Esmeraldan eetos

Tänä viikonloppuna vietetään eritoten turkulaisille tärkeää Turun päivää (15.9.). 790 vuotta täyttävä  Suomen vanhin kaupunki on täynnä menovinkkejä ja mielenkiintoisia tapahtumia, joista voit bongata itsellesi sopivat täältä. Koska nyt on viikonloppu, Turkua juhlistetaan viime vuoden tapaan sekä lauantaina että sunnuntaina.



Kerrankin sattui niin hyvä tuuri, ettei minulla ole töitä, sovittua ohjelmaa tai migreeniä, joten sisäinen markkinafaniuteni heräsi horroksesta. Tänä viikonloppuna minua kiinnostaisi käydä esimerkiksi Kuralan kylämäessä (perinnemaatila Turun rajalla), Sibeliusmuseossa sekä opastetulla kävelyllä harvinaisiin, yleensä yleisöltä suljettuihin paikkoihin. Silti veikkaan, että yleisöryntäyksen välttämisen takia todennäköisimmät vierailukohteemme ovat avoimien ovien moskeija, ortodoksikirkko ja miksei samalla myös jo entuudestaan tuttu tuomiokirkko. Ortodoksisessa Pyhän Aleksandran kirkossa kauppatorin kupeessa olen halunnut käydä jo vuosia, enkä ymmärrä, miksen vain ol…

Passin uusimisen kanssa tulee jo kiire, sillä marraskuussa suuntaan kauan haaveilemaani matkakohteeseen Georgiaan. Myönnän, että suussani maistuvat jo ennakkoon upeat, luonteikkaat georgialaiset viinit sekä ruoka. Viinihifistelijän on tottakai käytävä viinin alkukodissa Georgiassa, jossa on tehty Dionysoksen juomaa jopa 8000 vuotta samalla saviruukku- eli kvevrimenetelmällä.


Viinitiloilla vierailun lisäksi aikomuksena on tehdä ainakin yksi vuoristoretki ja toivoa, etten tällä kertaa saa vuoristotautia (ellei se aiemmin koettu sitten ollut sisilialaisella minibussilla 150km/h rotkospiraaliteillä -tauti). Georgian vuoristo häikäisee kutsuvalla jylhyydellään jo pelkkien kuvien perusteella. Mikäli marraskuinen sää yllättää meidät positiivisesti, saamme nauttia upeista maisemista myös sviittimme parvekkeella noin 15 asteen aurinkoisessa lämmössä. Georgia on vielä toistaiseksi niin halpa maa, että sviitin varaaminen hotellista tuntui kaikelta muulta kuin pröystäilyltä.



En ole lähdössä matka…

Nyt hemmotellaan verbaliikan, huumorin ja sananlaskujen fanittajaa, sillä kirjakauppoihin on juuri ilmestynyt Pasi Klemettisen teos Hätäkös tässä matalassa kaivossa! Sutkautuksia ja sananparsia (SKS 2019) En olisi tästäkään tiedosta ollut perillä ilman paperiaviisi Turun Sanomia, jossa oli keskiviikkona 4.9. iso juttu sananlaskuista. Suuntaan viivana lähimpään kivijalkakirjakauppaan!




Kuten arvata ja huomata saattaa, sananlaskuja ei käytetä enää arkikielessä kuin satunnaisesti. Poikkeuksen tekee vanhempi ikäpolvi, joka asuinalueesta riippuen voi olla oikea sananlaskupankki. Onkin todella tärkeää saada vanhaa sananlaskuperinnettä talteen - tästä suuri kiitos SKS:n Kansanrunouden arkistolle sekä kaikille sinne tietoa keränneille.
Nuorempi väestönosa taas imee paljon vaikutteita tv-sarjoista ja tosi-tv:stä. Kun joku heittää huvittavan kommentin, se jää elämään ikäänkuin modernina sananlaskuna. Se myöskin usein häviää käytöstä nopeammin kuin entisajan sananlaskut. Huomaan kuitenkin itse k…

Hyvää maailman ensimmäistä suomalaisen ruoan päivää! Ai että, minä rakastan näitä teemapäiviä, joilla on hyvä tarkoitus - tällä kertaa suomalaisen, upean, puhtaan ja ravitsevan ruoan esillenostaminen. Toinen ääripää teemapäivissä on esimerkiksi Black Friday, joka on täysin talouskasvuun ja (kestämättömään) kulukseen tähtäävä markkinamiesten idea. Suomalaisen ruoan päivälle sen sijaan on tarvetta, sillä puhtaasti suomalaisen ruoan pöytään ostaminen on globalisaation keskellä yhä harvinaisempaa ja myös vaikeampaa. Moni sanoo suomalaisen ruoan olevan myös kustannuskysymys. Joulu ja juhannus ovat hinnan suhteen asia erikseen, silloin perheessä jos toisessa panostetaan lähikalkkunaan ja -kinkkuun, graaviin, suolasieniin ja laatikoihin tai uusiin perunoihin (jos perheen taloudellinen tilanne tämän mahdollistaa). Olen kuitenkin huomannut, että panostamalla täysin suomalaiseen ruokaan voi säästää omaisuuksia. Monet maailmalla kalliit raaka-aineemme ovat vieläpä täysin ilmaisia! Suomalaisista…

Maailman konfliktit ja sukujen sisäiset ikuisuuskiistat liittyvät usein vahvasti geeniperimään tai siihen liittyviin epäselvyyksiin. Verta vuodatetaan veren itsensä takia. Uskonnollinen suvaitsemattomuus on toinen konfliktien aiheuttaja. Ristiretket ja panislamistiset pyrkimykset eivät kuitenkaan olleet tai ole suoraan yhteydessä verenperimään, toisin kuin esimerkiksi holokausti (joka kohdistui kyllä myös muihin kuin juutalaisiin). Spekulaatiot Hitlerin omasta juutalaistaustasta (1/8-juutalainen, lisää tietoa esimerkiksi täällä ja täällä, muistaen lähdekritiikin) tekevät juutalaisten kansanmurhasta vielä järkyttävämmän. Veri, joka meissä virtaa, on hyväksyttävä. Emme pääse sitä pakoon edes äärimmäisin keinoin.



Onneksi perimä näyttäyttyy nykyisin yhä enemmän positiivisessa valossa. Oman sukuhistorian tutkiminen on ehkä suositumpaa kuin koskaan, sillä se on digitalisaation myötä myös helpompaa kuin aiemmin. Olet varmasti kuullut DNA-sukuselvitystesteistä, jollaisia saa nykyään esimerki…

Tuskailin reilu vuosi sitten vanhan verannan oikeiden maalivalintojen kanssa. Maalit on nyt valittu ja puolet ikkunoista  maalattu, mutta tuskailu jatkuu edelleen. Nyt nimittäin panikoin, tuliko valittua seinään väärät sävyt! Yritimme löytää verannan alaosaan vanhan vihreän vaaleahkoa sävyä, joka istuisi vielä ajan X säilytettävän punasävyisen lattian ja yläosan kohta uusittavan vaaleanpunaisen kanssa.  Mielestäni alaosasta tuli sekä liian vaalea että väärän sävyinen. Aivan eri väri todellisuudessa kuin sävykartassa. Maali on Virtasen Paneelimaali, joka on perinteinen kolmen eri öljyn maali. Hyvä ja helppokäyttöinen maali muuten, vain sävyyn olen pettynyt. Nämä kännykän kuvan jäävät hieman todellisuutta hailakammiksi ja kellertävämmiksi. Oikeasti vihreä taittaa aavistuksen verran minttuun, vaikka sävy oli värikartassa lähempänä vanhaa pistaasia.



Alemmassa kuvassa näet alkuperäistä vihreää verannan yläosassa, jonka sävy oli tavoite. Näin pieniin maalauskohteisiin kuitenkaan ei tahdo s…

Olen taas satojen räpsittyjen kuvien äärellä päivittelemässä, miten yhden hetken murto-osa voi vaatia kymmenen lähes samankaltaista otosta. Silti vain yksi kymmenestä on ehkä juuri sellainen, joka miellyttää.




Mietin tätä vasten viikon aiempaa kokemusta, Imogen Cunninghamin valokuvanäyttelyä Turun Taidemuseossa. Millaisella hartaudella ja keskittymiskyvyllä oli otettava kuvia vielä pari vuosikymmentä sitten, puhumattakaan viime vuosisadan alussa, jolloin Cunningham aloitti valokuvataiteellisen kohtalontiensä kulkemisen.



Yksi asia on kuitenkin yhdistävä, tarvittava tekijä onnistuneen kuvan taustalla - riippumatta aikakaudesta tai siitä onko kuva räpsäisty vai harkiten visualisoitu. Valotus tai tunnelman kannalta optimaali luonnollisen valon määrä. Lisäksi hyvän kuvan on herätettävä tunne.



Valikoin tähän postaukseen sattumanvaraisia kuvia kesästä, jotka puhuttelevat minua juuri nyt, aamukahvin äärellä ennen töitä. Huomaan, että minua puhuttelee vapaus. 






En osannut valita, kumpi lammastr…