Esmeraldan eetos

Napolilaista älämölöä, liikennetorvien toitotusta ja Pompeijin rumpujen pärinää! Vesuviuksen purkaus, parit Lacryma Christit ja liihottelua pitkin kujia hallitsemattomalla italopassionella! Pavarottin laulua päälle ja jonkun käytetyt kalsarit! Toisin sanoen: olen vihdoin saanut Elena Ferranten Napoli-sarjan luettua!  Suren, että jo nyt, puolentoista vuoden venytyksen jälkeen, minulla ei ole enää tätä sarjaa uudelleen luettavana, samanlaisena, täydellisenä mysteerinä kuten Napoli ja ystävyys, ihmisyyden syvimmät sopukat ja rikokset, jotka eivät vanhene koskaan. Olisin niin kovasti halunnut tätä vielä ahmia, vielä hetken miettiä turhia sivuseikkoja kirjailijan todellisesta henkilöllisyydestä, vielä yhden illan mainita sängyssä: yksi luku vielä. Mutta nyt tämä kaikki on ohi. Jäljellä on vain Elena Ferranten koko lopputuotanto, sen jokainen osa ja opus.  Tunnistaako joku kirjanmerkkini lieskan alkuperän? Miten loistavasti se sopiikaan juuri Napoli-sarjan väliin. Lieskan alkuperän...

Tämä aihe on muhinut pitkään luonnoksissani, siitä Bloggerin omistama Googlekin on toki ollut tietoinen. Todennäköisesti Instagramin omistaja Facebook tietää myös, millaisia hetkiä arjen riemuvoittoja tavoitteleva elämäni sisältää, vaikken käytä Facebook-tiliäni enää juuri ollenkaan. Alustalla ei ole väliä, kun lopputulos on kuitenkin sama. Mistä on kyse, kun yhä useammat häipyvät somesta ja alkavat suojata selustansa tietoja keräävältä isoveljeltä? Kyse on asiasta, josta moni on edelleen onnellisen tietämätön - tai haluaa olla. Tekoäly ja siihen kuuluvat algoritmit ovat alkaneet määrittää pelottavalla tavalla elämäämme.  Tästä erinomaisena esimerkkinä toimii eilen katsomamme elokuva Her , jota tähdittää aina loistavan roolisuorituksen tekevä Joaquin Phoenix . Olisimme keskustelleet elokuvan annista pidempäänkin, ellemme olisi sen jälkeen jo pilkkineet sohvalla. Muistan kuitenkin maininneeni keskeisen ajatuksen, jonka elokuva herätti: haemme elämäämme täytettä maailmasta, joka on o...

*Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö eikä teksti sisällä mainoslinkkejä*   Hahhaa! Kukapa nyt tällaisesta sisällöstä maksaisi, jossa huolestun bloggarien käsittelemien aihepiirien supistumisesta - tai rönsyilemistä maksetun tahtipuikon tahdissa? Samaan hengenvetoon totean, että kaupalliselle yhteistyölle on paikkansa, jos ja kun se sopii bloggarin arvomaailmaan ja tuo lisäarvoa blogin sisältöön. Mutta.  Oletteko huomanneet, että hyvin monet ansioituneet bloggarit ovat langenneet toistuvien kaupallisten yhteistöiden ansaan? Koko ajan joku on lähettämässä jotain maistettavaa, haistettavaa, tunnusteltavaa, analysoitavaa tai arvosteltavaa. Näistä meidän lukijoiden pitäisi sitten kiinnostua. Hyvätkin kirjoittajat muuttuvat jossain kohtaa ohitettaviksi "sitten myöhemmin" -vilkaisuiksi, kun ei vain jaksa lukea korvakoruista tai bulkkiviinistä. Janoan asiaa ja sisällöllisiä timantteja.  En yhtään väitä, että omat juttuni olisivat yhtään sen kiinnostavampia. Mutta veikkaan, että jos...

Blogini löytyy nimittäin nyt myös Instagramista! Ehdin kirjoittaa reilusti yli kaksi vuotta ennen pikkurillin ojentamista somesyövereille. Ehkä muutos on kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin uhka.  Päätin avata instatilin, sillä minulla ei ole aina aikaa kirjoittaa postauksia tänne blogiin niin pitkään, hyvin ja hartaasti kuin haluaisin. Instagramiin voin näpytellä lyhyempiä havaintoja ja ajatuksia silloin, kun aika ei millään riitä enempään (kuten nyt, kirjoittaessani kuitenkin tätä blogipostausta yhteensä 10,5 tunnin työrupeaman jälkeen).  Hämähäkit ovat hyvin verkostoituneita, vaikka verkon muut jäsenet taitavat olla syömiseen tarkoitettuja. Näen tässä silti tai ehkä juuri siksi yhtäläisyyden somemaailmaan.  Instan hyödyt ovat selkeästi nähtävissä myös kuvapuolella, esimerkiksi kuvien käsittelymahdollisuudessa. Olen kuitenkin liian laiska viimeistellyn visuaalisen ilmeen luomiseen, vaikka olen ihmisenä hyvin paljon visuaalisuuteen ja estetiikkaan huomiota...

Uskon, että suurin osa television katsojista harmittelee mainosten määrää, sisältöä ja volyymia. Kukaan ei taida odottaa mainoskatkoa muiden syiden takia kuin: a) on vessahätä b) on nälkä c) voi pestä hampaat ja sallia siten itselleen pidemmän ajan töllön ääressä ennen nukkumaanmenoa d) voi selittää puolisolle jonkin aiemmin kesken jääneen asian e) voi vastata viestiin f) voi pöyhiä takan tulipesää g) voi kirjoittaa mainoksista blogipostauksen alun Onko muita syitä? Sellaisia, jotka kumpuaisivat mainosten sisällöstä eivätkä omista taukotarpeista? 1960-luvun Asa Futura - töllöjä. Meillä oli kotona valkoinen laatikko-Asa, nyt ohuen ohut Sony. Kuva peräisin  täältä .  Mainokset ovat välttämätön paha, jotka muuttuvat nostalgian kultaamiksi vasta 20-30 vuoden kuluttua ensimmäisistä esityksistä. Tällöin mainoksia onkin yhtäkkiä hauska katsella. Lorealin Stu-stu-Studioline - tunnari onkin taas iskevä ja mainoksena oikeasti todella tehokas, vaikka se 1980-90-luv...

Käsi ylös: oletko ostanut viime aikoina säkillisen vessapaperia siksi, että muutkin ovat näin tehneet? Tai siksi ettet vain jäisi ilman huomatessasi ehtyvän tarjonnan? Onneksi olkoon, olet astunut koronaepidemian aikaansaamaan joukkohurmokselliseen ansaan! Kuva: MTV Uutiset ja  syyt vessapaperin hamstraukselle . Vessapaperitehtailijat kiittelevät kilpaa lisättyään tehtaisiin ylimääräiset vuorot, kauppiaat taas joutuessaan haalimaan lisätyövoimaa henkilöstövuokrausyrityksistä. Ei oota  myydään hetkellisesti jo osastolla sun toisella. Kansa on varautunut mahdolliseen koronakaranteeniin vessapaperin lisäksi pastalla, säilykkeillä ja pavuilla. Ulkopuolinen voisi luulla kaupassa asioinnin perusteella, että Suomi on täynnä italialaisia turisteja, jotka ovat äkisti sairastuneet pitkäkestoiseen ripuliin. Jos ja kun talouden koronataantuma rantautuu Suomeen, se ei ainakaan vielä näy kaupoissa muutoin kuin neuvostohenkisissä hyllynäkymissä. Kysyn itseltäni muutenkin lähes ...

Isoveli valvoo -teema on jostain syystä kiehtonut minua aina. Ehkä tämäkin juontaa juurensa klassisesti vanhaan Aku Ankkaan, jossa propellikamerat seurasivat ankkalinnalaisten elämää. En muista enää, oliko kyseessä Carl Barksin piirretty 1950-luvulta, mutta isoveljen valvonta on ollut ajankohtainen aihe koko teollisen aikakauden. Oikeastaan jo esiteollisen, sillä tuolloin valvontaa suorittivat kruunu ja kirkko. Niin kauan, kun asumme yhteisöissä, joissa riippuvuussuhteet pitävät meidät hengissä, joku valvoo meitä ja seuraa toimintaamme. Sanomattakin on selvää, että nykyajan suurin valvoja on sosiaalinen media sekä hakukoneet. Google varmasti suurimpana maailmanomistajana Facebook in lisäksi. Vaikka olen laittanut puhelimesta ja tietokoneelta kaiken mahdollisen stalkkausasetuksen pois päältä, minkä neuroottinen kansalainen suinkin voi, olen yllättynyt Googlen minua koskevasta tietomäärästä. Alla on kuvakaappauksia, jotka kertovat pelottavan totuudenmukaisesti siitä, kuka olen ja...

Joka joulukuu keskustelemme perhepiirissä samasta aiheesta: annetaanko joululahjoja vai ei?  Koska olemme jakautuneet eri maihin, viime vuosina on ollut luontevaa jättää lahjat väliin tai antaa korkeintaan yksi pieni jokaiselle. Aikusten kesken lahjoja ei tarvita (vaikka onhan täysin lahjaton joulu rehellisyyden nimissä ankea), mutta lapset eivät ymmärrä lahjattoman joulun mielivaltaista ideaa. Eivätkä aikuiset taas ymmärrä, miksi lasten pitäisi kärvistellä lohduttomina ilman paketteja. Lopputulos on koominen: lahjoja kasautuu lapsille ja lemmikeille, mutta aikuiset jäävät ilman. Toisaalta he eivät ehkä edes huomaa sitä, sillä keskittyvät lasten ja lemmikkien lahjanavausprosessien kuvaamiseen erinäisillä putkilla ja laitteilla. Minä vaadin: joulupukki takaisin ja kaikille paketit! Kamerat ja viidensadan kuvan läppärishow't pois ja piirileikkiin kuusen ympärille än yy tee NYT! Unohdin tosin, että jouluiset metrihanget ovat jo sulaneet, lumi-iglua pihallamme ei enää ole ja minä...

Kulutushysteria kärjistyy joulunalaiseen huippuunsa tänään Black Friday'na, jolloin kaupoista voi tehdä huippulöytöjä ja "huippulöytöjä". Myös ruokakaupat ovat lähteneet tähän vasta muutaman vuoden Suomessa vaikuttaneeseen perjantaijuhlaan tarjoamalla muun muassa euron lihapullia ja irtokarkkeja 4,99 euron kilohintaan. Eli samaan hintaan kuin joka viikonloppu. Nyt viikonloppu on vain musta. Turun Sanomien etusivu tänään. Näkeehän sen jo ulos katsoessaan. Itse asiassa näin aamutuimaan on niin sateista ja mustaa, että näen ikkunasta vain oman peilikuvani. Se onkin aika vertauskuvallista - Black Friday on tehty kuluttajaa varten. Vai onko? Markkinakoneiston pääomasijoittajat ovat voittajia, mutta ilman kuluttajia he söisivät kynsiään. Tai ehkä kyntäisivät maata, kuka tietää. Omavaraistalous onkin ollut nykyajassa joidenkin downshiftaajien unelmavisio elämästä, joka ei tuota senttejä markkinakoneistolle vaan hyvää oloa puhtaan omatunnon kera kyseisessä taloudess...