Tekstit

Laihduttajan joulukonvehdit

Kuva
Harrastin joskus ala- ja yläasteikäisenä enemmänkin karkkien valmistusta itse. Innostuin kotitaloustunnilla tehdyistä nekuista, vaikka valitettavasti imeskelin tuolloin paljon epäterveellisempää vaihtoehtoa vapaa-ajallani. Onneksi järki kasvoi samaa vauhtia kuin yhtäkkiä lyhyeksi leikatut hiukset. Tupakoinnista ja nekkujen teosta on nyt jo naismuisti aikaa. Tänä jouluna ajattelinkin palata terveellisemmän synnin pariin. 



Tein testiversion punssitryffeleitä omaan käyttöön (ehkäpä myös työkavereille heruu muutama maistiainen), jotta voin hienosäätää makua vielä ennen joulua. Tälläkin kertaa on vahva aikomus antaa itse tehtyjä konvehteja lahjaksi. Teininä tämä toteutui aikomuksesta huolimatta vain kerran, sillä toffeet, marmeladit ja tryffelit olivat kerta kaikkiaan liian hyviä varastoitavaksi. Pyydän jälkikäteen anteeksi kaikilta teiltä, joiden PITI saada herkkulahja. Oikeastaan voisitte kiittää minua, sillä en lihottanutkaan teitä. 
Kaikkihan me tiedämme, että konvehtien kalorit näkyv…

Joulun ihmemaa 101 vuotta

Kuva
Joulu alkaa päivämäärän tarkkuudella siitä hetkestä, kun naapuri sytyttää ikkuinoihinsa kyntteliköt ja toinen koristelee koko talonsa sinisävyisillä led-seppeleillä. Mikäli ummistan silmäni tältä valoshow'lta (toivoen migreenitöntä vapaapäivää), minulla on kuitenkin jäljellä korvat.




Juon aamukahviani rentoutuneena, maisemana autio piha (ilman jouluvaloja). Ainut havaitsemani liike on joulutranssiin johdatteleva, hiljalleen leijuva lumisade. Kiireisen työviikon jälkeen tämä on juuri sitä mitä tarvitsen. Samana hetkenä yläkerran meluisa Hoover lähtee käyntiin  - naapuri aloittaa joulusiivouksen. Soundtrack: "Tram tram *norsunaskel* pam whoooooo whoooooo uuuuuuuu tram tram pam *siirtelyä* kaakati kaakati whooooooooo whoooooo *kolinaa*! Koska olen rentoutunut, nauran hysteerisenä keittiössä (yksin, koska mieheni nukkuu vielä) tätä tragikoomista, mutta hyvinkin ennalta-arvattavaa kokemusta. Käännän lehden sivua ja luen horoskooppini. Se sopii täydellisesti tähän hetkeen:



Tosiasia…

Ihminen ihmiselle

Kuva
Tällä viikolla vietetään valtakunnallista yksinäisyysviikkoa. Vihdoin esille nostetaan tärkeä teema kaikkien "pidetäänkö meitä tyhminä"-päivien jälkeen. Black Friday härpäkkeineen aiheutti kulutuskrapulan, josta toipuminen saa aikaan aiheellista pohdintaa siitä, mikä elämässä on tärkeää. Lehtien sivut ovat jo täyttyneet erinäisitä jouluartikkeleista, joissa peräänkuulutetaan aikaa läheisten kanssa lahjahamstraamisen sijaan. Vaan entä, jos läheisiä ei ole? Tällöin ei ole myös ihmistä, jolle ostella lahjoja tai jolta niitä voisi saada. Joulu ilman seuraa on hyvin monelle surullinen joulu. Entä elämä ilman seuraa?




Yksinäisyys tappaa. Yksin elävät ihmiset kuolevat aiemmin moniin eri yksinäisyyden seurauksista johtuviin sairauksiin tai tekoihin verrattuna perheellisiin ihmisiin, joilla ihmissuhteet ovat tukena. Pitkään jatkunut yksinäisyys saa aikaan myös sen, että kynnys lähteä "ihmisten ilmoille" kasvaa vuosi vuodelta. Miksi mennä ravintolaan olemaan se ihminen, jonka…

Louhisaaren kartano - kauneuden ja kummitusten kierros

Kuva
Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen syksyn korvilla, jolloin upea Louhisaaren kartano (vuodelta 1655) Maskun Askaisissa oli vielä avoinna vierailijoille. Kaikki lomalla ottamani kuvat olivat tietokoneella, joka hajosi kesken erinäisten projektiemme. Vasta hiljattain saimme koneen ja sen sisältämät tiedostot käyttökelpoisiksi ja ehdin vihdoin istahtaa alas muistelemaan lämmintä loppukesää näin ensilumen keskellä.



Edellisestä vierailukerrastani Louhisaareen olikin vierähtänyt aikaa. Murjotin teini-ikäisenä kartanon sisäpihan penkillä odottaen vain poispääsyä vanhempieni valvovan silmän alta. Silti minua kiehtoi kovasti tietyt detaljit, joita kuulin tuolloisella kartanokierroksella.  Meillä on ollut aikomus tehdä uusintaretki Louhisaareen hieman vähäisemmällä angstilla jo vuosien ajan, mutta vasta nyt saimme sen toteutettua. Ajankohta oli mitä parhain loppukesän arkipäivänä (lue: vähän muita ihmisiä). Jo ajomatkan loppupää Askaisten kirkolta hiekkatietä pitkin Louhisaareen sai meidä…

Elämäntaitoa etsimässä

Kuva
Kuinka monta elämäntaito-opasta sinun kirjahyllystäsi löytyy? Toinen kysymys heti perään: löytyykö sinulta vielä sukupuuttoon kuolemaisillaan oleva kirjahylly? Vaikket omistaisi self help -opasta etkä kirjahyllyä, todennäköisesti et ole voinut välttyä tältä kirjallisuudenalalta.  Liikkuessasi kaupungilla ja kirjakaupoissa näet osta joululahjaksi -pömpelin pursuavan pureksittua tietoa siitä, miten kannattaisi elää. Katsoessasi televisiota kohtaat elämäntaito-oppaan rinnakkaismuodon - elämäntaito-ohjelman.
En ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomionsa (jo vuosien ajan) merkilliseen ilmiöön. Emmekö osaa enää elää ilman self help- oppaita? Lueskelin aamulla Kaisa Viljasen kirjoittamaa kolumnia Helsingin Sanomien mielipidepalstalta: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005903950.html Lyhyesti kiteytettynä elämäntaito-oppaat vetoavat vastuullisuutta kohti pyrkivään korkeasti koulutettuun keskiluokkaan, joka haluaa päästä samaan ahdistuksettomaan tilaan kuin oppaan kirjoittaja.
Mutta miksi va…

Elämän riipaiseva merkityksettömyys

Kuva
Jotkut päivät kuuluvat niihin, joita leimaa suuri eksistentialistinen kriisi. Tänään, aivan mielettömän viinitastingin ja makuhermoja hivelevän aterian jälkeen laahustin yli märkien, historiaa huokuvien mukulakivien ja kuuntelin kirkon kellojen säveltämää tuomiotunnaria. Kaiken yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin keitaassa piipahtamisen jälkeen koin suurta merkityksettömyyden tunnetta. Tuo tunne on varmasti tiettyyn pisteeseen asti terveellinen muistus ihmisen pienuudesta suuren ja käsittämättömän alaisuudessa. Tuo tunne voi olla voimakaskin muistutus siitä, että elämää ei voi hallita.
Vaan mistä koostuu se hallitsemisen arvoinen elämä? Kolmasosa siitä on nukkumista, mikäli on siunattu hyvillä unenlahjoilla ja käy töissä muualla kuin kambodzalaisen alihankkijan vaatetehtaalla. Valtaosa valveillaoloajasta menee valtaosalla aikuisväestöstä kuitenkin työntekoon. Sillä, miten voimme töissä, on elämänne kannalta aika suuri merkitys.
Sain kuulla työlleen omistautuneen ihmisen kertomusta henge…

Työnhaun taivas

Jokaisella meistä on varmasti jonkinlainen kokemus työnhausta. Vaikka olisit syntynyt keskelle perheyritystä, ei ainakaan meidän luokalla TET-harjoittelupaikkaa saanut etsiä turvaetäisyydeltä omien sukulaisten hoivista. Tarkoituksenahan on edelleen oppia itsenäisen työnhaun ja työssä pärjäämisen ensiaskeleet. Parhaassa tapauksessa luoda jopa pysyvämpi suhde kyseiseen työpaikkaan. 
Työmarkkinat ovat aika erilaiset tällä vuosituhannella kuin tuona ysärivuonna, jolloin hinnoittelin naulaimia ja kärräsin esimiehen tissikuvioisia kahvikuppeja toimistosta tiskialtaaseen. Sain jokaisen kesätyöpaikan ja ensimmäiset varsinaiset työpaikkani joko marssimalla "johdon puheille" tai soittamalla kera rehellisen kysymyksen: Onko teillä tarvetta hyvälle työntekijälle? Vain kahdesta liikeestä sain kuulla epäasiallisen vastauksen. Toista liikettä ei ole enää olemassa, toisen omistaja taas on tätä nykyä vartijoiden, liikkeenharjoittajien ja tavallisten kansalaisten hyvin tuntema murheenkryyni.…