Esmeraldan eetos

Vuoden aikana on tullut tehtyä kirppislöytöjä jos minkälaisia. Olen vain tuhottoman huono jakamaan niitä tänne blogiin tai edes Instagramiin. Ehkä minulla on vieläkin jotenkin kieroutunut suhtautuminen tähän keräilyyn. Mietin, että tuleeko kuvaesittelyistä sellaiset materialistiset "katsokaa mitä ostin, katsokaa mitä löysin" -vibat. Kuitenkin näillä kirppisjulkaisuilla on aina todella paljon lukijoita, jopa moninkertaisesti enemmän kuin tekstivetoisilla aiheilla (paitsi sijoitus- ja rahapuhe kiinnostaa), joten eiköhän näillä esittelyhöpinöillä ole tilauksensa. Eihän muuten aina edes tiedä, mitä kaikkea ihanaa kerättävää maailma tarjoaa! On myös aina yhtä kiva nähdä, mitä te seuraajat olette kirppiksiltä löytäneet, vaikka tämä aihe ei edes olisi tilinne tai bloginne ykkösaihe. Kirppistely on sienestyksen ohella aarrejahtia parhaimmillaan.  Tällä introlla aloitan kirppissarjan osa ykkösen, mutten pysty lupaamaan jatko-osaa. Se on sitten vain bonusta tällä loppuvuoden työtahdill...

En ole edes katsonut, ovatko kirpputorit tällä hetkellä auki, mutta ainakaan minua ei niissä ole näkynyt. Onneksi tein alkuvuodesta niin hyviä löytöjä, että kirppismaniani on pysynyt joten kuten aisoissa. Mikäli sormet syyhyävät liikaa, muistelen vain erään nimeltä mainitsemattoman kirpputorin huonoa ilmaa ja tungosta käytävillä, niin maltan pysyä kotona. Tori.fi tai huuto.net olisivat näin korona-aikaan ehkä parempia bongauspaikkoja, mutta haluan nähdä mitä ostan ennen ostopäätöksen tekoa. Niin monta kertaa olen saanut netin välityksellä luvattua heikompikuntoisempia tuotteita, että odottelen mieluummin parempia kirpputoriaikoja. Jotta voisin tuntea pienen kirppisfiiliksen, teenkin tästä klassisen esittelypostauksen. Vähän kuin lapsi hiekkalaatikolla tai kadulla lelujensa kanssa. Eilen lenkillä tuntematon poika tuli esittelemään minulle ja miehelleni lelujaan "kato, kato" - säestyksellä. Meitä huvitti tämä, mutta samalla mietitytti, oliko tuolla lapsella kotona kuunteli...

Mitä olisi joulu, joulukuu, marraskuu - tai no, koko vuosi ilman legendaarisia  Vihreitä kuulia ? Tämä klassikkomakeinen ei ehkä kuulu herkkujen top kolmoseeni, mutta siitä huolimatta kuulia on saatava heti, kun niitä ilmestyy kauppojen massamyyntipömpeleihin. Alunperin Vihreät kuulat ilmestyivät markkinoille aivan 1900-luvun alkuvuosina nimellä Päärynäkuulat. Resepti oli venäläinen ja sen toi Suomeen Pietarista kukapa muu kuin Karl Fazer. Kuulia alettiin valmistaa tehdastuotannolla Suomessa vuonna 1929. Nykyään kuulia valmistuu vuodessa 25 miljoonaa kappaletta, joista 17 miljoonaa imuroidaan joulun alla parempiin suihin. Lisää Fazerin marmeladimakeishistoriaa  täällä . Syy Vihreiden kuulien suosioon on varmasti niiden huikea nostalgia-arvo, aisteja kutkuttava kuulanhalkaisuprosessi ennen syömistä sekä kuulien esteettisyys ja monikäyttöisyys. Ylempänä Riihimäen Lukki-malja todennäköisesti 1930-luvulta, alempana saman sarjan mustalasinen sokerikko. Rakastan nä...