Esmeraldan eetos

Suuri märkä salaisuus. Kuin juuri se vasten kasvoja tai palaneena rippileirin kiukaseen. Ei moni tahdo tätä lukea, osaa ahdistaa elämän ytimen löytyminen ostarilta.  FilmTownista, parempiosaisen kaverin maksamista karkeista. En edelleenkään käsitä, miten moinen kaveruus oli mahdollista. Toisaalta, päättyihän minunkin läheinen ystävyyssuhde siihen, että kaverini joutui tarkkiksen kautta lastenkotiin. Ehkä vanhempani olivat huojentuneita. "Vesiputket seinien takana jaottelevat juomavettä ja jätettä." Aina vanhemmat toivovat lapsilleen "tasokkaampaa" seuraa, opettajien kersoja, joiden luona voi syödä vanukasta yökylässä vesisängyllä pomppien. Valinnanvaraa ei aina ole. Joskus kaikilla meni yhtä huonosti kuin päähenkilöllä, joka omistaa teoksen kaikille, joilla meni huonosti vuosina 1996-2005. Kuulun varhaisempaan sukupolveen, mutta tunnistan nämä kaikki kirjassa kuvatut asiat. Ehkä yksi onneni oli hammasalan äiti, joka ei ostanut karkkia ja limsaa lohduksi. Mutta Te...

Nyt on Iida Rauman Hävitys  vihdoin luettu. Sain sen lahjaksi jo miltei vuosi sitten. Ajattelin ajan olevan kypsä nyt, kun olen saanut oman käsikirjoitukseni riittävän pitkälle. Vaikka genre on eri, tiesin jo etukäteen masentuvani todennäköisesti samoista huomioista rakkaan Turkumme raiteilla. Parasta olikin huomata, että jopa tapahtumapaikat ovat osittain samat, kaikista sadoista Turun vanhoista taloista, joita tauti ei ole vielä ehtinyt jyrätä. Täytyyhän homeitiöille ja kumppaneillekin olla tilaa. Hometta pöydässä, mätää omenissa. Näkökulma teoksessa on yhtä synkkä kuin kahvihetkessä, jossa halutessaan voi nähdä vain positiivisen tunnelman. Hävityksen fokus on Turun sijaan kuitenkin kouluväkivallassa, yllättävän vähän takakannen lupaamassa planeetassa. Mutta kouluväkivallasta ikänsä kärsineelle kaikki tulokulmat limittyvät toisiinsa syövyttäväksi mustaksi mönjäksi, jonka soisi valuvan myös epäoikeudenmukaisten luokka"tovereiden" ja opettajien kasvoille. Sellaiset ihmiset ...

Koulukiusaaminen on toistuvasti tapetilla tässä KiVa-koulujen  maassa. Koulussa tosiaan pitäisi olla kivaa, mutta yhä useamman mielestä näin ei ole eikä ole pahimmillaan koskaan ollutkaan.  Palataan kaikki opintohalut lannistavaan kiusaamiseen hetken kuluttua. Esittelen ensin juuri ilmestyneen väitöskirjatutkimuksen . Siinä käsitellään kouluelämän laatua Suomessa ja Etelä-Koreassa, kahdessa huippu-Pisa-tuloksen maassa.  Näemmekö oppilaita nykyään näin suoraryhtisinä pulpettiensa takana, samanlainen herran pelon kiilto silmissään? Kuva: Yle, linkki postauksen lopussa. Opiskeluelämän laatu ei ole häävi, vaikka opintotulokset antavat ymmärtää muuta. Oppilaat eivät viihdy koulussa, heitä kiusataan tai heiltä odotetaan aivan liikaa. Oppilaat väsyvät, kärsivät ja ahdistuvat. Myös opettajat voivat pahentaa tilannetta omalla toiminnallaan tai toimimattomuudellaan. Mielenterveysongelmat ovat rajusti lisääntyneet juuri kouluikäisten keskuudessa. Miksi näin? Väitöskirja...