Esmeraldan eetos

Olisiko vihdoin aika pohtia jotain järkevää blogissa, kuten Emanuel Macronin täydellistä esiintymistä Trumpin vieraana? Olisin voinut kuunnella koko illan tiedotustilaisuuden ranskaa Macronin hymyä impaten. Olen jopa onnistunut liittämään kerran työhakemukseen Emanuel Macronin nimen, vaikken ole koskaan häntä tavannut. Hän ei kuitenkaan ihme kyllä ollut suosittelijani.  Etsi kuvasta yksi virhe.  Joissain valtiojohtajissa on karismaa, vaikka he olisivat epäsuosittuja. Tässä maailmanajassa on alettava jälleen etsiä politiikasta muita arvoja kuin asialinjaa, sitäkin kun saa hakea.  Suomalaisesta politiikasta harvemmin löytyy mieskarkkeja, jotka saavat avaamaan kanavan. En taida juuri nyt keksiä yhtäkään. Osaan silti kuvitella, että joku kuolaa Antti Häkkäsen bassoääntä. Yhtä kaikki puku miehen tekee, jollei armeija. Näin sivuhuomautuksena ihmettelen, miksei Suomessa ole yleistä asevelvollisuutta. Ehkä sellainen vielä jonain päivänä tulee, kun meillä kuitenkin on tuota rajaa ...

Mistä lienee moinen otsikko taas syntynyt? Silloin se pitää kirjoittaa, ja katsoa mitä sen alle syntyy. Kuuntelen kuorsausta (en omaani, vaikka sekin on mahdollista) ja selaan puhelinta. Vihoviimeinen teko unettomana - silloin uni ei ainakaan tule. Viime yönå en valvonut, siksikö kun luin tätä nukahtaessa? Vaikka luulisi, että juuri nämä liikuttavat sanat valvottaisivat.  Ajattelinkin siis kertoa, mitä tietoja googletan. En ole myöskään aikoihin jakanut täällä, millä hakusanoilla blogini löydetään. Analyticsissa on jotain vikaa, joten en pääse katsomaan. Katson siis, mitä itse olen googlettanut. Ruotsiin liittyviä hakuja tein edellisviikolla, mutten kuitenkaan googlettanut tätä Östermalmin Hemköpistä löytynyttä rapukravattia. Raakut eivät näytä yhtä onnellisilta. Vaikka keitetäänhän ravutkin elävältä.  No se aie loppui lyhyeen, olen näemmä kieltänyt hakujen taltioinnin. No, muistelen mitä olen tänä yönä googlettanut. saku inomaa Olen ollut yli viikon kipeä. Sinä aikana ääniki...

Aikoinaan ihmiset pitkästyivät tv-ohjelmien puhuvista päistä. Nykyisin niitä vaaditaan somessa. Jopa uutismediat ovat sortuneet Tiktok-vaikuttajien tielle, jolla toki saavuttaa klikkauksia. Paitsi että reelsejä ja videoita ei käsittääkseni tarvitse klikata. Riittää, kun tippahuulena tuijottaa ruutua. Ihmiset eivät jaksa enää lukea sanomalehtiä, paitsi hyvällä tuurilla sunnuntaisin. Silloin panostetaankin lukemistoon, johon arkena ei riitä aika ja keskittymiskyky. Näitä kumpaakin kyllä olisi, jos arjen priorisoisi toisin. Syyllistäminen ei kuitenkaan auta printtimedian ahdingossa. Lopulta on mentävä sille lavealle tielle, jolla kaikki huutavat kenenkään kuulematta. Kuuntelematta? Sosiaalisen median algoritmit pelittävät parhaiten, kun ruudussa on puhuva pää. Jos tämä pää kertoo vielä minämuodossa asioita, olivat ne sitten faktoja maailmasta tai kokemuksia meikkivoiteesta, kuulija on koukutettu. Mietin, kuinka paljon on meitä, jotka vaihtavat heti levyä. En kestä ainuttakaan puhuvaa p...

Eilen, katsoessani aamusta iltaan uutiskuvaa ja analyysia Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, kuulin yhtä aikaa korvissani Procol Harumin A Whiter Shade of Palen.  Näin silmissäni kantaaottavan musiikkivideon Vietnam-kuvastolla kuin lohduttomana toisintona ihmiskunnan oppitunnista numero yksi: emmekö me koskaan opi? Ehkä tällä kertaa kysymyksen voi muotoilla yksiköksi, eikö juuri yksi tietty P-alkuinen henkilö, jota jo H-alkuiseen verrataan, opi koskaan.  Valitettavasti vakaa uskoni on, että vielä sittenkin, kun P-alkuista ei ole enää olemassa, yhä uudet ja uudet ihailijat käyvät katsomassa häntä mausoleumiin palsamoituna. Toisaalta eiliset Ukrainan tapahtumat pakottavat yhä useamman kannattajan kyseenalaistamaan kaiken, jota tämä P-alkuinen on valheiden verkostossa rakentanut. Mutta kuten on aikojen saatossa huomattu, ihmiselle voi olla raskasta myöntää tosiasiat. Se mihin on uskonut, ei olekaan ehkä ollut olemassa sellaisena kuin kuvitteli (liittyen juuri lukemaani Meri Va...

Ehkä tällä voi osallistua Surkeimmat otsikot -kilpailuun tai päivitellä kuuluisaa maailman menoa. Edellisestä koronakirjoituksestani onkin jo aikaa. Kesäkuun optimistina toivoin toisenlaista syksyä, mutta pelkäsin uhkakuvan käyvän toteen. Vielä emme tiedä, missä tahdissa rokotejonot alkavat purkautua. Ainakin 12-15-vuotiaiden kohdalla jo ensi viikolla. Suuri ongelma on kuitenkin se, että yhä monet 20-30-vuotiaat (jopa hoitotyötä tekevät) että paljon vanhemmat liikuskelevat julkisilla paikoilla omasta tahdostaan ilman ensimmäistäkään rokotetta. Usein myös ilman maskia. Sentään viime päivien uutisten jälkeen maskinaamoja on alkanut vilkkua katukuvassa ja sisätiloissa taas tiuhempaan. Kaikkien kohdalla paheneva tilanne ei muuta joidenkin ihmisten peruslähtökohtaa: maskia ei käytetä ilman maskipakkoa. Kirjoitan tätä päivänä, jolloin meidän piti osallistua häihin. Juhlat on kohta juhlittu, samaan aikaan kun alamme katsoa Beckiä villasukissa. Olisin niin kovasti halunnut käyttää italianpunai...

Suomi on selvinnyt koronaviruspandemiasta ainakin tähän asti hämmästyttävän hyvin verrattuna "kilpakumppaneihinsa". Yksi asia, joka erottaa Suomen monista muista maista, on ollut kyky ottaa valtava ja jossain määrin myös erittäin onnistunut digiloikka nopeassa ajassa. Jo nyt uusiin asuntoihin rakennetaan etätyöpisteitä ja vanhoihin remontoidaan sellaisia. Mitä tekee vaatekomerolla, kun ei niitä aleleninkejä voi missään käyttää ja tilan voisi valjastaa työskentelyyn mitä ihanimmassa paikassa, kodissa?  Jatkan heti aivan aiheen ohi, että ostin itsekin kalliin mekon kuukautta ennen kun Suomi pantiin säppiin. Myöskin häät, joita varten tuon mekon ostin, peruuntuivat. Tavoitteenani onkin mahtua tuohon mekkoon sitten vuoden-kahden kuluttua, kun sitä voi jälleen käyttää paremmissakin lokaatioissa kuin ruokakaupassa ja apteekissa. Miksi kerron tämän leninkidetaljin, johtuu siitä, että tulemme yhä tarvitsemaan perinteisiä vaatekaappeja . Ei tule aikaa, jolloin voisimme liikkua digitaa...

Aamun uutiskatsauksesta silmiin pomppasi Jörkka-analyysin ja etätyön päättymisruodinnan jälkeen erityisesti suomalaisten lukuinto kesällä. Adlibriksen teettämän kyselyn mukaan kahdeksan kymmenestä on lukenut tai aikoo lukea painetun kirjan tänä kesänä. Se on paljon - etenkin, jos aikomukset toteutuvat niiden monien muiden suunnitelmien rinnalla. Jos edes nämä... Lukeminen on suosituinta naisten keskuudessa ja ikäryhmistä erityisesti 18-35-vuotiaat ilmaisivat kiinnostuksensa lukemista kohtaan kasvaneen. Tämä ilahduttaa minua maailmassa, jossa aitoa sivistystä (myös sydämen) saa peräänkuuluttaa yhä useammin. Vai johtuuko tunteeni kenties lisääntyneistä Trumpin edesottamuksista, jotka päätyvät satelliittien ja tukiasemien välityksellä omaan olohuoneeseen harva se ilta? Sen verran utelias kuitenkin olen, että Trumpin veljentyttären (psykologian tohtori Mary L. Trump ) kirjoittama analyysi  on lisätty ajan X lukulistaan.  Itsensä sivistäminen ei tietenkään ole vain ti...

Käsi ylös: oletko ostanut viime aikoina säkillisen vessapaperia siksi, että muutkin ovat näin tehneet? Tai siksi ettet vain jäisi ilman huomatessasi ehtyvän tarjonnan? Onneksi olkoon, olet astunut koronaepidemian aikaansaamaan joukkohurmokselliseen ansaan! Kuva: MTV Uutiset ja  syyt vessapaperin hamstraukselle . Vessapaperitehtailijat kiittelevät kilpaa lisättyään tehtaisiin ylimääräiset vuorot, kauppiaat taas joutuessaan haalimaan lisätyövoimaa henkilöstövuokrausyrityksistä. Ei oota  myydään hetkellisesti jo osastolla sun toisella. Kansa on varautunut mahdolliseen koronakaranteeniin vessapaperin lisäksi pastalla, säilykkeillä ja pavuilla. Ulkopuolinen voisi luulla kaupassa asioinnin perusteella, että Suomi on täynnä italialaisia turisteja, jotka ovat äkisti sairastuneet pitkäkestoiseen ripuliin. Jos ja kun talouden koronataantuma rantautuu Suomeen, se ei ainakaan vielä näy kaupoissa muutoin kuin neuvostohenkisissä hyllynäkymissä. Kysyn itseltäni muutenkin lähes ...

Mielikuvitukseni on eilisen viinitastingin jäljiltä sen verran hapokas, että on helpointa tarttua suosikkiaiheeseeni, blogivierailuun johtaneisiin Google-hakuihin ! Tämän vuoden Google Analytics -tilastoja en ole vielä teille jakanut, joten hihitelläänpä nyt yhdessä huvittavimpia hakusanoja. Hauskin kuva kännykästäni (eihän joku maisemakuva voi olla hauska?). Tämä oli Citymarketista bongattu ehdotukseni naamiaisasuksi työpaikan pikkujouluihin. Minulle tuli kyllä nyt paha sokerinhimo kuvasta, sillä näin sokerilakon keskellä kakkaemoji näyttää liikaa herkulliselta suklaakonvehdilta :( Suosituin ja minua aina yhtä paljon naurattava haku on jo viidennelle sijalle yltänyt elämän merkityksettömyys ! Tätä menoa odotan jo kutsua A-studion kokemusasiantuntijaksi. Kuitenkin löydän kaikenlaisia turhia merkityksiä niihin hetkiin, jolloin pitäisi muka tehdä jotain tärkeää. Kuten juuri nyt rustata apurahahakemusta. En pysty. Liitän tämän postauksen valmistuneeseen rahankerjuuromaaniin ja t...

Maailman uutisointi on tälläkin viikolla ollut masentavaa, joten laitetaanpa viikko pakettiin aina marginaaliin jäävillä hyvän mielen uutisilla! Uutistoimistona toimii oma yhden hengen pop up-aivosoluni, joka skannaa uutisjanoisille kuitenkin ihan oikeita uutisia. Oletteko huomanneet, että hyvät uutiset liittyvät usein lapsiin tai eläimiin? Tällä kertaa uutistoimistoni ykkösuutisaiheena on mäyräkoira , enkä tarkoita jo lähes unholaan jäänyttä lasiolutpullo-12-packia. Vuoden kuopiolaiseksi on valittu ihmisen sijaan lukukoira Sylvi , jolla on oma, todella viihdyttävä  YouTube-kanava , Facebook-sivu ja Twitter-tili ! Sylvin kaikki vloggaukset löytyvät myös täältä . Jos maailman pahuus masentaa, ei muuta kuin Sylvin videot pyörimään! Vuoden kuopiolainen: Karkaeakarvainen mäyräkoira, lukukoira Sylvi! Kuva peräisin Sylvin Twitter-tililtä.  Sylvi on ollut  merkittävänä apuna lasten lukuharrastuksessa  - toisin sanoen hän on siis kansallissankari. ...