Esmeraldan eetos

Voi kuulkaa, viikonloppuni alkoi erityisen rattoisasti lukemalla aamulehdestä kehuja turkulaisilta ! Siis pelkkiä ylistyssanoja siitä, mistä turkulaiset pitävät tai mitä he jopa rakastavat kotikaupungissaan.  Kolme Turun ikonia iltaiselta Korppolaismäeltä käsin kuvattuna. Myös Roomaa ympäröi seitsemän kukkulaa ja kaikki tiet vievät Roomaan tai Turkuun.  Tosin pari viikkoa aiemmin oli rutina-aukeaman vuoro. En jaksanut lukea kuin alun, sillä teksti muistutti liikaa naapurien pihoilla ja töissä käytävää keskustelua. Oikeastaan kuulin kommentteja lukiessani valittavan äänensävyn, jota turkulaiseksi small talkiksikin kutsutaan. Mutta turkulaiset (suomalaiset?) osaavat muutakin kuin valittaa! Kohotan aamukahvini tälle!  Oli aivan ilahduttavaa lukea kehu, jonka mukaan parasta Turussa ovat toiset turkulaiset ihmiset. Juuri sopivan epäsosiaalisia ja riittävän mukavia. Vakiohelmenä joukosta löytyi myös: Tienviitta, jossa lukee Tampereelle . Ikävä tuottaa pettymys, m...

Vasta nyt saimme Varsinais-Suomeen edes hetkellisen lumipeitteen, josta olen nauttinut täysin siemauksin. Sen kunniaksi taidan innostua tekemään perinteisen kuvapostauksen. Näissä kuvissa lumi on tosin vasta tuloillaan! Olemme tehneet kävelylenkkejä lähes päivittäin, koska se on edelleen lähes ainoa liikuntamuoto pyöräilyn lisäksi, johon selältäni kykenen. Muutenkin nautin toki kävelystä ja ennen kaikkea maailman suurimman ja kauneimman taideteoksen, luonnon, ihmettelystä. Halistenkosken pato ja taustalla häämöttävät 1920-luvun vesijohtolaitokseen liittyvät rakennukset. Rakastan tätä ulkoilureittiä siksikin, että padon kuohujen pauhusta syntyy välitön assosiaatio lapsuusmuistoihin Iijoen törmällä. Vanha myllykivi Aurajoen Halistenkosken "kalatiellä". Tällä paikalla on ollut myllyjä ainakin 1300-luvulta lähtien. Viimeinen mylly tuhoutui toisen maailmansodan melskeissä, mutta myllyyn liittyvä asuinrakennus toimii kesäkahvilana (Padolla). Olen ku...

Minulla on tarve päästä tasaisin väliajoin paikkoihin, joista näkee kauas. Luonnollisesti nämä paikat ovat yleensä kallioita, kumpareita ja vuoria. Eksyminen erinäisiin lähiseutukohteisiin tapahtuu kuin itsestään esimerkiksi juoksulenkin yhteydessä. "Mitäköhän tuon polun päässä on?" -ajatus on vienyt minut aivan uskomattoman upeille paikoille läpi elämäni, niin Suomessa kuin ulkomailla. Ilman tätä luontaista uteliaisuuttani parhaat yllättävät kokemukset olisivat jääneet kokematta. Suosittelen siis rohkeasti astumaan tuntemattomille poluille, myös vertauskuvallisesti. Muikunvuori on jopa 65 metriä korkea "vuori" Kaarinan Ravattulan Citymarketin läheisyydessä. Selvitin tarkemmat tiedot paikasta vasta jälkikäteen päädyttyäni sinne pyöräilylenkin yhteydessä. En ole uskaltanut vielä juosta oltuani niin pahasti kipeä, joten pyöräily on vallan hyvä vaihtoehto. Minun piti polkea vakiokohteeseeni Liedon Vanhalinnaan kuvaamaan yötöntä yötä, mutta arvelin siellä oleva...