuloillaan!



Olemme tehneet kävelylenkkejä lähes päivittäin, koska se on edelleen lähes ainoa liikuntamuoto pyöräilyn lisäksi, johon selältäni kykenen. Muutenkin nautin toki kävelystä ja ennen kaikkea maailman suurimman ja kauneimman taideteoksen, luonnon, ihmettelystä.





Olen kuvannut näitä maisemia sekä järkkärillä että kännykällä, jonka lämmittimeksi äitini virkkasi pussin tekemisen puutteessa. Niin liikuttavaa. Nämä kaikki kuvat ovat kännykästä, koska taas kerran näpytän tätä postausta puhelimella.



Halistenkosken alue on ikivanhaa seutua pronssikautisine asutusjäänteineen. Nykyasutustakin siellä on, tosin silläkin on satojen vuosien maanviljelyshistoria. Hevostilan läpi kulkee ulkoilureitti kohti Ravattulan Ristimäkeä, Suomen vanhinta kirkkorauniota. Siitä eteenpäin jatkuu Suome…

Hyvää J. L. Runebergin päivää! Torttuja on takana jo neljä, eikä todellakaan ohitettuja vaan syötyjä! Uskoisin, että Runebergin päivä merkitsee valtaosalle suomalaisista ensisijaisesti herkuttelupäivää, vaikka kyse onkin kirjallisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän henkilön liputuspäivästä.


Torttuja on voinut ostaa kaupoista ja leipomoista jo tammikuun alusta lähtien, mutta ahmiminen on erityisen sallittua tänään. Päivän vakiopuheenaiheisiin kuuluu myös keskustelu siitä, onko tortun oikeaoppinen kostuke punssi vai rommi. Vähän sama kuin vääntö tiramisun kohdalla: marsala vs. mantelilikööri tai vaikka kahvilikööri. Jos minulta kysytään, niin punssia olla pitää ja tiramisussa marsalaa.
Kaikkihan me varmaan luulemme tietävämme, että Runebergin torttujen resepti on alunperin Frendrika Tengströmin ideoima. Eli Runebergin pikkuserkun ja tulevan vaimon (jonka kirjalliset ansiot jäivät pitkään ajan hengen mukaisesti miehen varjoon). Tästä saadaan oivasti linkki Turkuun, jossa Fre…

Antisemitismi ja rasismi ovat lisääntyneet huolestuttavasti kaikkialla Euroopassa, myös meillä Suomessa. Tästä yhtenä osoituksena toimii laajan mediahuomion saanut Turun synagogan tuhriminen veren värisellä maalilla vainojen uhrien muistopäivänä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti kantaa asiaan ja ilmaisi huolensa antisemitismin kasvusta Suomessa. Arvostan - valtiopäämiesten tärkeä tehtävä on tuoda näkyviin ihmisoikeudet, vaikkei kannanottojen lausuminen sinänsä kuulukaan Suomessa presidentin valtaoikeuksiin. Ihmisyys on tärkeämpää kuin byrokratia ja protokolla. Kun jälkimmäinen sai vallan pahuuden banaaliudessa noin 80 vuotta sitten, ihmisyydestä ei ollut enää tietoakaan. 



Vainojen uhrien muistojuhla on saanut tänä vuonna Suomessa aivan eri tavalla näkyvyyttä kuin aiemmin, johtuen varmasti valitettavan ajankohtaisista vihateoista ja -puheista. Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornikia haastateltiin A-Studiossa 27.1.2020 (katsottavissa täältä), jossa h…

Mielikuvitukseni on eilisen viinitastingin jäljiltä sen verran hapokas, että on helpointa tarttua suosikkiaiheeseeni, blogivierailuun johtaneisiin Google-hakuihin! Tämän vuoden Google Analytics -tilastoja en ole vielä teille jakanut, joten hihitelläänpä nyt yhdessä huvittavimpia hakusanoja.


Suosituin ja minua aina yhtä paljon naurattava haku on jo viidennelle sijalle yltänyt elämän merkityksettömyys! Tätä menoa odotan jo kutsua A-studion kokemusasiantuntijaksi. Kuitenkin löydän kaikenlaisia turhia merkityksiä niihin hetkiin, jolloin pitäisi muka tehdä jotain tärkeää. Kuten juuri nyt rustata apurahahakemusta. En pysty. Liitän tämän postauksen valmistuneeseen rahankerjuuromaaniin ja toivon säälin tehoavan almujen jakelijaan.
Hakujen kestosuosikki Tinder on tällä kertaa lakannut jollakulla toimimasta, mutta haulla tinder ei toimi on hakija tuskin löytynyt blogistani ratkaisun avaimia. Eikä muutenkaan, sillä en ole koskaan käyttänyt Tinderiä, kirjoittanut siitä vain joitain huomioita. Mi…