Esmeraldan eetos

Suomalaisten hartaimmin odottama joululahja, rokote koronavirusta vastaan, saapuukin lahja-alttarille vasta joulun jälkeen. Media on jo tovin kuhissut, kuka tai mikä taho saa rokotteen ensin. Myös kansanedustajilta on jo tiedusteltu omakohtaisia rokotefiiliksiä oikein nimilistoin. Kaikki eivät rokotetta halua (noin viidesosa kansalaisista ja iso osa Perussuomalaisten kansanedustajista), kun taas osa piikkiä halajavista on tuonut tarpeensa hyvin äänekkäästi esille. Rauhoittukaa, hyvät ammatiliitot opettajineen ja kuskeineen. Vuoronne tulee kyllä heti hoitohenkilökunnan ja pahimpien riskiryhmien edustajien jälkeen hyvin todennäköisesti. Sitä odotellessa olisi toki suotavaa, että kaikki oppilaat ja bussiasiakkaat joutuisivat käyttäämään maskeja. Juuri tämä, miten määritellään riskiryhmä joko terveyden tai ammatin kannalta ja miten ne laitetaan niin sanottuun hierarkiseen järjestykseen, mietityttää monia. Myös meitä mieheni sairauksien takia, ei niinkään oman työni altistavuuden johdosta....

Ihminen on aina halunnut tirkistellä. Tarpeemme nähdä, mitä seinän, oven, muurin, verhon tai kieltomerkin takana on, on seurannut meitä varhaislapsuusvuosista lähtien. Lapsuuden uteliaisuus on vielä varsin viatonta, mutta siihenkin liittyy rajojen tunnustelu. Uteliaisuuden avulla opimme, mikä on sallittua, mikä kiellettyä ja mikä jotain siltä väliltä. Muistan hyvin, että hissin punaista seis-nappulaa ei saanut painaa, mutta hillityn kiivas uteliaisuuteni esti käskyn tottelemisen. Painoin seis-nappulaa ja hissi pysähtyi kerrosten väliin. Opin kuitenkin, että minulle ei suututtu eikä minua läksytetty tästä pienestä kokeilusta. Kaikkihan me olemme halunneet painaa seis-nappulaa (tai sitten olen vain outo). Siispä uskalsin laajentaa reviiriä muiden uteliaisuuden kohteiden pariin. Sillä tiellä olen edelleen - vain sovinnaisuuden rajat pyrkivät minua estämään. Joku voisi kuitenkin sanoa: rajat on tehty rikottaviksi. Tämä kuva on yhdestä lempielokuvastani, jonka paljastan postauksen ...