Esmeraldan eetos

Liköörinystävän vuoden ainoat tehoviikot ovat alkaneet. Puutarha pukkaa satoa, jolle täytyy keksiä parempia käyttökohteita kuin roskis. Hui, tekee pahaa kirjoittaakin moisesti. Onneksi tälläkin asuinalueella näkee usein "ole hyvä" -ämpäreitä ja -koreja talojen edustoilla, joten oman sadon puuttuessa kannattaa rohkeasti tehdä kävelyretkiä kaupungin perinteisille omakotitaloalueille. Muista kuitenkin, että likööriin kannatta valita vain priimaa. Hilloon käy vähän rupisempikin hedelmä. Pullotin  viime vuonna tehdyn omenaliköörin  vasta huhti-toukokuussa, sillä olin vain unohtanut lasitölkit kellariin. Maistoin kyllä omenalikööriä purkista joskus tammikuussa, jolloin totesin sen olevan vielä lisäkypsymisen tarpeessa. Tässä ajassa onkin tapahtunut aivan uskomaton kehitys! Mausta on tullut todella karvasmantelinen! Aivan kuin omenalikööriin olisi sekoitettu Amarettoa (DiSaronnoa). Pidän tästä mausta todella paljon ja "alaan vihkiytyneet" ystäväni olivat jo valmii...

Tiedätkö tunteen, kun ruoka onnistuu täydellisesti? Kun kaapissa ei ole mitään, mutta löydät kuitenkin kaikkea, joista teet sörsselin made in heaven? Nyt kirjoitan ohjeen ylös, kun vielä muistan sen. Ehdin jo syödä kaiken ennen ottamaani kuvaa. Miten yllättävää!  Todennäköisesti samaa lopputulosta ei synny enää toistamalla, mutta ehkä jotain sinne päin. Tässä tulee täydellinen sadonkorjuuillallinen, joka maistui erityisen hyvältä omenankeruupäivän jälkeen. Aamulla lähtee iso satsi omenia mehustamoon. Kylläpä nyt tuntuu jotenkin niin ranskalaiselta, etenkin kavutessa tikapuita pitkin puuhun (ei kuuhun tällä kertaa) ja poimiessa punastuneita omenia koreihin. Pari omenaa vein sisälle odottamaan ruokaisaa ideaa. Tässä se on: Oluessa humaltunut lehtikaali-omena-kanapaistos: -300 gr marinomatonta broileria -puoli pussia lehtikaalia (minulla oli punaista lehtikaalia) -2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä -1 valkosipulin kynsi -2 omenaa -1 rkl sriracha-kastiketta -1 rk tomaattipy...