Esmeraldan eetos

Nyt täytyy käyttää tätä blogialustaa Otavan lukupäiväkirjana. Sellaisen otin omakseni edellisvuonna kirjamessuilla, enkä muistanut käyttää. En siis kirjaa ylös lukemiani mihinkään, ellen sitten kirjoita niistä jotain tänne tai Instagramiin. En jaksaisi kirjoittaa kaikesta lukemastani jotain. Mielestäni on oltava tila myös sille, että tuntemukset ovat vain oman itsen ja kirjan välisiä. Siihen tuo armoitettu lukupäiväkirja olisi ollut varsin hyvä kapistus. Nyt olisi korkea aika löytää se.  Vihje kahden parhaan kirjan sisällöstä. Kuka arvaa mitkä ja miten ne liittyvät tähän kuvaan? (Kerron lopussa.)  Ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja on Esa Pesosen runoteos Tänä yönä olen yksin (omakustanne, 2022). Suosittelen sitä jokaiselle, joka kaipaa ajatuksia eriarvoisuudesta, köyhyydestä, rakkaudesta, yksinäisyydestä Helsingissä tai missä hyvänsä. Ajattomanakin teos on aikansa kuva, viimeistelemättömänä hiomaton timantti. Pidän useammin sellaisista (joilla on vahva sanoma) liian teko...

Pika-analyysi: Alaston salissa (2022, Esmeralda, miltei Lypyrtissä, Anna Domino-keksi). Intro: Luin Volter Kilven legendaarisen paksua ja puuduttavaa, mutta upean kielenrikasta armonlahjaa Alastalon salissa (1933) aiemman lupaukseni mukaan kaksi tuntia ja julkaisen näin hartaasti odotetun pika-analyysin Alaston salissa. Tämän luettuanne tiedätte, mistä kaikessa on kysymys.  Asiaan: Aloitamme kysymyksellä, joka on lausuttu Kustavin kirkossa Volter Kilven teoksen ilmestymisvuonna 1933 sekä teoksen esipuheessa: "Ihminen, sinä syntymähetkesi ja kuolemanpäiväsi välivaiheen vaeltanut, joka olet elänyt lapsuutesi sarastuksista nuoruutesi aamun ja miehuutesi päivänkaaren kautta vanhuutesi viileneviin ehtoisiin, leikkinyt huomenesi viattomat leikit, unelmoinut toivojesi nuoret kultaiset kangastelut, astunut pitkän työpäiväsi raskaat saranselät, saavuttanut kuihtuvan elämäsi tyventyvät ehtoot, mikä on elämäsi palkka? " Nukahdettuaan, herättyään ja huomattuaan lehterin penkiltä tiet...