Tekstit

Elämä on täynnä salattua magiikkaa

Kuva
Tämä lause hiipii nykyisin mieleeni jatkuvasti, toistuvina muistutuksina siitä, että emme voi hallita tapahtumien tarkoituksellista kulkua. Ja samaan aikaan tuolle kululle voi löytyä kaikkeuden siimeksestä kuin ennalta määrätty polku. Kun sille astuu, jokainen askel pelottaa pimeässä, mutta kuun valo ilmestyy pilviverhon takaa juuri oikeaan aikaan luomaan johdatusta. Tällöin voi nähdä valot ja varjot, asiat jotka ovat estäneet meitä näkemästä ja jotka ovat vieneet meitä aiemmin vääriin suuntiin. Tai ei ehkä vääriin, mutta liian pitkään pois itsestä, oman itsensä ytimestä. Koin jonkinlaisen valaistumisen 9.9.2021 Maarian kirkon edustalla, eikä se ollut uskonnollinen muussa mielessä kuin uskossa itseeni, uskossa muutokseen. Minun oli pakko pysähtyä, nousta pyörän selästä ja kirjoittaa pulppuavat sanat ylös kännykän muistioon. Kirjoitin runon myös Instagramiin, ehkä muistutukseksi itselleni siitä, etten voi enää paeta sitä mikä on edessä.  Ja miten tämä liittyy elämän salattuun magiikkaan

Tylsä (hyvä?) sijoittaja

Kuva
Viime aikoina olen ollut äärimmäisen tylsä sijoittaja. En ole tehnyt suuria muutoksia salkkuuni sitten loppukesän, jolloin ostin uutena hankintana Nordeaa ja Sampoa kuluitta. Jälkimmäistä markkinoidaankin tylsänä eli fiksuna osakkeena. Tasainen tuotto ja osinkovirta eivät ammenna pikavoittoja, joista moni vaikkapa Teslaan sijoittanut on haaveillut. Jotkut ovat näitä suuria voittoja myös saaneet, kun taas toiset nuolevat yhä rökäletappiollisia haavojaan.  Metsän profiili taivaanrantaa ja jokea vasten on kuin kahteen suuntaan kasvava pörssikäyrä. Mukailee hyvin koronaromahduksen jälkeistä nousua.  Toinen tapa etsiä pikavoittoja, usein kyllä pienemmässä mittasuhteessa, on sijoittaa uusiin yrityksiin listautumisannissa ja myydä osakkeet heti ensimmäisessä kurssinousussa pois. Näin toimin itse Spinnovan  kanssa, vaikka ei pitänyt. No, siinäpä yksi tapahtuma salkussani. Nyt toki mietityttää, olinko hölmö. Mutta saisin ostettua lähes samoilla hinnoilla osaketta vielä takaisin. Lähtökohtainen

Euforia

Kuva
Mietin, miksi minulle tulee sanasta euforia mieleen ensimmäisenä legendaarinen kasarielokuva Prinssille morsian (1988). Toiseksi alkaa soida päässä Ruotsin Euroviisu-voittaja Loreenin Euphoria . Jälkimmäinen korvamato on varsin ymmärrettävä, ei siis mennä siihen. Mennään ensin euforia-sanan etymologiaan. Wikipedian mukaan "euforia on kaikki muut tunteet ohittava hyvänolontunne. Se voi syntyä luonnollisesti tai lääkkeillä, alkoholilla tai muilla päihteillä aiheutettuna. Euforian vastakohta on dysforia."  Aika yksioikoista ja päihdeorientoitunutta. Encyclopedia Titanica taas toi miltei viruksen koneeseeni, mutta onnistuin saamaan vastauksen miljoonan halloween-kurpitsan joukosta: "Sana euforia on kreikkalaista alkuperää "εὐφορία", joka tarkoittaa "voimaa jatkaa"... Euforia on mielialan pahenemista ilon, tunteiden tai myös jonkin tyyppisten huumeiden käytön tai lääkkeiden seurauksena."  Jälkimmäisen kirjoittajan ongelmana taita olla sama vinksin von

Talo täynnä huoneita

Talo täynnä huoneita kellariin jääneitä lähes homehtuneita Käytävillä naapurit raikaa He järjestävät elämää Heillä on puhtia ja aikaa Taloon on muuttanut mies ja nainen He eivät muuta kellariin vaan ullakolle vievät taimen Katto on talosta irrallaan jotta rakkaus mahtuisi  huoneissa virtaamaan Uudet huoneet rakennetaan mansardikaton tuntumaan Pidän huolen, että jää tyhjää tilaa jotta talo hengittää Suojelee elämää Tartun vielä lumikolaan Sen routaa vasten painan Pariskunta hymyilee Aivan kuin he olisivat  onnellisia aina Uni 9.3.2021 Palasin tähän uneen, kun selasin kännykkäni loputonta muistiota. En löytänyt toimintoa, jolla saisin tiedot kännykästä tietokoneen kovalevylle. En luota siihenkään, enemmän paperiin ja kynään. Mutta minulla menisi vuosi kirjoittaa kaikki ylös systemaattisesti. Aloitin ja väsähdin.  Kirjoitin tänään uuden runon ruutupaperille polkiessani vesisateessa töistä kotiin. Kännykästä loppui akku. Näitä hetkiä varten olen kantanut mukanani minivih

Maailma, josta tuli vaikea paikka elää ja olla mieltä

Kuva
Lähes joka viikko media tarjoaa eteemme kohun, johon valveutuneen ihmisen pitäisi ottaa kantaa. Aiheestä pitäisi keskustella sekä somessa että kaupan kassalla, jossa myyjä haluaa yleensä tehdä vain työtään. Toisaalta mielipiderikas ajatustenvaihto, mikäli kustannustehokkuus sen sallii, voi rikastuttaa kummankin osapuolen päivää.  Onko mielipiteettömyys sittenkin suurempi uhka lajitovereille? Onko se mielen laiskuutta, haluttomuutta ottaa asioista selvää, silkkaa välinpitämättömyyttä? Vai onko kyse sittenkin väsymisestä maailmaan, jossa pitäisi aina olla jotain mieltä?  Nämä molemmat tarpeet kulkevat rinnakkain. Sitä haluaa ajatella, että Afrikan tähti on vain lempipeli, joka on osa suomalaisten kollektiivisia lapsuusmuistoja. Pelasin sitä ihan muutama vuosi sitten, jolloin löysin jälleen Afrikan tähden. Nyt muistin jo etukäteen, mitä sen tilalla sädehtii. Siskoni kirjoitus, jossa minä olen p'*ska. Esmeralda on p*aska. Itse timantti on revitty pois. Näin siskoni muunteli totuutta, j

Turun kirjamessut eli siaalunmessu turuuks

Kuva
Puolentoistavuoden koronapiinan ensimmäinen joukkotapahtuma on nyt koettu. Sivistyneesti, kuten odottaa saattoikin. Lukemista harrastavat ihmiset osaavat lukea myös THL:n suosituksia ja käyttää maskia, vaikka rajoitukset on juuri purettu.  Yksi harvoista ottamistani kuvista ei ole häävi, mutta siinä on ihmisiä ja kirjoja! Mutta miksi ihmeessä aloitan tällä sepustuksella kirjamessujen eli toisin sanoen ääreistarpeellisen sielunmessun annin läpikäymisen? Minähän nimenomaan unohdin koko koronan olemassaolon hiplatessani kirjoja, toisia ja kolmansia. Lopulta lappasin kasseihin kaksitoista opusta, joista yksi oli ilmainen Otavan lukupäiväkirja. Loputkin käytin toki kassan kautta, heh.  Kirjamessujen paras anti itse kirjojen lisäksi oli normaaliuden tunne. Vaikka kaikilla oli naamarit, nekin ovat jo normaali näky. Mutta satojen ihmisten seilailu samoissa halleissa tuntui koitokselta, johon piti oikein henkisesti varautua. Ja lopulta: aivan kuin näin olisi aina ollutkin. Ihminen on sopeutuvai