Esmeraldan eetos

Minäkin lankean nyt somen tarjoamaan vuodenvaihteen tavoiteansaan, mutten lupaa yhtään mitään. Lupaukset harvemmin toteutuvat - pyrkimykset ja tavoitteet taas saattavat yllättää meidät myös käytännössä positiivisesti. Siispä uudenvuodenpyrkimykseni ovat aamiaispöydässä spontaanisti summattuna seuraavat: - Olla kiltimpi vaimo (olen sitä jo, mutta saan välillä hillittömiä tai muuten vain epäkypsiä raivokohtauksia johtuen ehkä yleisestä kuormitustilastani). - Elää säästeliäämmin . Oikeastaan paljonkin. Ruoka ja viinit ovat tämän talon isoin kuluerä, kenties jopa isompi kuin lainanlyhennys! Palaan tähän teemaan kohta tammikuun osalta! - Huolehtia paremmin terveydestäni ja hyvinvoinnistani . Tosin en tiedä, miten se työni puitteissa tapahtuu. Ainakaan ensi uutta vuotta en halua jo kolmatta kertaa putkeen maata tai nukkua koomassa sohvalla vuoden vaihtuessa.   - Saada verannan viimeinen maalaamaton seinä maalattua , jollen vielä "ehdi" edetä ristikko-oveen asti. Projekti on armot...

Nyt olen minäkin uskaltautunut kirppistelemään pitkän tauon jälkeen. Melkein tuli jo vieroitusoireita, mutta toisaalta hamsteripaussi teki hyvää. Löysin keväällä siivoamastani kellarista vaikka mitä unohdettuja aarteita lähinnä mummoni jäämistöstä. Samalla ymmärsin säilyttäväni aivan turhaan sellaisia esineitä, jotka eivät - niin - konmarituksen hengessä - tuota minulle enää iloa. Rakkausmuumi jää ehkä omaan käyttöön.  Mitään en ole vielä myynyt, mutta veikkaan ainakin muumimukien löytävän vielä uuden kodin, ehkä montakin. Muumeja on kertynyt minulle 24 kappaletta 1990-luvulta lähtien. Niistä kuusi varastettiin avonaisesta muuttopakusta asuessani vielä yliopistosäätiöllä. Olen usein miettinyt, että ehkä varas nauttii kupeista enemmän kuin minä. Tottakai juuri nuo pöllityt mukit olisivat olleet tänään niitä arvokkaimpia. Vinkki: älä koskaan kirjoita muuttolaatikoihin liian eksaktia sisältöä! Jotkut Muumi-aiheet ovat ihan kivoja, mutta minulla ei ole koskaan ollut ...

Hyvää J. L. Runebergin päivää! Torttuja on takana jo neljä, eikä todellakaan ohitettuja vaan syötyjä! Uskoisin, että Runebergin päivä merkitsee valtaosalle suomalaisista ensisijaisesti herkuttelupäivää, vaikka kyse onkin kirjallisesti ja yhteiskunnallisesti  erittäin merkittävän henkilön  liputuspäivästä. Torttuja on voinut ostaa kaupoista ja leipomoista jo tammikuun alusta lähtien, mutta ahmiminen on erityisen sallittua tänään. Päivän vakiopuheenaiheisiin kuuluu myös keskustelu siitä, onko tortun oikeaoppinen kostuke punssi vai rommi. Vähän sama kuin vääntö tiramisun kohdalla: marsala vs. mantelilikööri tai vaikka kahvilikööri. Jos minulta kysytään, niin punssia olla pitää ja tiramisussa marsalaa. Kaikkihan me varmaan luulemme tietävämme, että Runebergin torttujen resepti on alunperin Frendrika Tengström in ideoima. Eli Runebergin pikkuserkun ja tulevan vaimon (jonka kirjalliset ansiot jäivät pitkään ajan hengen mukaisesti miehen varjoon). Tästä saadaan oivasti linkki...

Onko tämä nyt totisinta totta, että minäkin olen langennut tammikuun harhaan - kuvitelmaan astumisesta terveellisemmän elämän nautinnolliseen maailmaan? Enhän minä saa nautintoa kahvikupillisesta ilman konvehtia näin joulun jälkeen, joten miten voisin innostua myöskään prosessoiduista kasvisproteiineista georgialaisen, rasvaisen ja rapean kanan jälkeen? Miten voisin astua into pinkeänä hieltä haisevaan jumppasaliin ja nostaa koipiani monotonisessa tahdissa kuin toistoa tekevä koira, kun minua totuuden nimissä puhuttelee vain sohva ja telkkarin nolo true crime ? Supertreenit peräisin  täältä . Tähän on menty. Ehkä sairausloma ja yhä jatkuva rampaus olivat viimeinen niitti orastavan laiskuuspuuskan sinetiksi. Paitsi että tuo sinetti taisikin olla kaatumiseni pyörällä pari päivää sitten. Hidastettuna, tyylipuhtaasti, muka ei sattuen. Kaatuminen on taitolaji, jonka onneksi hallitsen. Ei käynyt ruhjeita pahemmin, mutta kaaduin heti erään ihmisen kysyttyä, olenko kaatunut pyö...

Sanotaan, että suurimmat ruoka- ja juomainnovaatiot ovat syntyneet vahingossa. 6000 vuotta sitten jossain muinaisen Egyptin paikkeilla valvomaton puurokattila kiehui yli. Kuumille kiville lentäneet puurokikkareet muuttuivat maailman ensimmäisiksi  alkeisleiviksi . Ihan yhtä helposti ei syntynyt Elvis elää -kakkuni, mutta sattuman johdattelemana kyllä. Olin käynyt edeltävänä iltana ruokakaupassa, ja mieheni purki tavarat jääkaappiin. Aamulla huomasin, että osa ostamistani elintarvikkeista olikin varsin liikuttavasti jäänyt pöydälle. Koska hävikkiruoka on minulle kauhistus (siis oikeasti roskiin päätyvä ruoka, ei hävikistä jalostettu ruoka), yritin miettiä, mihin uuniruokaan voisin käyttää Philadelphia-tuorejuuston. Meillä on keittiössä vain 16,9 astetta, joten ajattelin kermapohjaisen juuston olevan ainakin uunin kautta vielä pelastettavissa. Koska haluan olla kesällä bikinikunnossa (kuten me kaikki), ensimmäisenä ideana mieleeni tuli tottakai amerikkalaistyylinen juustokak...

Joulukuu on jälleen kerran ollut vuoden kiireisin kuukausi. Ne harvat luppohetket, joiden aikana olen ehtinyt ajatella vaikkapa kirjoittamista, olen käyttänyt lukemiseen. Sain syntymäpäivä- ja joululahjaksi historioitsija Yuval Noah Harari n tuotantoa  sekä sangen koukuttavan Mikael Persbrantin elämäkerran. Jollet jo tiennyt, olen koukussa Beckeihin (joissa Persbrandt esittää mahtavaa hahmoa Gunvaldia), jotka myös on kohtapuoliin jännitetty läpi uudelleen.  Lisäksi meillä on vieraita, eli perhettä kylässä ulkomailta, joten kaiken liikenevän ajan vietämme heidän kanssaan - vielä kun se on mahdollista. Kohta täytyykin ryhtyä ruuanlaittoon ja latautua henkisesti myös kakkavaipan vaihtoon. Tässä aamupäiväkahvin äärellä on hyvä miettiä, mistä vuosi 2018 on koostunut. Minulla on ollut tapana käydä läpi vanhaa ja tulevaa vuotta alunperin 1300-luvulta peräisin olevien Tarot-korttien avulla, joiden käytöstä kirjotan enemmän mahdollisesti heti alkuvuodesta. Nyt ei kuitenkaan ole a...

Harrastin joskus ala- ja yläasteikäisenä enemmänkin karkkien valmistusta itse. Innostuin kotitaloustunnilla tehdyistä nekuista, vaikka valitettavasti imeskelin tuolloin paljon epäterveellisempää vaihtoehtoa vapaa-ajallani. Onneksi järki kasvoi samaa vauhtia kuin yhtäkkiä lyhyeksi leikatut hiukset. Tupakoinnista ja nekkujen teosta on nyt jo naismuisti aikaa. Tänä jouluna ajattelinkin palata terveellisemmän synnin pariin.  Tein testiversion punssitryffeleitä omaan käyttöön (ehkäpä myös työkavereille heruu muutama maistiainen), jotta voin hienosäätää makua vielä ennen joulua. Tälläkin kertaa on vahva aikomus antaa itse tehtyjä konvehteja lahjaksi. Teininä tämä toteutui aikomuksesta huolimatta vain kerran, sillä toffeet, marmeladit ja tryffelit olivat kerta kaikkiaan liian hyviä varastoitavaksi. Pyydän jälkikäteen anteeksi kaikilta teiltä, joiden PITI saada herkkulahja. Oikeastaan voisitte kiittää minua, sillä en lihottanutkaan teitä.  Kaikkihan me tiedämme, että konve...

Elän syödäkseni, syön juodakseni. Juon nauttiakseni, nautin elääkseni. Ja siitä rullaan ympäri aina uudelleen. Tämä on oravanpyörä, josta en halua pois. Harrastanhan liikuntaakin koko ajan juostessani pyörän sisällä.  Etenkin juoksulenkin jälkeen tuntuu aivan taivaalliselta mättää kurnivaan mahaan hiilari- ja proteiinipitoista pastaa valikoiduilla improvisaatiokastikkeilla.  Palautusjuoman tosin pitäisi ehkä olla a) alkoholitonta ja b) halvempaa kuin 20 euron punaviini. En vain malttanut olla enää avaamatta italialaista Ra vpitala Nuharia, jonka olen ostanut houkuttimeksi jokin aika sitten. En ole vuosiin löytänyt monopolimme valikoimasta pinot neroa (eli pinot noiria Italiasta, tosin tässä viinissä on osa nero d'avolaa). Viimeisin taisi olla upean elegantti Apollonia, jonka juuri ja juuri raaskin ostaa opiskelijan kukkarollani. Ilmeisesti olen nyt työssäkäyvänä varakkaampi, sillä 20 euroa viinistä ei tunnu enää missään. En kuitenkaan aja bemaria tai mersua, vaan ruosteist...