Esmeraldan eetos

Siinä hän on! Kutsuvan punaisena ja huumaavan tuoksuisena odottamassa kuvaajan tarttumista lasiin. Tosin tämä pikari on kumottu jo kuukausi sitten jolloin pullotin viime vuoden elokuussa preparoidun uuden erän. Kävi jälleen klassisesti: unohdin vodka-sokeri-kriikunatölkit kellariin, kuten oli tarkoituskin. Pitkällä kypsytysajalla eli unohduksella syntyy paras maku.  Lasit ovat satavuotiaat från Stockholm, antiikkikaupan alelaarista pengotut. Mielestäni nämä ovat juuri kriikunaliköörille täydelliset.  Tänä vuonna odotin makuelämystä erityisesti myös siksi, että käyttämäni kriikunat ovat "lainakriikunoita" ystäväni pihalta. Eli täysin eri puusta ja maaperästä. Meidän kriikunapuulle kävi surullisesti, kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut. Istutin jo toisen kerran uuden taimen versosta, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut. Kriikunapuu haluaa elää juuri siellä, missä hän itse haluaa. Kriikunapuuta ei kiinnosta, kulkeeko hänen valitsemallaan kasvualusta...

Hyvää J. L. Runebergin päivää! Torttuja on takana jo neljä, eikä todellakaan ohitettuja vaan syötyjä! Uskoisin, että Runebergin päivä merkitsee valtaosalle suomalaisista ensisijaisesti herkuttelupäivää, vaikka kyse onkin kirjallisesti ja yhteiskunnallisesti  erittäin merkittävän henkilön  liputuspäivästä. Torttuja on voinut ostaa kaupoista ja leipomoista jo tammikuun alusta lähtien, mutta ahmiminen on erityisen sallittua tänään. Päivän vakiopuheenaiheisiin kuuluu myös keskustelu siitä, onko tortun oikeaoppinen kostuke punssi vai rommi. Vähän sama kuin vääntö tiramisun kohdalla: marsala vs. mantelilikööri tai vaikka kahvilikööri. Jos minulta kysytään, niin punssia olla pitää ja tiramisussa marsalaa. Kaikkihan me varmaan luulemme tietävämme, että Runebergin torttujen resepti on alunperin Frendrika Tengström in ideoima. Eli Runebergin pikkuserkun ja tulevan vaimon (jonka kirjalliset ansiot jäivät pitkään ajan hengen mukaisesti miehen varjoon). Tästä saadaan oivasti linkki...

Harrastin joskus ala- ja yläasteikäisenä enemmänkin karkkien valmistusta itse. Innostuin kotitaloustunnilla tehdyistä nekuista, vaikka valitettavasti imeskelin tuolloin paljon epäterveellisempää vaihtoehtoa vapaa-ajallani. Onneksi järki kasvoi samaa vauhtia kuin yhtäkkiä lyhyeksi leikatut hiukset. Tupakoinnista ja nekkujen teosta on nyt jo naismuisti aikaa. Tänä jouluna ajattelinkin palata terveellisemmän synnin pariin.  Tein testiversion punssitryffeleitä omaan käyttöön (ehkäpä myös työkavereille heruu muutama maistiainen), jotta voin hienosäätää makua vielä ennen joulua. Tälläkin kertaa on vahva aikomus antaa itse tehtyjä konvehteja lahjaksi. Teininä tämä toteutui aikomuksesta huolimatta vain kerran, sillä toffeet, marmeladit ja tryffelit olivat kerta kaikkiaan liian hyviä varastoitavaksi. Pyydän jälkikäteen anteeksi kaikilta teiltä, joiden PITI saada herkkulahja. Oikeastaan voisitte kiittää minua, sillä en lihottanutkaan teitä.  Kaikkihan me tiedämme, että konve...

Sisäiset emäntägeenini ovat heränneet lähes 100-prosenttisesta horroksesta. Kunnon marttahengessä päätin pistää toimeksi, kun veranta alkoi jo pullistella aiemmin pihalta keräämistäni omenista. Ja lisää pukkaa puista sillä vauhdilla, että viemme varmaan tänäkin vuonna lihalaatikottain omenia mehustamoon.  Aikaisempi kriikunalikööripostaukseni aktivoi tietenkin tarpeen saada uutta likööriä kellarilaboratoriooni kehittymään. Ostin ensimmäisen kerran elämässäni Koskenkorvaa (sentään raparperilla maustettua) tämän jo protovaiheessa jumalaiselta maistuvan keitoksen pohjaksi. Anteeksi, ostin kyllä pari viikkoa aiemmin 60-prosenttista Kossua verannan ikkunaprojektia varten. En sentään juomiseen (palkatusta juopoksi paljastuneesta talomaalarista on jo riittävän ikävä kokemus), vaan maalarinteippien irroittamiseen vanhasta lasista. Toimii! Tästä jäi yli desin verran vahvinta Kossua, jolla vahvistin Koskenkorva Raparperin 30-prosenttista volyymiä. Lisäksi löysin ystävältäni tuliaiseksi s...