Esmeraldan eetos

Olen pitkään tiedostanut, etten ole enää kirjoittanut blogiin sijoitusasioita. Olen jotenkin väsähtänyt, mikä johtuu toki myös siitä, ettei rahaa enää ole pistettäväksi jemmaan kuten ennen. Tämäpä onkin oiva hetki tarttua kirjaston herätelainaan, Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaan. Lisätekstillä Näin säästin kymppitonnin vuodessa . En tiedä, miten lisäys vaikuttaa teihin, mutta minulle se synnytti ennakkoluulon hyväosaisen kertomuksesta, eli juuri siitä richplainaamisesta, jota Thurén teoksessaan eri näkökulmilla käsittelee. Saatoin päästä yli inhoamastani anglismista ja todeta, että teos on varsin kattava opus rahasta. Siitä puhutaan yhä liian vähän, ja tämän kirjan myötä moni varmaan on innostunutkin kertomaan ääneen raha-asioistaan.  Kummatkin maailmaa pehmentävät viltit olen aikoinaan saanut palkkatyöstäni joululahjoina. Suomi on yhteiskunta, jonka verotus ja kaikki mahdollinen perustuu työsuhteessa tehtyyn työhön. Täällä ei kannata olla yrittäjä, ellei sitä ole heti niin ...

...on ollut sanalla sanoen karmea . Muttei suinkaan linjassa sodan kauhujen kanssa. Oikeastaan maailman tapahtumat yhdistettynä korkealla huitelevaan inflaatioon ja mahtavaan pörssisähkösopimukseen on saanut minut olemaan vain turta avatessani sijoitustilini näkymän.  Kolea ja rupuinen Kuuvuori. Yrität tavoitella kuuta taivaalla, mutta näet lähinnä ankeuden ympärillä. Mutta olet onnellinen hetkestä, siitä että jalkasi kantavat juoksulenkillä. Olet terve ja pärjäät vaikka kaalikeitolla, jollet muulla.  Jos unohdamme sijoittamisen ympäriltä kaiken muun, voin nähdä tämän vuoden vain hyvänä oppituntina. Se mitä edellisvuonna pohdin, olisi ollut tänä vuonna jälkiviisaasti ajateltuna vain viisasta konkretiaa toteutettuna. Silloin mietin muun muassa seuraavia asioita:  Onko Harvian osuus ylipainossa, kun omistan sitä 11 prosenttia salkkuni sisällöstä?  Onko Marimekon osuus ylipainossa, kun omistan sitä 10 prosenttia salkkuni sisällöstä?  Kannattaisiko minun myydä nämä...

Nyt on sellainen ihme päässyt tapahtumaan, että miljoona suomalaista omistaa osakkeita. Eikö ole uskomatonta? Minulla ainakin on yhä vahvasti se mielikuva, vaikka sijoitankin itse, että sijoittajat olivat niitä lama-ajan nousukkaita, joiden kanssa minulla ei ollut eikä ole mitään tekemistä. Nyt on kuitenkin muutettava suhtautumista. Usein asenteet laahaavat pitkäänkin todellisuuden perässä. Suomessa on myös perinteisesti aina vähän kyräilty rikkaita, joita sijoittajat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole.  Sijoittaja ei myöskään ole enää yli keski-ikäinen mies vaan yhä useammin nuori nainen, jolla ei ole vielä suuria tai edes keskivertoja tuloja. On vain halu kerryttää varallisuutta pitkällä tähtäimellä paremmalla voitolla kuin pankkitilillä makuuttamisella. Sijoittaminen on jokaiselle vain fiksu valinta, jopa minulle nyt alhaisemmilla tuloilla. Koska olen sijoittanut jo aiemmin, voin nytkin sijoittaa osinkoni uudelleen ja kasvattaa näin varallisuutta.  Näen usein puun varalli...

Ukrainan sota on luonnollisesti nyt kaikkien huulilla, peloissa ja painajaisissa. Samaan aikaan ahdistusta Ukrainan ulkopuolella aiheuttanee hyytävin pörssilasku sitten koronapandemian alun. Raha vai henki, valinta on itsestäänselvä. Mutta niin kauan kun oma henki ei ole uhattuna, suurta levottomuutta voi aiheuttaa säästöjen ja sijoitusten valuminen sotatantereen takia taivaan tuuliin. Samalla tämä on ilman muuta markkinarako heille, joilla on jo entuudestaan paljon rahaa. Kriiseissä rikkaat ovat aina voittajia, mikäli henki ei ole uhattuna. He voivat sijoittaa suuria siivuja yrityksiin pitkällä tähtäimellä. Mutta mitä voi tehdä "tavis", joka murehtii miinusmerkkisiä säästöjään vailla kykyä ostaa korkeintaan pientä kuukausisummaa enempää? Olen tietoisesti vältellyt menemästä katsomaan, paljonko sijoitukseni ovat tappiolla. Mutta eilen sen tein, juuri sinä pahimpana laskupäivänä. Parhaimmillaan minulla oli alkusyksystä yli 9000 euroa voittoa osakesijoituksissani. Jälkiviisaana...

Poks. Näin on ilmat pihalla. Enkä tarkoita nyt useimmiten kuulemaani samppanjapullon korkin poksahdusta. Täytynee siirtyä kovaa vauhtia kuohuviineihin, sillä tätä menoa osakesäästötilini sisältö ei salli minun jatkaa valitsemallani samppadieettilinjalla. Onneksi on vielä kaksi samppanjaa kellarissa, slurrurps. Ja yksi jenkkikuohari. No, yksi piccolo-riesling myös Australiasta, jossa viinitarhat ovat pahoin vaurioituneet. Ilmastonmuutos ja sen aikaansaamat metsäpalot sekä satovauriot ovat todellisuutta lukuisilla viljelysaloilla jo nyt. Ja miten tämä liittyy sijoittamiseen? Älyttömästi. Me suomalaiset olemme kaikki jo varmasti huomanneet, että kahvin hinta on noussut. Paketti, joka maksoi ennen neljä euroa tai maagiset 3,99 euroa ( "annapas kun minä asiakas kerron oikean hinnan, säästö se on pienikin säästö, maksan pankkikortilla niin ei pyöristy väärään suuntaan, hehhehheh" ), maksaa nyt kuusi euroa. Kahvipapuja viljellään juuri niillä alueilla, jotka ovat äärimmäisen arkoja ...

Huh, neljäsosa tästä uudesta koronavuodesta on jo mennyt! Eikä mikään ole aprillia. On siis aika ynnätä yhteen mitä on tullut tehtyä sijoitusrintamalla, kun muun elämän saavutukset ovat aika vähäiset.  Aloitin suoran osakesijoittamisen reilu vuosi sitten koronaromahduksen aikaan. Joku voisi kutsua minua onnekkaaksi, mikäli kyse ei olisi ollut hedelmäpelirahainvestoinneista. Pitkin vuotta olen ostellut osakkeita lisää, vaikka kustannustehokkainta olisi ollut uskaltaa tehdä heti suurempia investointeja. Aina sanotaan, että pitää olla valmis menettämään se määrä rahaa, jonka sijoittaa. Olen kuunnellut tätä ohjetta ehkä liiankin tarkkaan (myös sijoitusidolini Merja Mähkä lausui juuri instastoorissaan, ettei pidä ajatella tätä liikaa tai jotain sinne päin). Noh, minun piti ensin harjoitella, ja lohduttahaan se, että ekojen ostojeni voittoprosentti on ollut parhaimmillaan jopa monta sataa prosenttia! Puhutaan silti korkeintaan 600 euron voitosta per yhtiö, jos Teslan jättää laskuista po...

Kaupallinen yhteistyö:   Sortter Kansakuntamme yksi suurimmista pulmista terveyshuolien lisäksi on tällä hetkellä se, kuinka rahamme riittävät ja taloutemme kestää. Valtiotason linjauksiin emme voi yksilön roolissa juuri vaikuttaa, mutta viimeistään nyt on kiinnitettävä huomiota omaan taloudenhoitoon. Vaikka olisi pystynyt kerryttämään säästöjä pahan päivän varalle, isompikin pesämuna voi huveta kriisin keskellä nopeasti ilman suunnitelmallisuutta. Tällä Aix-en-Provencesta löytyvällä päällä oli jokin tarina, jota en nyt muista, mutta fiilis on aika sama ilman rahaa.  Olen itse siinä superonnekkaassa asemassa, että minulla on säännöllinen työ ilman suurta lomautus- tai irtisanomisuhkaa. Olen myös kyennyt säästämään jo vuosien ajan - mikä ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys. Kurinalainen säästäminen on kuitenkin ollut yksi elämän parhaista päätöksistä . Ilman säästämääni pesämunaa emme olisi yksinkertaisesti selviytyneet kriisistä, saaneet asuntolainaa (miehen...