Esmeraldan eetos

Pika-analyysi: Alaston salissa (2022, Esmeralda, miltei Lypyrtissä, Anna Domino-keksi). Intro: Luin Volter Kilven legendaarisen paksua ja puuduttavaa, mutta upean kielenrikasta armonlahjaa Alastalon salissa (1933) aiemman lupaukseni mukaan kaksi tuntia ja julkaisen näin hartaasti odotetun pika-analyysin Alaston salissa. Tämän luettuanne tiedätte, mistä kaikessa on kysymys.  Asiaan: Aloitamme kysymyksellä, joka on lausuttu Kustavin kirkossa Volter Kilven teoksen ilmestymisvuonna 1933 sekä teoksen esipuheessa: "Ihminen, sinä syntymähetkesi ja kuolemanpäiväsi välivaiheen vaeltanut, joka olet elänyt lapsuutesi sarastuksista nuoruutesi aamun ja miehuutesi päivänkaaren kautta vanhuutesi viileneviin ehtoisiin, leikkinyt huomenesi viattomat leikit, unelmoinut toivojesi nuoret kultaiset kangastelut, astunut pitkän työpäiväsi raskaat saranselät, saavuttanut kuihtuvan elämäsi tyventyvät ehtoot, mikä on elämäsi palkka? " Nukahdettuaan, herättyään ja huomattuaan lehterin penkiltä tiet

Napolilaista älämölöä, liikennetorvien toitotusta ja Pompeijin rumpujen pärinää! Vesuviuksen purkaus, parit Lacryma Christit ja liihottelua pitkin kujia hallitsemattomalla italopassionella! Pavarottin laulua päälle ja jonkun käytetyt kalsarit! Toisin sanoen: olen vihdoin saanut Elena Ferranten Napoli-sarjan luettua!  Suren, että jo nyt, puolentoista vuoden venytyksen jälkeen, minulla ei ole enää tätä sarjaa uudelleen luettavana, samanlaisena, täydellisenä mysteerinä kuten Napoli ja ystävyys, ihmisyyden syvimmät sopukat ja rikokset, jotka eivät vanhene koskaan. Olisin niin kovasti halunnut tätä vielä ahmia, vielä hetken miettiä turhia sivuseikkoja kirjailijan todellisesta henkilöllisyydestä, vielä yhden illan mainita sängyssä: yksi luku vielä. Mutta nyt tämä kaikki on ohi. Jäljellä on vain Elena Ferranten koko lopputuotanto, sen jokainen osa ja opus.  Tunnistaako joku kirjanmerkkini lieskan alkuperän? Miten loistavasti se sopiikaan juuri Napoli-sarjan väliin. Lieskan alkuperän kirjat k

*Yhteistyössä  Sortterin  kanssa* Olemme varmasti kaikki lukeneet alkuotsikon toteamuksen jo Aku Ankan puhekuplasta. Mitä vanhemmaksi elämme, sen todennäköisemmin huomaamme asian paikkansapitävyyden. Raha maailmaa pyörittää, sillä aikaa kun itse yrität jotenkin sinnitellä jommankumman perässä. Maailman syleilijätkin tarvitsevat jossain kohtaa rahaa, yleensä juuri silloin kun sitä ei ole tai sijoitukset ovat miinuksella. Kröhöm. Vuonna 2022 olemme joutuneet miettimään paljon ikävämpiä asioita kuin raha. Silti lopputulemana Ukrainan sodalla on merkittävä vaikutus myös jokaisen kansalaisen kukkaroon. Ruoka ja energia ovat kallistuneet, korot ja inflaatioriski olivat puolestaan nousussa jo ennen sodan syttymistä. Maailmanlopun tunnelmissa parhaissa asemissa ovat he, joilla on riittävä fyysinen ja henkinen turva sekä pesämuna pankkitilillä.  Kirjoitan tilillä, sillä osakkeisiin ja rahastoihin sijoitettuna tuo summa saattaa olla monilla tällä hetkellä miinuksella, ellei ole aloittanut sijoit

Blogissa on nyt kesätauko. Ainakin se on kestänyt tähänastisen kesäkuun verran. Olisi kirjoitusaiheita huru mycket, muun muassa Lappi ja Koillismaa noin niin kuin retkeilyn, kivi- ja kalliobongauksen kannalta. Sekä kirppispläjäys, kirjapläjäys (juu, olen ihme kyllä lukenut enemmän ja useammin kuin aikoihin, myös ääniformaatissa). Mutta tieto siitä, että luova aika on rajallinen, pakottaa minut vihdoin hommiin.  Aloitin nurmikonleikkuulla (käsipeli), jotta saan terveen kirjoitushien pintaan. En tiedä mitään kamalampaa kuin istumakooma, kadonneet pakaralihakset ja tunnoton hiirikäsi. No, helpostikin tiedän kamalampia asioita, luinhan juuri Rauno Lahtisen Murhia- ja hirmutekoja Turussa -kirjan. Kovin kaukana omasta lukaalista ei ole veritekoja ollut tapahtumatta. Tapahtuuhan niitä kaikkialla, joka ajassa. Emme vain onnekkaasti tai uhrien kannalta onnettomasti enää muista niitä tai tiedä niistä vuosikymmeniä myöhemmin.  Kuva on otettu syksyllä 2021, jolloin ostin tämän kirjan Turun kirj

Kaunosielut ovat aina surreet maailman rumuutta. Mutta ajatelkaa, miten karmea ympäröivä todellisuus on pessimististen inhorealistien mielestä. He eivät näe romantiikkaa edes siellä, missä sitä puhtaimmillaan ja aidoimmillaan on, vaan niputtavat moisen siirapin tekaistuksi välineeksi, jota vaaleanpunaisiksi silmälaseiksikin kutsutaan. Maailma näyttää lohdullisemmalta niiden läpi. Mutta romantiikka on kaukana vaikkapa toksisesta positiivisuudesta. Se on sairaus, romantiikka vain jalo  elinehto, yhtä luonnollinen tarve kuin syöminen ja hengittäminen.  Eikö ole vaikea päätellä, kumpaan karsinaan kuulun? Usein luulen olevani ainoa, lähes sukupuuttoon kuoleva laji tässä hyytävässä maailmassa, jossa yleisin läheisyyden muoto on katsoa sohvalla lätkää ja heittää laudanpätkiä toista päin taloremontin keskellä. Siis tämä kaikki on valovuosien päässä minusta: lätkä- ja rempparomantiikka. En todellakaan katsonut Suomen peliä vaan kuuntelin korpien kuisketta Lapissa. Sitä teen edelleen, vaikken ku

Pidätkö nurmikkoa itsestään selvänä osana talopakettia? Kylvätkö siemenet tasoitettuun multaan heti avaimet käteen saatuasi? Muuttaessasi vanhaan taloon, alatko kenties heti raivata ryvettynyttä pihapiiriä saadaksesi tasaisen nurmikentän selkeyttämään mielenmaisemaasi? Kuva: Meillä kotona,  Ohjeet nurmikon hoitoon . Nyky-sapiens kuvittelee voivansa parhaiten klanitun nurmikentän äärellä, mutta tosiasiassa kynityt pihapiirit ovat haitaksi eliökunnalle - siten myös ihmiselle. Nurmikkopläntit siellä sun täällä, villiintyneempinä tapauksina, eivät toki kokonaisuutta haittaa. Mutta nurmikoiden hoitamiseen liittyy usein ajatus täydellisen hallitusta pihapiiristä, jossa suuntaviivat päättää ihminen. Nykyisin myös robottiruohonleikkuri, joka on toiselta nimeltään siilisilppuri. Siilien häviämisestä pihapiireistä kohta lisää. Kysytään ensin, voiko nurmikollakin olla historia.  Iso nurmikenttä, virikkeellinen vai virikkeetön ajanviettopaikka? Kuva niin ikään samasta nurmikkojutusta kuin edelline

Joskus mahdoton toteutuu. En tiennyt, että vaikeimmin saatavia apurahoja on mahdollista saada, saatikka että minä olisin yksi avustuksen vastaanottaja, mutta näin on päässyt käymään. Pitänee vielä sadannen kerran tarkistaa, ettei kyse ole huijausviestistä. Kirjoitan tätä euforian jälkeisessä lamaannustyhjiössä lähes täydessä cryokammiossani kellarissa, jonne tulin kirjoittamaan toista käsikirjoitustani. Eli en sitä, johon rahan sain. Tämä apurahakässäri on tietokirja, jota teen yhdessä kirjoittajakollegani kanssa. Jospa heitän vielä lisää löytyä tälle lottovoiton todennäköisyyteen rinnastettavalle avustusosumalle. Kirjotin hakemuksen pari tuntia ennen haun umpeutumisaikaa helmikuussa! Mietin, kannattaako - ei sitä kuitenkaan saa edes valmiiksi saati hyväksi nopeasti ruuneperoituna. Ei ollut sisällysluetteloa, ei mitään. Mutta silti parissa tunnissa syntyi jotain, joka riitti vakuuttamaan raadin osaamisestamme ja ambitiostamme. Ajatelkaa, miten kalliiksi olisi tullut jättää hakematta!