Tekstit

Heja Sverige! Med kokt korv!

Kuva
Olen jo lopettanut laskemisen, montako kertaa olen käynyt Tukholmassa. Ja sinne olemme taas kohtapuoliin palaamassa, minä arviolta kolmattakymmenettä kertaa ja mieheni ehkä kymmenettä. Tukholma on vain niin upea kaupunki ja Ruotsi yleisestikin maanpäällinen paratiisi ongelmalähiöineen ja pepsodent-hymyisine (keino?)ruskettuneine asukkaineen. Siitä puheenollen, grattis kronprinsessan Victoria! Hän täyttää tänään 42 vuotta, ja minun olisi mahdollista seurata hänen syntymäpäiväkonsettiaan telkkarista, mutta kirjoitan mieluummin Ruotsista, Victorian tulevasta valtakunnasta. 



Jos pitäisi asua jossain muussa maassa kuin Suomessa, muuttaisin Ruotsiin. Olen jopa harkinnut sitä puolileikilläni - asuuhan siellä myös sukulaisia, jotka jäivät vierailulle pysyvästi. Kuka rakkauden, ken työn tähden. Ja nyt, kun molemmista alkuperäisistä vetonauloista on "aika jättänyt", ruotsalainen yhteiskunta on tuntunut tarjoavan Suomea enemmän virikkeitä ja ystäviä eläkepäiviin sekä ilmapiirin, jossa…

Viehättävä kirjalöytö: Suomalaisia koteja (1949)

Kuva
Ennen oli kaikki paremmin ja valokuvat mustavalkoisia. Se onkin ainoa pieni miinus tämän kirpputorilta löytämäni upean kirjan sisällössä.


Bongasin jo kaukaa tämän suomenlipun- tai neitsytmarianviitansinisen opuksen Suomalaisia koteja (WSOY 1949) loosista, jossa oli paljon kirjoja. Erityisen tästä teoksesta tekee se, että kirjassa jokainen  asukas kuvailee itse, mitä oma koti hänelle merkitsee. Meille avautuvat näin sekä eri tyylisten kotien ovet, että monien tuon ajan tunnettujen suomalaisten mielenmaisemat. On ilahduttavaa, että kirjassa esitellään yhtä lailla "tavallisten" ihmisten koteja eri yhteiskuntaluokista, joukossa jopa saamelaisperhe ja heidän askeettinen kotansa. Kirjan keskiössä on henkinen koti ihmisen statuksesta riippumatta.






Kirjasta voimme löytää esimerkiksi professori Martti Haavion ja kirjailija Mika Waltarin "sivistyskodit" ja seuraavalla sivulla ihailla esteettistä rauhaa, joka huokuu nykymittapuulla lähes tyhjästä maalaistorpan tuvasta.






Yhteis…

Ajan virta (kera kuninkaallisten)

Kuva
Minulla on 40 minuuttia aikaa kirjoittaa, miksen kirjoita. No, kun ei ole aikaa! Kahden lauseen jälkeen en kuitenkaan kehtaa painaa julkaise-nappia (jota olen täällä Bloggerissa ollut lähellä painaa lukuisia kertoja tallenna-napin sijaan). Minulla oli yksi vapaapäivä keskiviikkona, jonka vietin ulkona. Tarkoitus oli myös kirjoittaa keskeneräinen blogiteksti loppuun, mutta se kuuluisa ajan virta muutti suunnitelmat.
Salainen paheeni on monarkiafanius, vaikkei siinä ole järjen hiventäkään, kuten ei fanittamisessa useinkaan ole. Lähdin pyörällä todellisen ajan virran eli Aurajoen äärelle Turun keskustaan, kun kuulin, että Japanin kruununperilliset ovat vierailulla kaupungissa. Osuin Tuomiokirkolle juuri sillä kellonlyömällä, kun kruununprinssi Akishino ja prinsessa Kiko vilkuttivat mustasta autosta yllättävän suurilukuiselle yleisölle jäähyväiset. En ehtinyt edes kaivaa kameraa esiin.



Onneksi historiallisessa Turussa on paljon muutakin kuvattavaa. Tuomiokirkon ympäristö tyhjeni nopeasti…

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kuva
Minulla on tarve päästä tasaisin väliajoin paikkoihin, joista näkee kauas. Luonnollisesti nämä paikat ovat yleensä kallioita, kumpareita ja vuoria. Eksyminen erinäisiin lähiseutukohteisiin tapahtuu kuin itsestään esimerkiksi juoksulenkin yhteydessä. "Mitäköhän tuon polun päässä on?" -ajatus on vienyt minut aivan uskomattoman upeille paikoille läpi elämäni, niin Suomessa kuin ulkomailla. Ilman tätä luontaista uteliaisuuttani parhaat yllättävät kokemukset olisivat jääneet kokematta. Suosittelen siis rohkeasti astumaan tuntemattomille poluille, myös vertauskuvallisesti.



Muikunvuori on jopa 65 metriä korkea "vuori" Kaarinan Ravattulan Citymarketin läheisyydessä. Selvitin tarkemmat tiedot paikasta vasta jälkikäteen päädyttyäni sinne pyöräilylenkin yhteydessä. En ole uskaltanut vielä juosta oltuani niin pahasti kipeä, joten pyöräily on vallan hyvä vaihtoehto. Minun piti polkea vakiokohteeseeni Liedon Vanhalinnaan kuvaamaan yötöntä yötä, mutta arvelin siellä olevan liika…