Tekstit

Havaintoja Instagramista

Kuva
Minäkin astuin blogini kanssa Instagramin maailmaan, ehkä parisen kuukautta sitten. Tässä ajassa on tullut huomattua yhtä sun toista - kuten eilen, että näin pitkä teksti ei mahdu Instagramin tekstikenttään!




Tarkoitukseni oli siis listata intuitiivisesti asioita, joita olen pohtinut sydännappeja törkkiessäni ja erinäisten "julkkisten" ja "tavisten" sekä näiden välimuotojen tilejä stalkatessani. Olin ihme ja kumma kirjoittanut ajatukseni ensin kännykän muistioon, joten sain tekstin kopioitua tähän, vaikka Insta hylki ajatteluani. Ymmärrän toisaalta! Mutta lista tulee tässä. Oletko samaa vai eri mieltä?


➡️ Kaikkea on liikaa. Yrität löytää jotain kiinnostavaa ja selkeää, mutta löydät helpoiten sillisalaattia. Kuitenkin koukutut tähän, pidit sitten sillistä tahi et.

➡️ Mahdollisuudet stalkata lähes kenen tahansa elämää. Vaikka jokainen kirjoittaa ja kuvaa juuri sen verran mitä ja miten haluaa, lopputuloksena voi olla pitkän ajan kuluessa lähes päiväkirjamainen avautumin…

Parasta Turussa!

Kuva
Voi kuulkaa, viikonloppuni alkoi erityisen rattoisasti lukemalla aamulehdestä kehuja turkulaisilta! Siis pelkkiä ylistyssanoja siitä, mistä turkulaiset pitävät tai mitä he jopa rakastavat kotikaupungissaan. 



Tosin pari viikkoa aiemmin oli rutina-aukeaman vuoro. En jaksanut lukea kuin alun, sillä teksti muistutti liikaa naapurien pihoilla ja töissä käytävää keskustelua. Oikeastaan kuulin kommentteja lukiessani valittavan äänensävyn, jota turkulaiseksi small talkiksikin kutsutaan. Mutta turkulaiset (suomalaiset?) osaavat muutakin kuin valittaa! Kohotan aamukahvini tälle! 
Oli aivan ilahduttavaa lukea kehu, jonka mukaan parasta Turussa ovat toiset turkulaiset ihmiset. Juuri sopivan epäsosiaalisia ja riittävän mukavia. Vakiohelmenä joukosta löytyi myös: Tienviitta, jossa lukee Tampereelle. Ikävä tuottaa pettymys, mutta -elle-päätteistä kylttiä tuskin löytyy. On siis utopistista, että Turkua pääsisi jotenkin pakoon edes Nääsvilleen. Me voimme lähteä Turusta, mutta Turku ei lähde meistä.



K…

Migreeni työelämässä ei pitäisi tarkoittaa työtä migreenissä

Kuva
Ehdin juuri ja juuri kirjoittaa tämän tekstin vielä valtakunnallisen migreeniviikon aikana. Tarkoitus oli kirjoittaa jo aiemmin, mutta "yllättäen" pitkittynyt migreenikohtaus migreeniviikon kunniaksi muutti suunnitelmat.
Kuten aina, totutusti, lähes 50 prosentin varmuudella suunnitelmat muuttuvat jo muutenkin, mutta tätä todennäköisyyttä lisää merkittävästi migreenin sairastaminen. Seuraava jännityksen paikka on kesän ainoan ja viimeisen mökkiviikonlopun toteutuminen. Yritän olla ajattelematta sen mahdollista peruuntumista. Sainhan nauttia omista häistänikin osallistuen niihin itse! Valitettava tosiasia on, että migreenipotilaat joutuvat aina pitämään option kaikessa ja varautumaan siihen, että kaikki kiva peruuntuu. Etenkin, jos koittaa vapaa (toisin sanoen aivot rentoutuvat). Se on migreenillekin kaikista mukavin pohja olla ja elää - kellepä ei olisi?



Olen kirjoittanut migreenistä aiemminkin (ks. tunnisteet migreeni ja työuupumus), mutta tässä postauksessa keskityn nimeno…

Taivaslaulu ja usko(nno)n aiheuttama paine

Kuva
Tämä alustava otsikko on lymyillyt luonnoksissani pitkään kuin odottaen, koska uskallan tarttua aiheeseen. Vai uskallanko? Toisaalta olen sitä ihmistyyppiä, että nostan tabut mieluummin pöydälle tarkasteltaviksi kuin hautaan ne maahan vaieten iäksi.
Näin on tehnyt myös kirjailija Pauliina Rauhala ansioikkaassa esikoisteoksessaan Taivaslaulu. Siinä poraudutaan lestadiolaisen elämänpiirin syvyyksiin  alleviivaamatta ja tuomitsematta, myös elämäntavan hyvät puolet huomioonottaen. Vai ovatko ne vain selityksiä, joilla kestäisi paremmin kerran vuodessa kumpuilevan vatsanseudun, unettomat yöt ja velvoitteiksi muodostuvat pullapitkomyyjäiset? Toisin sanoen oman ahdistavan elämänsä? 
Osallisuuden jatkuva äänetön ja usein myös äänenpainollinen vaatimus ahdistaa ainakin minua lukijana pitkin kirjaa. Päähenkilöparin elämä on hyvin samaistuttava, vaikka minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta monilapsisesta perhearjesta, johon kuuluu jatkuva uskon ja uskonnon paine. Samaistunkin aiheeseen mahd…

Sijoituskuulumisia ennen uutta aaltoa

Kuva
Uusi korona-aalto lähestyy lähes varmuudella, joten sijoittamisen noin puoli vuotta sitten aloittaneena mietin oitis, miten se vaikuttaa kolikkosalkkuuni ja investointiaikeisiini. Luin juuri Inssin osingot - sijoitusblogia, joten innostun nyt itsekin avaamaan vaivaista kukkaroani. Kuinka korona on vaikuttanut sijoituksiini? Tai tuuri?

Kuulun tosiaan siihen valtavaan joukkoon, joka ryhtyi sijoittamaan helmikuussa 2020, jolloin Nordnetillä oli hyvä tarjous osakesäästötilin avaamiselle ja osakkeiden shoppailemiselle. En onneksi ehtinyt ostaa kuin muutamaa yhtiötä ennen historiallista syöksylaskua eli pörssiromahdusta, jonka jälkeen kiiruhdinkin välittömästi levittelemään pesetojani pitkin osakekyliä. Olisi pitänyt ostaa silloin vielä enemmän, mutten uskaltanut aloittaa liian suurella rytinällä silloisessa (ja nykyisessä?) maailmanajassa.




Jälkiviisaana voin kuitenkin nyt hyräillä tyytyväisenä, että näihin ensimmäisiin investointeihini kuuluivat eläintalo Musti ja kiuaskeidas Harvia, joist…

Maailma on onnistujien

Kuva
... vaikka epäonnistujien maailma on usein kiinnostavampi.

Tällainen lause piirtyi mieleeni ja kuului lopulta lannistuneina sanoina keskustellessamme mieheni kanssa epätasaisesti jaetuista onnen palikoista.
Tuurista, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. Silti lahjakkaatkin tarvitsevat onnenkantamoisen ennemmin tai myöhemmin.

Liityttyäni Instagramiin ja alettuani ensimmäisen kerran katsoa oikein kunnolla mitä ihmiset siellä julkaisevat, yllätyin, miten kovatasoista tekstiä kaiken kuvakaaoksen ja "tiktok-pelleilyn" keskeltä löytyy. "Heippahei ja ihanaa viikonloppua" on yleinen julkaisun sisältö, mutta kyllä Instasta löytyy paljon pureksittavaakin, jopa täysin julkaisukelpoista purukumia.

Ja miksei löytyisi? Vaikkei minulla ole asiasta vielä juurikaan omakohtaista kokemusta, uskon, että kustannustoimittajat heittävät ö-mappiin todella lahjakkaiden kirjoittajien tyylinäytteitä. Sellaisia, jotka joku toinen lukija julkaisisi aivan ehdottomasti.…

Kesän 2020 hassut haut

Kuva
Ainokaisena vapaapäivänä en taida kyetä muuhun ulosantiin kuin kesän 2020 Google-hakusanojen jakoon! Top-10 eniten haetut hakusanat, joilla blogiini on päädytty, koostuvat - kuten aina - kriikunalikööristä, metsänpeitosta, nokkospestosta ja tarot-korteista. Nyt mukana on kuitenkin kiinteän vahvasti lähiseutumatkailu. Mikkolanmäen bunkkerit ja Luolalanjärvi keräävät koko ajan lisää kiinnostuneita kävijöitä, ja se näkyy myös blogini vierailijasivulla. 



Täysin uutena top-10 hakuna paistattelee oman taiteen hinnoittelu, josta minulla ei ole edelleenkään mitään käsitystä. Sain kyllä eilen ostotarjouksen eräästä töissä väkertämästäni ala-astetasoisesta työstä, mutta veikkaan tarjouksen kummunneen  säälistä. 
Toinen yllätys kesän hakuseurannassa on, että tällä kertaa kukaan ei ole hakenut mitään Tinderiin liittyvää rouvashenkilön blogista! 
Mutta mennäänpä itse asiaan. Minua näemmä kiinnostaa jälleen kerran eniten kolmen kuukauden aikana syötetyt hauskimmathakusanat (toivottavasti teitäkin)…

Marttajaosto esittää: itse tehdyt hillosipulit

Kuva
Päivän ja koko vuoden marttailuvinkkini on itse tehdyt "pikahillosipulit"! Tarvitset 80 senttiä rahaa ostaaksesi Lidlistä viimeisen alennetun hopeasipulin siemenpussin, noin neljä kuukautta aikaa, pitkiä piuhoja ja tolkuttomat määrät helteessä lämmennyttä, liejuista sadevettä. Lopputuloksen pitäisi silti olla kaiken vaivan väärti.



Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle eli makuelämykseen ennen vaiheiden perusteellista läpikäyntiä. Pahoittelen jo tässä kohtaa laihanlaista kuvasaldoa - pihalla oli aina joko liian kirkasta, sateista tai siellä oli liian suuri mahdollisuus piinaavien ihmisten kohtaamiseen. Tajusin, etten ottanut ainuttakaan kuvaa sipuleista sulolaatikossaan!



Siemen: Aloitetaan kuitenkin selittelyjen jälkeen sipulin siemenvaiheesta. Alussa ei ollut muna eikä kana, vaan siemen. Tänä keväänä innostukseni muuhun kuin rairuohoon otti ylivallan ja päätin viljellä sakemannisipulia sulassa sovussa puisessa ranskalaisessa viinilaatikossa, joita minulla on kotona monia. Ne o…