Esmeraldan eetos

Joskus yksittäisten elementtien kantavan teeman keksii vasta jälkikäteen. Vietettyäni päivän Helsingissä huomasin, että lähes kaikki kokemukseni, ostokseni tai vierailukohteeni liittyivät jollain tavalla Venäjään. Tämän kruunasi se hämmentävä seikka, että lähes jokaisessa myymälässä minua palvelemaan lähetettiin tai minua lähestyi venäläinen myyjä, venäjäksi. Noh, tämäpä nyt ei ole suoranainen ihme Georgia-kokemukseni jälkeen, vaikka tuolloin slaavitar-pokaalin vei ansaitusti ystäväni. Ehkä me olemme vähän kuin eri puolilta ex-Neuvostoliitoa, vaikkei meissä tietääkseni virtaa neuvostoveri tsaariaatelisverestä puhumattakaan. Tsaarinaikaista loistoa oli sentään tarjolla yllin kyllin Helsingissä ja erityisesti Sinebrychoffin taidemuseossa . Yläkerran "koti" on ilmainen vierailukohde. Kirjoitan sanan koti lainausmerkeillä, sillä harvalla meistä on kotona tarjolla tällaiset interiöörit. Venäjältä Suomeen kauppiaiksi ja panimopampuiksi saapuneet Sinebrychoffit olivat kui...

Voitte onnitella minua: olen vihdoin saanut ripustettua osan omistani sekä ostetuista tauluista seinille! Nyt suorastaan hämmästelen, miten tämä projekti saattoi olla näin pitkäkestoinen. Minun piti jo kesällä ripustaa taulut, mutta aina se jäi tai unohtui. Ja miten tämä liittyy joulukalenteriin? Siten, että jouluna tulee tupa täyteen vieraita, jotka ovat onneksi meille tuttuja. Silti luokittelen syyksi taulujen ripustamiselle sosiaalisen paineen sekä omaan saamattomuuteeni liittyvän ahdistuksen . Tapahtuisiko ilman näitä tässä maailmassa yhtään mitään? Nyt meillä on mahdollisia ja toivottuja jatko-osia odottava Sedennik -taidelukunurkkaus, josta olen tällä hetkellä aika innoissani. Tyylin viimeistelee Sinebrychoffin taidemuseosta hankittu tyyny, jonka kuva-aiheena on ehkä kaikkien tunnistama Jan Vermeer in Turbaanipäinen tyttö eli elokuvakielellä  Tyttö ja helmikorvakoru .  Esittelin  aiemmassa postauksessani sivulauseessa tuota toista, kapeampaa Sedenni...

En tiedä juuri tällä sekunnilla vaikeampaa pohdinnan aihetta kuin oman taiteen hinnoittelu. Edistysaskel on kuitenkin jo se, etten laita enää lainausmerkkejä itseeni kohdistuvaan taide- tai taiteilija -sanaan. En siis enää vähättele itseäni, mikä on monen aloittelevan tai nuoren taiteilijan tunnusmerkki. Töiden hinnat ovat usein sen mukaiset. Nuoriin taiteilijoihin kannattaakin sijoittaa, ennen kuin hinnat nousevat mahdollisen maineen myötä eksponentiaalisesti. Tähän asti olen kuitenkin sijoittanut vain tylsiin ja takuuvarmoihin rahastoihin ilman pienintäkään esteettistä palkkiota, jollaiseksi en laske loivasti nousevaa tuottokäyrää. Tosin saimme aikoinaan lahjaksi yhden tätä nykyä maineikkaan nuoren taiteilijan taulun, joka ei valitettavasti ole edes seinällämme. Tästä saisikin toisen postausaiheen: kannattaako taidetta ostaa lahjaksi, jollei ole varma vastaanottajan mieltymyksistä? Tämä Reidar Särestöniemen Ruska heijastuu järveen -teos myytiin Bukowskis-huutokaupassa hintaan 1...