Tekstit

Summarumia vuodesta 2022

Kuva
Tämä vuosi on ollut sanalla sanoen masentava. Alakulo vaivaa ehkä kahdeksaa miljardia ihmisitä tällä pallolla, osalla tosin murhe koskee lähinnä oman napanöyhdän ympärillä pyöriviä asioita. Tuntuu pahalta sanoakin, että samaan aikaan olen tässä yrittänyt nauttia vapaasta vuodesta. Padonnut turhautumiani kirjoittamiseen ja taiteeseen, sitten vihdoin kun kykenin jollain tavalla nousemaan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta pudotuksesta. Siinä meni parisen kuukautta. Lyhyt aika ukrainalaisten vuodessa, joka on yhä kylmempi. Venäjä tapattaa ukrainalaisia samoin kuin 1930-luvun holodomorissa, nyt nälän sijaan kylmyyteen.  Tämän vuoden aikana olen miettinyt useasti vuosi sitten kirjoittamaani joulutarinaa  Askeleet lumessa . Saattoiko alitajuntani oikeasti tietää tapahtumat, jotka olisivat edessä? Tilanteen, joka juuri nyt ensilumen leijailtua olisi totta lähes jokaista yksityiskohtaa myöden? Vasta uuden vuoden jälkeen pelkäsin, että Venäjä hyökkää Ukrainaan tämän vuoden aikana. Silti halusi

Luettua ja koettua

Kuva
Joskus ihmeitä tapahtuu. Huomaan lukevani taas yhtä paljon kuin ennen kuluttavaa työelämää ja viimeiset lukuhalut tappanutta gradupuserrusta. Silloin toki luin massiivisia lähdeteoksia jopa tanskan kielellä (toivottavasti kukaan ei tarkista kääntämisten oikeaoppisuutta) ja erinäisiä muita opintoihin liittyviä opuksia. Menetin kuitenkin kyvyn lukea mitään ylimääräistä. Koska en kuulunut heihin, jotka voisivat opiskella vailla työntekoa, rojahdin vain opintojen ja työvuoron jälkeen sohvalle katsomaan Beckiä ja syömään pakastepizzaa. Tälläisella kaavalla elo jatkui vuosikausia. Jossain kohtaa gradu valmistui, minä niin ikään valmiina haudattavaksi. Työvuorot pitenivät, vuodet sekoittuivat toisiinsa minun hävitessä niiden hahmottamattomiin väleihin. Luin korkeintaan muutaman kirjan vuodessa, lomien aikana jos silloinkaan. Huonojen kuvien aika. Kirjahylly on levittäytynyt lattialle. Etsin pitkään Donna Tarttin klassikkoa kirppikseltä, vihdoin sen eurolla löysin. Kohta luen sen. Rennyn ostin

Hyvinvointivaltio (dadaruno)

Kuva
  Talitintti katsoi minua ikkunasta Seisoi laudalla kallisti päätään ja minä luulin olevani tali Ei oo suihkussa varaa käydä Ei kaikilla maailmassa Mut on varaa jonottaa Prismassa metsästää punalappua Ei oo Ei tuu Sen on lastannut kärryyn joku muu Jos et ohittamaan millään pysty Niin tukkeeksi jää se on meidän kaikkien elämää Hyvinvointivaltion ahtauma Peräsuolen pullistuma Hyhhyh rumaa puhetta Se on sallittua vain persuilta kahden promillen tunnelissa Pikkujouluaika jee jee Kiilusilmien ateljee Uudet glitterit kehiin lapsityövoimalla iskuvoima peliin Etänä halvempi Kansanterveys palkitsee Sohvalla ei leviä sukupuolitaudit eikä innosta kuin töllön ateljee Uutiset vai väsynyt artisti Putin vai oranssi naamari Ehkä Prisma kuitenkin paras kiireisten ihmisten tukkeumana Kroksit ja kolitsit jalassa et aiheuta kellekään harmia Sillä kauneus ei ole henkilö eikä kassan välipalikka selviö Kansan välipalikka, me ja muut, ei Samaa vellovaa massaa kiilaa kohti

Nainen on naiselle tuki (onhan?)

Kuva
Instagramiin liittymisen myötä olen enemmän kartalla kotimaisen kirjallisuuden tuoreimmasta annista. Kirjagramin julkaisut keskittyvät pitkälti siihen, eikä se ole mielestäni aina hyvä asia. Kuitenkin joukosta löytyy helmiä, jotka ansaitsevat ajankohtaisuudestaan huolimatta ja juuri siksi noston (toivottavasti monen vuoden jälkeenkin eikä vain ilmestymispiikissä). Jonna Riikosen   Nainen on naiselle tuki. Tärkeitä esikuvanaisia  (Atena 2022) on ilman muuta tällainen teos. Uskoisin, että se tarjoaa jokaiselle naiselle samaistumispintoja, sillä ääneen pääsevät näkyvät ja näkymättömät naiset, jotka kertovat erilaisista elämänpolustaan ja esikuvistaan. Teosta varten on haastateltu useita naisia, niin ultrajuoksijaa, pakolaistaustaista yrittäjää kuin presidenttiäkin (osaatte varmasti arvata, kuka on kyseessä, monen haastatellunkin esikuvanainen  Tarja Halonen ).  Haastatteluja on tietenkin mielenkiintoista lukea. Minusta kenen tahansa ihmisen elämä on kiinnostava, sitä varten ei tarvitse ol

Asuminen tapetilla - kotoilua historiassa, museossa ja lähiöissä

Kuva
Viime aikoina olen nuuskinut yhtä sun toista lukaalia, betonikolmiota ja talo-opusta, käynyt myös Naantalin museon asumisnäyttelyssä sekä tuttuun tapaan kolunnut lähiökukkuloita pieteetillä. Mistä moinen innostus?  Jyrkkälä, taitaa parhaillaan olla ehdolla Pohjoismaiden parhaaksi lähiöksi. Mennään tähän kohta! Noh, mitään uutta tässä ambitiossa ei ole, harrastinhan jo kersana asuntojen pohjapiirustusten taiteilua ruutupaperille ja suunnittelin oman palatsini. Minusta asuminen oli todella kiinnostavaa, sehän sisältää koko pienen ihmisen elämän. Tajusin kuitenkin nopeasti, ettei minusta tulisi arkkitehtiä tai raksa-ammattilaista vaan asumistutkija . Valtuutin aivan itse itselleni tämän tittelin juuri sekunti sitten! Sitä kuitenkin teen, tutkin kuinka ihmiset asuvat. Siinä on sekä visuaalinen että stalkkeriaaninen ulottuvuus, heh. Pikemminkin minua kiinnostaa asumisen yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Tämä on myös jonkinlaista taustatyötä - näin oikeutan itselleni harrastaa

Unen ja valveen rajamaa vol. 2

Kuva
Taannoin kirjoitin kokemuksesta , jossa opiskelun päämäärättömyyden tuska yhdistyi painajaisia aiheuttaneeseen Patrick Süskindin   Parfyymin värittämään todellisuuteen. Ankea soluasuminen ei varsinaisesti toiminut bonuksena jäsentää esitystä, jonka palasia ei hahmottanut vaikka kuinka yritti. Ehkä tuota tammisaarelaista kaanonia väritti punavankien veri yhdistettynä digitalisaation murrokseen, vuosituhannen vaihdokseen, omaan aikuistumiseen. Miten asia liittyy tähän päivään? Kirjoittaessani tuota aiempaa tekstiä, en tiennyt, että paikka on todellakin unen ja valveen rajamaa. Sitä ei enää ole. Kaikki on purettu. Tämä suorastaan vertauskuvallinen tieto pyyhkii muistojeni yli lisäten niihin outoa maagisuutta. Kuitenkin, tuskin kovin monelle muulle opiskelijalle kokemus oli sama, edes lähellekään. Ehkä monelle paikka oli vain koulu, ihmiset olivat vain ihmisiä, kaupunki oli vain kaupunki, jonne on mukava palata viettämään kauniita kesäpäiviä.  Kuva: Visit Raseborg Osa teki näin yllättyäks