Esmeraldan eetos

Tämä vuosi on ollut sanalla sanoen masentava. Alakulo vaivaa ehkä kahdeksaa miljardia ihmisitä tällä pallolla, osalla tosin murhe koskee lähinnä oman napanöyhdän ympärillä pyöriviä asioita. Tuntuu pahalta sanoakin, että samaan aikaan olen tässä yrittänyt nauttia vapaasta vuodesta. Padonnut turhautumiani kirjoittamiseen ja taiteeseen, sitten vihdoin kun kykenin jollain tavalla nousemaan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta pudotuksesta. Siinä meni parisen kuukautta. Lyhyt aika ukrainalaisten vuodessa, joka on yhä kylmempi. Venäjä tapattaa ukrainalaisia samoin kuin 1930-luvun holodomorissa, nyt nälän sijaan kylmyyteen.  Tämän vuoden aikana olen miettinyt useasti vuosi sitten kirjoittamaani joulutarinaa  Askeleet lumessa . Saattoiko alitajuntani oikeasti tietää tapahtumat, jotka olisivat edessä? Tilanteen, joka juuri nyt ensilumen leijailtua olisi totta lähes jokaista yksityiskohtaa myöden? Vasta uuden vuoden jälkeen pelkäsin, että Venäjä hyökkää Ukrainaan tämän vuoden aikana. Silti halusi

Joskus ihmeitä tapahtuu. Huomaan lukevani taas yhtä paljon kuin ennen kuluttavaa työelämää ja viimeiset lukuhalut tappanutta gradupuserrusta. Silloin toki luin massiivisia lähdeteoksia jopa tanskan kielellä (toivottavasti kukaan ei tarkista kääntämisten oikeaoppisuutta) ja erinäisiä muita opintoihin liittyviä opuksia. Menetin kuitenkin kyvyn lukea mitään ylimääräistä. Koska en kuulunut heihin, jotka voisivat opiskella vailla työntekoa, rojahdin vain opintojen ja työvuoron jälkeen sohvalle katsomaan Beckiä ja syömään pakastepizzaa. Tälläisella kaavalla elo jatkui vuosikausia. Jossain kohtaa gradu valmistui, minä niin ikään valmiina haudattavaksi. Työvuorot pitenivät, vuodet sekoittuivat toisiinsa minun hävitessä niiden hahmottamattomiin väleihin. Luin korkeintaan muutaman kirjan vuodessa, lomien aikana jos silloinkaan. Huonojen kuvien aika. Kirjahylly on levittäytynyt lattialle. Etsin pitkään Donna Tarttin klassikkoa kirppikseltä, vihdoin sen eurolla löysin. Kohta luen sen. Rennyn ostin

  Talitintti katsoi minua ikkunasta Seisoi laudalla kallisti päätään ja minä luulin olevani tali Ei oo suihkussa varaa käydä Ei kaikilla maailmassa Mut on varaa jonottaa Prismassa metsästää punalappua Ei oo Ei tuu Sen on lastannut kärryyn joku muu Jos et ohittamaan millään pysty Niin tukkeeksi jää se on meidän kaikkien elämää Hyvinvointivaltion ahtauma Peräsuolen pullistuma Hyhhyh rumaa puhetta Se on sallittua vain persuilta kahden promillen tunnelissa Pikkujouluaika jee jee Kiilusilmien ateljee Uudet glitterit kehiin lapsityövoimalla iskuvoima peliin Etänä halvempi Kansanterveys palkitsee Sohvalla ei leviä sukupuolitaudit eikä innosta kuin töllön ateljee Uutiset vai väsynyt artisti Putin vai oranssi naamari Ehkä Prisma kuitenkin paras kiireisten ihmisten tukkeumana Kroksit ja kolitsit jalassa et aiheuta kellekään harmia Sillä kauneus ei ole henkilö eikä kassan välipalikka selviö Kansan välipalikka, me ja muut, ei Samaa vellovaa massaa kiilaa kohti