Esmeraldan eetos

Suuri märkä salaisuus. Kuin juuri se vasten kasvoja tai palaneena rippileirin kiukaseen. Ei moni tahdo tätä lukea, osaa ahdistaa elämän ytimen löytyminen ostarilta.  FilmTownista, parempiosaisen kaverin maksamista karkeista. En edelleenkään käsitä, miten moinen kaveruus oli mahdollista. Toisaalta, päättyihän minunkin läheinen ystävyyssuhde siihen, että kaverini joutui tarkkiksen kautta lastenkotiin. Ehkä vanhempani olivat huojentuneita. "Vesiputket seinien takana jaottelevat juomavettä ja jätettä." Aina vanhemmat toivovat lapsilleen "tasokkaampaa" seuraa, opettajien kersoja, joiden luona voi syödä vanukasta yökylässä vesisängyllä pomppien. Valinnanvaraa ei aina ole. Joskus kaikilla meni yhtä huonosti kuin päähenkilöllä, joka omistaa teoksen kaikille, joilla meni huonosti vuosina 1996-2005. Kuulun varhaisempaan sukupolveen, mutta tunnistan nämä kaikki kirjassa kuvatut asiat. Ehkä yksi onneni oli hammasalan äiti, joka ei ostanut karkkia ja limsaa lohduksi. Mutta Te...

Kun turkulainen saapuu Helsinkiin, se ei ole aivan sama kuin siirtymä korvesta kaupunkiin. Onhan Turku ollut aina Tukholman läheisyydessä todellinen vaikutusten keidas. Silti meno nykyisessä pääkaupungissa on todella erilaista kuin Turussa. Jo lyhyessä ajassa olen huomannut esimerkiksi seuraavia asioita.  Lounasvalikoima koostuu järjestään ramenista, bun baosta, teriyakilohesta ja kaikesta niin trendikkäästä, että valkokaulustyöläiset haluavat käyttää koko lounasaikansa jonottamiseen. Toki on paljon muitakin vaihtoehtoja, ihan niitä samoja kuin Turussakin.  Silti myös ruokakaupoissa huomaa, miten paljon enemmän Helsingissä halutaan ostaa etnisiä lounaita, mukaan noudettavaa snackia ja ylipäätään valmista ravintolatason ruokaa. Kasvisvaihtoehtoja unohtamatta.  Kontrasti on vielä suurempi esimerkiksi vastikään nähtyyn Kuusamon Prismaan, jossa porovalikoima ei ihan heti loppunut, mutta jossa oli vain muutamia kasviseineksiä. Aivan kuin kuusamolainen ja helsinkiläinen ruokaka...

Joskus yksittäisten elementtien kantavan teeman keksii vasta jälkikäteen. Vietettyäni päivän Helsingissä huomasin, että lähes kaikki kokemukseni, ostokseni tai vierailukohteeni liittyivät jollain tavalla Venäjään. Tämän kruunasi se hämmentävä seikka, että lähes jokaisessa myymälässä minua palvelemaan lähetettiin tai minua lähestyi venäläinen myyjä, venäjäksi. Noh, tämäpä nyt ei ole suoranainen ihme Georgia-kokemukseni jälkeen, vaikka tuolloin slaavitar-pokaalin vei ansaitusti ystäväni. Ehkä me olemme vähän kuin eri puolilta ex-Neuvostoliitoa, vaikkei meissä tietääkseni virtaa neuvostoveri tsaariaatelisverestä puhumattakaan. Tsaarinaikaista loistoa oli sentään tarjolla yllin kyllin Helsingissä ja erityisesti Sinebrychoffin taidemuseossa . Yläkerran "koti" on ilmainen vierailukohde. Kirjoitan sanan koti lainausmerkeillä, sillä harvalla meistä on kotona tarjolla tällaiset interiöörit. Venäjältä Suomeen kauppiaiksi ja panimopampuiksi saapuneet Sinebrychoffit olivat kui...