Tekstit

Loppuhöpinä

Ei hätää, en ole lopettamassa bloggausta enkä ainakaan kirjoittamista! Minusta tämä otsikko sopii vain hyvin välihöpinöiden jatkumoon. Alkuhöpinä taitaa puuttua, mutta sen voit lukea yli kolmen vuoden takaa, jolloin luulin, että blogikirjoittamisen täytyy olla asiantuntevaa ja vakavaa. Olen myös oppinut tiivistämään rönsyilevää juttuani millin lyhyemmäksi. Loppuhöpinä on yhtä kuin loppukaneetti. IG-stoorieni seuraajat tietävät, että silläkin on aina oma loppukaneettinsa, ehkä vielä kolmaskin. Näinhän se elämä etenee, tajunnanvirrasta ja mielleyhtymästä toiseen. Lopulta kaikesta tulee käsittämätöntä poukkoilua. Näennäiskeskustelua, jonka vastavuoroisuus ja punainen lanka ovat huolestuttavan usein hukassa. Puhun kotona paljon, kuten myös mieheni. Puhumme myös usein toistemme päälle ja yritämme himmata tahtia antamalla toiselle puheenvuoro aina yhtä aikaa. Ja lopulta aloittamme puhumisen samanaikaisesti. Ehkä meillä on sama energiavirta, sen olemme monia kertoja huomanneet. Juuri nyt olem

Tavoitteiden saavuttaminen on suuri illusioni

Kuva
Valvoin koko yön kuunnellen vienoa konserttoa pääni sisä- ja ulkopuolella. Tiesin jo nukkumaan mennessä, etten saisi unta. Toisen sammuminen viereen kuin saunalyhty (onneksi, ei sekään itsestäänselvyys) vain korostaa omaa ylivirittynyttä tilaa.  Miksi menin kirjoittamaan niin? Miksen muka saanut sitäkään luettua loppuun? Miten vapaat voivat olla jo ohi, ennen kuin olet ymmärtänyt niiden alkaneenkaan? Miksi juuri minulle tuli rokotteesta kuume? Johtuukohan unettomuuteni rokotteesta? Entä jos tämä tila jääkin päälle, apua! No, ei jäänyt. Aamulla heräsin täysin normaalivointisena, ahdistuneena ajan vähyydestä. Kuolinilmoitusten lukeminen lehdestä aamiaispöydässä oikein alleviivasi olemisen sietämätöntä keveyttä. Se on miltei haihtuvaa. Hyttysenpieruja ajassa, nuo ihmiselon päivät. Joistain jää jokin haju tulevaan hetkeen leijumaan, valtaosasta ei yhtään mitään. Eihän meistä jää enää edes luita, sillä valtaosa vainajista polttohaudataan. Onko tämä merkittävä ongelma tulevaisuuden arkeologe

Välihöpinä

Tämä on huomattavasti parempi kuin aiempi välikuolema. Ensin olin otsikoida "välihuojennus", mutta kymmenen minuutin kahvitauolla ei ehdi kuin vetää henkeä. Jotta huojentuisi, henki pitää saada myös ulos. Tämä kuulosti nyt haudassa ehtii levätä -totuudelta, mutta kirjoitinpahan kuitenkin. Sillä ajattelin testata, mitä ehtii kirjoittaa kymmenessä minuutissa ilman muokkailuja. Kuvia en siis liitä, yhteen kuvaan menee jo se kymmenen minuuttia. Kuten äärettömän helposti someen.  Edessäni on jo luettu Aamuset sekä lukematon Pirkka, jonka niksejä en tänään jaksa. Myönnän kyllä lähettäneeni niksin Pirkan toimitukseen noin kymmenvuotiaana. Ihme kyllä en juuri nyt muista niksin sisältöä. Olisi ollut jotain tasokasta kengännauhoihin liittyen? Eikä se liittynyt mitenkään mihinkään dekkareista löytyviin ideoihin. En muista sainko rahaa. Oikeastaan en taida muistaa juuri nyt mitään. Samalla on huolestuttavaa ja hienoa, miten aivot ovat koko ajan dekkarimoodissa. Ei voi kävellä jollain tie

Unelmien asunnon painajaismainen asuntokauppa

Kuva
Olipa kerran mies ja nainen, jotka etsivät unelmiensa asuntoa kolme vuotta. Niin kauan tulisi kestämään, että kriteerit, "varallisuus" ja sijainti täsmäisivät optimaalisella tavalla. Tarvittiin myös tuuria ja nopeita liikkeitä tilanteessa, joka oli kummallekin uusi. Tarvittiin yhteneväinen tunne, että tämä se on. Sitä nainen yritti takoa miehelle supermarketin narkkipaikalla melodramaattisin elkein, mutta joutui tyytymään nenäliinaan ja rökäletappioon. Mies lohdutti naista: vielä tulee parempi, jonka molemmat haluaisivat kodiksi. Nainen ei uskonut moisen toteutumiseen eikä siten ollen siihen, että he eläisivät tämän hetken todeksi noin vuoden kuluttua.  Samoihin aikoihin, nenäliinojen loputtua, nainen ryhdistäytyi ja alkoi lenkkeillä tietyllä idyllisellä alueella. Hän juoksi usein ohi puutalojen, joita peittivät masentavat mineriittilaatat ja rönsyilevät puutarhat. Hän bongaili rullaattoreita ja invahissejä pihoista, joiden edustoille saattaisi aivan kohtapuoliin ilmestyä myy

Kuka murhasi Olof Palmen?

Kuva
Tällä edelleen vastauksettomalla mysteerillä on ollut hintaa maailman kalleimman ja pisimmän murhatutkimuksen verran - Ruotsin pääministeri  Olof Palmen hengen, omaisten kärsimyksen ja kansankodin shokkitilan lisäksi. Palmen murhatutkinta on siis ollut kalliimpi kuin  John F. Kennedyn murhan, jonka takana jopa 61 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä epäili yhä vuonna 2012 salaliittoa. Sellaista sopii kyllä epäillä sekä Palmen että Kennedyn murhien taustoilla, vaikka me ihmiset olemme taipuvaisia näkemään salaliittoja siellä sun täällä. Kennedyn murhasta tuomittiin Harvey Lee Oswald , jonka legendaarinen kommentti, "I'm just a patsy" (olen vain syntipukki) räjäytti uuden pommin. Oswald tapettiin oitis - siksikö, ettei hän kertoisi enempää?  Kuva:  Olof Palme, B-Reel STHML Mystiset kuolemat ovat kohdanneet myös lukuisia henkilöitä, jotka ovat jollain tavalla olleet kytköksissä Ruotsin pääministeri Olof Palmeen ja/tai hänen vastustamiinsa ryhmittymiin ennen kohtalokasta päiv

Quo vadis, maailma?

Kuva
Ehkä tällä voi osallistua Surkeimmat otsikot -kilpailuun tai päivitellä kuuluisaa maailman menoa. Edellisestä koronakirjoituksestani onkin jo aikaa. Kesäkuun optimistina toivoin toisenlaista syksyä, mutta pelkäsin uhkakuvan käyvän toteen. Vielä emme tiedä, missä tahdissa rokotejonot alkavat purkautua. Ainakin 12-15-vuotiaiden kohdalla jo ensi viikolla. Suuri ongelma on kuitenkin se, että yhä monet 20-30-vuotiaat (jopa hoitotyötä tekevät) että paljon vanhemmat liikuskelevat julkisilla paikoilla omasta tahdostaan ilman ensimmäistäkään rokotetta. Usein myös ilman maskia. Sentään viime päivien uutisten jälkeen maskinaamoja on alkanut vilkkua katukuvassa ja sisätiloissa taas tiuhempaan. Kaikkien kohdalla paheneva tilanne ei muuta joidenkin ihmisten peruslähtökohtaa: maskia ei käytetä ilman maskipakkoa. Kirjoitan tätä päivänä, jolloin meidän piti osallistua häihin. Juhlat on kohta juhlittu, samaan aikaan kun alamme katsoa Beckiä villasukissa. Olisin niin kovasti halunnut käyttää italianpunai

Vaikuttavimmat elokuvakohtaukset

Kuva
Jos jostain aiheesta voisi tässä talossa keskustella aamusta iltaan, se olisi elokuva ja kaikki siihen liittyvä tekemisestä katsomiseen ja tulkintoihin. Minä olen niin sanottu normikuluttaja, mutta mieheni kohdalla elokuvafanius on yhtä kuin puoli elämää. Jokin aika sitten innostuimme miettimään omasta mielestämme vaikuttavimpia elokuvakuvakohtauksia. Koska lupailin tällaista aihetta myös blogiin, simsalabim!  Valitsin listaan ne kohtaukset, joita myös minä pidän vaikuttavimpana (anteeksi vaan kaikki Star Wars -fanit, mutta tähän listaan ei tullut lainkaan kohtauksia kyseisestä elokuvasta, vaikka itse musiikki niissä on kyllä upea). Oma leffamakuni menee hiukan enemmän eurooppalaisen ja puolalaisen puolelle, siinä missä mieheni katsoo myös scifiä ja kaikkea, mikä näyttää elokuvalta. Minä myös pidän enemmän esimerkiksi Coenin veljesten elokuvista ja monista verkkaisesti etenevistä, mutta väkevästi kerrotuista tarinoista. Mieheni on katsonut niin paljon elokuvia, että saattaa nähdä tarin