Esmeraldan eetos

Tuskin olen ainoa, joka pohtii tämän vuoden tapahtumien tarkoitusta. Olisi helppo ajatella: tarkoitusta ei ole . Mutta miettiessämme koronapandemian, Beirutin räjähdyksen ja tietoturvavuodon takaisia syntyjä syviä, huomaamme, että kaiken takaa löytyy itsestään liian suuria kuvitteleva ihminen . Ihminen, joka piittaa enemmän omasta edustaan kuin yhteisestä hyvästä.  Kun mietimme, miten kahtiajakautuneessa eriarvoisuudessa Yhdysvalloissa eletään, sielläkin nykyisen presidentin valinnan on tehnyt ihminen - tosin mahdollisesti pienen algoritmimanipulaation avulla. Aito äänestäjä ei toivottavasti kuvittele itsestään liikoja toisin kuin äänestystuloksessa paistattelija. Yksi pahin pelkoni onkin, että Donald Trump  valitaan 4.11.2020 toiselle kaudelle. Pitää todella huolestua, jos ja kun maailmantalouden ja ekokatastrofin liikkeet voivat olla osittain kiinni yhden ihmisen ja hänen pelon ripuloittaman vasallikuntansa ajamasta mielenliikepolitiikasta. Demokratialla ei tosiasiassa taida olla enä

Suomi on selvinnyt koronaviruspandemiasta ainakin tähän asti hämmästyttävän hyvin verrattuna "kilpakumppaneihinsa". Yksi asia, joka erottaa Suomen monista muista maista, on ollut kyky ottaa valtava ja jossain määrin myös erittäin onnistunut digiloikka nopeassa ajassa. Jo nyt uusiin asuntoihin rakennetaan etätyöpisteitä ja vanhoihin remontoidaan sellaisia. Mitä tekee vaatekomerolla, kun ei niitä aleleninkejä voi missään käyttää ja tilan voisi valjastaa työskentelyyn mitä ihanimmassa paikassa, kodissa?  Jatkan heti aivan aiheen ohi, että ostin itsekin kalliin mekon kuukautta ennen kun Suomi pantiin säppiin. Myöskin häät, joita varten tuon mekon ostin, peruuntuivat. Tavoitteenani onkin mahtua tuohon mekkoon sitten vuoden-kahden kuluttua, kun sitä voi jälleen käyttää paremmissakin lokaatioissa kuin ruokakaupassa ja apteekissa. Miksi kerron tämän leninkidetaljin, johtuu siitä, että tulemme yhä tarvitsemaan perinteisiä vaatekaappeja . Ei tule aikaa, jolloin voisimme liikkua digitaa

Mietin eräänä iltana minulle tuttuun tapaan, saako seuraavaa edes miettiä. Kuten arvaatte, pakkohan minun on kertoa täällä blogissa pohdintani.  Olin ruokakaupassa kaupunkini asukkaiden keskivertotulotasoa selvästi köyhemmällä alueella. Kiinnitin huomiota siihen, että juuri kellään ei ollut maskeja sisätiloissa, jossa oli vaikeaa tai lähes mahdotonta pitää turvavälejä. Minusta tuntui, että olin huutomerkki peitetyn naamani kanssa kaupassa, jossa en yleensä asioi.  Kuva Serina-maskin mainoskuva, serina.fi. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Minulla on Ahlstörmin maskeja, koska omistan näitä osakkeita. Loogista!? Näin jälkikäteen mietin, vaikuttiko tuijotukseen enemmän se, että olin laittanut korolliset kengät ja muutenkin ylihienot vaatteet markettiasiointiin. Täytyy repiä juhla edes jostain näinä aikoina! Laitoin erehdyksessä myös huulipunaa miljoonan vuoden tauon jälkeen, vaikka tuo panostus jäikin maskin alle. Tunne huulipunasta on silti tärkeä! Alan ymmärtää entistä paremmin, miksi

Syksy on alkanut - on siis aika perinteiselle puutaloarjen ihanuuden ja jäätävyyden summailulle. Sen voin aloittaa kertomalla koko asuinaikamme sisälämpötilaennätyksen, 13,5 astetta! Voiko joku puutaloasuja pistää paremmaksi? Kilpailun taustalle vaaditaan asunnon jatkuva käyttö sekä patterien ja uunien olemassaolo, joita asukkaat eivät kuitenkaan ole "ehtineet" pistää päälle ajoissa... tai painaa todella kallista oikotietä onneen -nappulaa lämmitysasentoon.  Syksy + vanha tölli + kynttilät = hyggeparatiisi! Pohjustan tarkempaa selontekoa kertomalla, että  yöpakkaset ovat hönkineet historiankirjojen lisäksi kylmää ilmaa myös pihallemme poikkeuksellisella jäämiehen raivolla. Upeat bambun mittakaavaan kasvaneet dahlianikin on nyt virallisesti julistettu kuolleiksi. Sisälle kylmyys hiipi kuin varkain, sillä en ollut vielä tiivistänyt vanhoja ikkunoita pellavariveellä. Voisiko tässä kohtaa sanoa jotain samaa kuin lehdissä kirjoitetaan joka vuosi: talvi yllätti autoilijat!  Syksy

Muistatteko kirjoitukseni kirjahyllyni mielenkiintoisesta löydöstä, Morsiamen kirjasta ? Siinä anonyymit kaksi rouvaa antavat neuvoja tuleville sota-ajan morsmaikuille varsin perinteiseen tapaan. Kannattaa lukea linkin analyysini teoksesta, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi summaten sisältö koostuu naisen tehtävästä synnyttää lapsia ja palvella aviomiestään. Tasa-arvoa kannattavan nykynaisen on haasteellista lukea teos ilman sisäistä uhmaa, mutta todellinen jymy-yllätys on, että toiseksi kirjoittajaksi paljastui naimaton ja lapseton nainen, joka kannatti vakaasti naisten urakehitystä! Alli Wiherheimo (1895-1978). Kuva Wikipediasta.  Morsiamen kirjan toinen kirjoittaja on nimittäin Alli Wiherheimo , Kotilieden perustaja ja päätoimittaja yli neljänkymmenen vuoden ajalta (1922-1963). Luin hiljattain saamastani Kotiliesi-näytenumerosta Allista kertovan laajan artikkelin , josta minua pitkään kiehtonut Morsiamen kirja -mysteeri selvisi täysin sattumalta!  Työssään äärettömän vaatimaton Alli

Aloitetaan tämä positiivisuuspostaus sillä ilouutisella, että toinenkin koronavirusnäytteeni oli negatiivinen! Saan siis palata kotipetiin ja kainaloon, myöskin töihin. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että hajuraon pitäminen mieheeni väheni radikaalisti jo ensimmäisen epävarman neganäytteen jälkeen.  Positiivista on myös se, että tänä karanteeniaikana sain luettua paljon "rästiin" jääneitä sanoma- ja aikakauslehtiä sekä päästyä jopa 50 sivua eteenpäin dekkarikäsikirjoituksessa! Tuntuu ihanalta, kun saa nollata aivot kirjoittamalla flow-tilassa.  Samalla huomaan, kuinka järjettömän väsynyt olen ollut, sillä luovan vireen löytyminen tapahtui vasta lähes viikon sohvalla lojumisen jälkeen. Vielä hetki aikaa kirjoittaa ennen seuraavaa taukoa, jonka toivon olevan mahdollisimman lyhyt. Sillä tähän käsikirjoitukseen uskon, kuten siihen toiseen novelleista koostuvaankin. Nyt vain  tämä crime-osasto etenee vuorollaan syksyn kunniaksi paremmin ja tällä hain apurahaa vuosi sitten

Korona-ankeuden keskellä lienee oikea hetki julkaista jotain kepeää. Mikäpä olisi parempaa todellisuuspakoa kuin töllö ja musiikki - etenkin, kun nämä kaksi ihmeparantajaa isketään samaan pakettiin!  TV-sarjat, joita tällä hetkellä seuraamme, ovat enemmän tai vähemmän noloja, mutta lauantai-illan Elämäni Biisi  -ohjelmaa ei voi laittaa tähän kategoriaan. Tässä kirjoituksessa osallistun omakohtaiseen elämäni biisi -kappalearvuutteluun, mutta mennään ensin tuikitärkeisiin taustatietoihin. Ehkä hyvin moni lukijakin on nähnyt ainakin pätkän ohjelmasta, mutta kerrataan silti: tarkoitus on, että viisi vaihtuvaa vierasta arvuuttelee toistensa elämän biisejä ehkä Suomen hauskimman naisen Katja Ståhlin johdolla (oikeasti, Katjan tilannekomiikka on iso syy seurata sarjaa). Kappaleet esittävät neljä kovaa artistia ( Pepe Willberg , Diandra, Irina ja Jarkko Ahola ) kukin vuorollaan tai eri kokoonpanoissa. Musiikkiesitykset ovat lähes poikkeuksetta järisyttäviä, kuten Aholan veto Queeniin Who Wan