Esmeraldan eetos

Harvoin on tuntenut elämäänsä niin kadonneeksi kuin kuluneen viikon aikana. John Lennonkin puhui vain kadonneesta viikonlopusta May Pangin suhteen. Tulipahan luettua pitkänperjantain jälkeisessä migreenissä harvinaisen paljon. Koko pääsiäinen meni siis vakioseuralaiseni kourissa, jota toisaalta osasin jo odottaa. Olihan minulla pitkästä aikaa edessä viiden päivän vapaa ilman ainuttakaan pakottavaa sykinnän tarvetta. Niinpä ohimoni verisuoni hoiti sykkeen. Aivoni järjestivät strobovalodiskon, koska lepo on niin ihana asia, että sitä on syytä neurologisesti juhlia.  En ruikuta elämäni kestovaivaa, johon, kiitos vaan, ei kannata tarjota ratkaisuja. Kunhan vain ei kroonistuisi. Jo sukulinja kertoo, että tämä tulee enemmän tai vähemmän olemaan seurani hautaan asti. Niinpä luin viikon aikana intuitiivisesti kirjoja, jotka liittyvät menetettyyn elämään ja kuolemaan. Siitähän kaikessa lopulta on kysymys, jos sairaalapappi Kullervo Kivikoskelta kysyy.  Bongasin tämän kirjaston pa...

Milan Kunderan Identiteetti osui silmiini yhdellä monista kirppiskierroksistani. Se oli selvästi lukematon. Mietin, ketä ei kiinnosta Kunderan tuotanto. Minä taas halusin maksaa kirjasta kaksi euroa, sillä vielä enemmän haluan pitää Kunderan jokaisesta teoksesta. Tämä on "väärä" lähestymistapa mihin tahansa kirjaan, mutta yksi kaikkien aikojen suosikkiteoksistani on saman kirjailijan  Olemisen sietämätön keveys . Siitä pitäisikin kirjoittaa erikseen vaikuttavimpien kirjojen sarjaan, hieman laajemmin kuin sivumainintana. Koska se oli niin suuri lukuelämys molemmilla lukukerroilla, odotin jotain sen suuntaista myös Identiteetin kohdalla. Jo kirjan otsikko, loistava.  Usein elämäni polulle valikoituu alitajuisesti teoksia, joita tarvitsen juuri niinä tiettyinä hetkinä. On suorastaan pelottavaa, miten kulloinkin kyseessä olevan kirjan sisuksista löytyy yllättäen jokin "ratkaisun avain" mieltä askarruttaneeseen kysymykseen. Tämä teos vapautti omaa käsikirjoitustani va...

Huh, neljäsosa tästä uudesta koronavuodesta on jo mennyt! Eikä mikään ole aprillia. On siis aika ynnätä yhteen mitä on tullut tehtyä sijoitusrintamalla, kun muun elämän saavutukset ovat aika vähäiset.  Aloitin suoran osakesijoittamisen reilu vuosi sitten koronaromahduksen aikaan. Joku voisi kutsua minua onnekkaaksi, mikäli kyse ei olisi ollut hedelmäpelirahainvestoinneista. Pitkin vuotta olen ostellut osakkeita lisää, vaikka kustannustehokkainta olisi ollut uskaltaa tehdä heti suurempia investointeja. Aina sanotaan, että pitää olla valmis menettämään se määrä rahaa, jonka sijoittaa. Olen kuunnellut tätä ohjetta ehkä liiankin tarkkaan (myös sijoitusidolini Merja Mähkä lausui juuri instastoorissaan, ettei pidä ajatella tätä liikaa tai jotain sinne päin). Noh, minun piti ensin harjoitella, ja lohduttahaan se, että ekojen ostojeni voittoprosentti on ollut parhaimmillaan jopa monta sataa prosenttia! Puhutaan silti korkeintaan 600 euron voitosta per yhtiö, jos Teslan jättää laskuista po...

Koronapääsiäisenkin tärkeimmät nautinnonlähteet ovat ruoka, viini ja suklaamunapitoinen laiskottelu. Bonusta on, jos koti on siivottu ja siellä kasvaa tiskiallashomeen sijaan rairuoho. Tänä vuonna "rai rait" jäävät ikävä kyllä kaikilla tunnollisilla suomalaisilla juhlimatta, mutta onneksi sentään muussa muodossa kotona voi olla raita: ystäväni viljelemä rairuoho pullistelee parhaillaan verannalla ulos purkistaan. Olemme olleet töidemme takia lähikontaktissa toisiimme - täten selitän lahjan kuljetusketjun antajalta vastaanottajalle. Oletteko tekin huomanneet, että korona-aikaan kuuluu ihmisten kova tarve selittää, miten jokin lahja tai huomionosoitus on toimitettu perille ilman lähikontaktia? Kukkamyynti on suorastaan räjähtänyt, kun ihmiset jättävät pääsiäisistervehdyksiä läheistensä ovien taakse tai tekevät tilauksen puhelimitse "rajan taa". Nämä purppuranpunaiset (pääsiäisen väri) kukat olen itse ostanut kaupasta, aivan ihanat ja hyvin kestävät - nyt jo ...

Hiljainen viikko päättyi eilen lankalauantaihin. Omat hermoni tuntuvat olevan tämän viikon jälkeen kirjaimellisesti kuin langat, jotka saattavat katketa hetkenä minä hyvänsä. On jokseenkin traagista, että juhlapyhien alusaika on kiireinen sekä töissä että usein kotonakin. Puhumattakaan itse juhlapyhistä. Lehdet pullistelevat erilaisia ruokaohjeita ja pääsiäisen menovinkkejä, joita aikataulujen orjuuttamat, mutta kyseisen ilmiön yhä uudelleen maton alle lakaisevat ihmiset kirjaavat ylös aivojen to do -listalle. Tänä vuonna saan kuitenkin itse vain levätä kotona. Meillä ei ole ainuttakaan pakollista sukukinkeriä sovittuna, sillä lähisukulaisista osa on matkoilla ja osa valitettavasti sairauden kourissa. Luulisi siis, että kotona voisi tällä kertaa todella rentoutua. Mutta ei. Naapureiden pihoilla grillataan koko sukujen voimin, möykätään kovaan ääneen ja näyttäytyipä yksi setä kevätauringossa pelkissä kalsareissa laulaen humalaansa. Nauraisin tälle kaikelle, ellen olisi jo aiem...

Tämä ei ole muistokynttilä, vaan terveellinen onnittelukynttilä ilman kakkua. Tällä viikolla tuli täyttyneeksi kokonaista yksi vuotta blogihistoriaani. Se on jo saavutus sinänsä, sillä blogien keskimääräinen aktiivisuusaika on käsittääkseni vain hieman pitkäkestoisempi. Suurin saavutus kuitenkin on se, että olen jaksanut systemaattisesti, mutta kuitenkin ainoastaan inspiraation vallassa kirjoittaa minua kiinnostavista asioista ja ilmiöistä. Olen saanut myös vakiintuneita seuraajia tietyiltä sivustoilta ja löytänyt monia loistavia blogeja tämän oman kirjoitteluni ansiosta. Turhaan pelkäsin tai pikemminkin olin ennakkoluuloinen bloggausta kohtaan. Olin aiemmin liittänyt bloggaamisen muotimaailmaan, lifestyleen ja koko elämän paljastavaan henkilöbrändäykseen, mutta en ollut kuitenkaan lopulta perehtynyt todellisuuteen. Aika tyypillinen kuvio heille, jotka ovat ennakkoluuloisia asiaa X kohtaan. Ennakkoluuloista pääsemmekin sopivasti vaaliteemaan. Näistä eriarvoisuus- ja ilmaston...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Minkälaisen tarinan muodostavat seuraavat viimeisen vuoden aikana otetut kuvat?  Talvi Syksy Kesä Kevät Vuoden kuvapoiminnat päättyvät tähän kirkolliseen kuvaan, joka on otettu lähes tasan vuosi sitten. Se on kuin muistutus kristillisen kirkon paaston aloituksesta, joka osuu tänä vuonna juuri tähän hetkeen. Suuri paasto tai pääsiäispaasto alkaa 6.3.2019 ja se päättyy pääsiäiseen kestäen 40 päivää. Ortodoksimaissa paastoa noudatetaan edelleen hyvinkin kurinalaisesti. Myös ateistit voisivat hyvin kokeilla paastoa. Uskon, että pidättäytyminen itsestäänselvyyksistä tekee nykyihmiselle hyvää. Paaston sisällön voi valita itse, kunhan kunhan siihen sitoutuu. Jollei halua tinkiä ruokavaliosta, voi vaikka pyrkiä elämään ekologisesti. Vuoden ensimmäinen kuva, eli kronologisesti ajateltuna viimeisin on otettu Iso-Puolalan talossa Turussa. Se säästyi Turun palolta (...