Esmeraldan eetos

Pitkästä aikaa tuli käytyä Turun tuomiokirkossa. Se näkyy kaikkialle, mutta harvoin tie vie sen uumeniin. Varsin uskovainen mummoni ehti elää koko elämänsä käymättä sisällä kertaakaan - paitsi yhden kerran hetkeä ennen kuolemaansa. Silloin hän vain totesi, onpa karu.  Eihän vuonna 1300 käyttöön otettu Tuomiokirkko voi kultaglorialla lesoilla. Uskonpuhdistus piti huolen siitä, että muutkin kirkot putsattiin "turhasta krumeluurista". Rumat ne vaatteilla koreilevat ja sitä rataa. Näkyvintä luterilaisuutta on sirkkelipöly omakotilähiössä. Sahanpuru on suomalaisen kultaharkko ja jatkuva vasarannakutus osoitus yhteiskuntakelpoisuudesta.  Mutta, osa meistä kaipaa kultaa ja gloriaa, jotain aivan muuta kuin skandinaavista minimalismia. Jotkut kaipaavat myös vahvempia siirtymäriittejä, sakramentteja, pyhän läsnäoloa (uskonnollisessa) elämässä juhlallisemmalla tavalla. Ortodoksikirkko saa jäseniä luterilaisista varmasti juuri näistä syistä. Muistan, että joskus oli vähän trendikin vaiht...

  Itkumuurilla on tungosta Kaikilla on kiire itkeä jotta pääsee illallispöytään Kaikilla on kiire rukoilla jotta saa syödä ja juoda Tarpeensa joka päivä uudelleen luoda Ja seuraavana päivänä joku kysyy Miksi itkette Emme tiedä itsekään Kai temppelin tuhoa Mutta eikö aina sanota Älä sure asioita joille et voi enää mitään E. P. /  18.7.2021 Kenties valtaosa maailman uskonnollisista juhlista perustuu jonkin tragedian muistelemiseen. Näin ainakin Abrahamin lasten eli kirjan kansojen vuotuisessa ajankierrossa. Muistellaan sitä, että temppeli tuhoutui. Ei ollut aikaa kohottaa hiivaleipää pakomatkalla orjuudesta. Sitten vielä yksi kuoli meidän kaikkien puolesta. Marttyyrikuoleman ylistysmuistelu on yhä voimissaan etenkin islamilaisessa kulttuurissa (en tarkoita nyt fundamentalismia, jossa marttyyrikuolemasta tehdään pahimmassa tapauksessa tavoite), mutta luterilaisuudessa työnteosta on tehty marttyyrimaisen uhrautumisen ilmenemismuoto. Mikä muu yhdistää meitä kirjan ka...

Koronapääsiäisenkin tärkeimmät nautinnonlähteet ovat ruoka, viini ja suklaamunapitoinen laiskottelu. Bonusta on, jos koti on siivottu ja siellä kasvaa tiskiallashomeen sijaan rairuoho. Tänä vuonna "rai rait" jäävät ikävä kyllä kaikilla tunnollisilla suomalaisilla juhlimatta, mutta onneksi sentään muussa muodossa kotona voi olla raita: ystäväni viljelemä rairuoho pullistelee parhaillaan verannalla ulos purkistaan. Olemme olleet töidemme takia lähikontaktissa toisiimme - täten selitän lahjan kuljetusketjun antajalta vastaanottajalle. Oletteko tekin huomanneet, että korona-aikaan kuuluu ihmisten kova tarve selittää, miten jokin lahja tai huomionosoitus on toimitettu perille ilman lähikontaktia? Kukkamyynti on suorastaan räjähtänyt, kun ihmiset jättävät pääsiäisistervehdyksiä läheistensä ovien taakse tai tekevät tilauksen puhelimitse "rajan taa". Nämä purppuranpunaiset (pääsiäisen väri) kukat olen itse ostanut kaupasta, aivan ihanat ja hyvin kestävät - nyt jo ...

Kuten joulu yleisesti, myös suhtautuminen joululauluihin jakaa ihmiskunnan kahtia. Osa suorastaan rakastaa joululauluja toisten vaihtaessa välittömästi kanavaa kuullessan tilulilua ja kulkusten kilkettä. Ehkäpä suurimmalla osalla ei ole joululauluihin erityisen voimakasta suhdetta. Itse kuulun tähän porukkaan. Kauneimmat joululaulut Mikaelinkirkossa Turussa. Joululauluuohjelmat ja kuvan lähde  täältä . Tänä vuonna kotimme joululaulusaldo on koostunut lähinnä omista parin virkkeen hoilaamisistamme. Yleensä olen soittanut aiemmin esittelemästäni , yli 100-vuotiaasta nuottivihosta vanhoja joululauluklassikoita kuten Sylvian joululaulun, Jouluyön ja... mikä sen laulun nimi on, minkä Mahalia Jackson veti upeasti 50-60-luvun artistien joululaulu-cd:llämme, jota en jaksa kaivaa esiin?  Greensleeves !! Nuotit siihen löytyvät niin ikään vanhasta nuottikirjasta. Alla vähän eri tavalla laulettu versio, mutta sekin Mahalia Jacksonin: Jos jotain jouluviisua kuuntelemme ...

Tervetuloa avaamaan joulukalenterini ensimmäinen luukku, tervetuloa joulukuu! En vielä tiedä itsekään, mitä kaikkea joulukalenterini tulee sisältämään, joten luukujen täyte on minullekin kutkuttava yllätys. Sehän on joulukalenterin idea! Tämän kalenterin teema on kuitenkin jossain määrin, sangen yllättävästi  joulun odotus . Olen lumipesunkestävä joulu- ja talvi-ihminen muiden vuodenaikojen fanittamisen lisäksi. Vaikka monet jouluun liittyvät asiat ja herkut toistuvat aivan samanlaisina vuodesta toiseen, astun  joulun ihmemaahan aina yhtä innoissani. Koska pidän pureutumisesta asioiden ytimeen ja muinaisilla filosofian tunneillakin pohdimme, miksi haarukka on haarukka, on tässä ensimmäisen luukun postauksessa mielestäni aiheellista pohtia luukun syvintä olemusta . Olen erittäin ilahtunut, että juuri sinä jatkat lukemista vielä tässä kohtaa! Luukkuparatiisi Turun Tuomiokirkko Suomen Turussa, Suomen joulukaupungissa.  Luukkujen, ovien ja salpojen taakse on kä...

Rakas joulupukki, Viime kirjeestä on jo aikaa. Siksi päätinkin nyt tarttua Torres-härkää sarvista ja kirjoittaa sinulle kirjeen yli 25 vuoden jälkeen. Muistathan sen viimeisimmän, jonka olit lähettänyt epähuomiossa Korvatunturilta naapurimme autotalliin. Pohdin tätä mysteeristä asiaa yhä, sillä muistan pudottaneeni kirjeen omin pikku kätösin oranssiin postisäiliöön ja suuntanumero 99999 Korvatunturi oli varmuudella oikein. Luulin sinun käyvän meillä joka joulu, mutta se olikin naapurimme, joka kertoi paljastuttuaan olevansa sinun agenttisi. Olen saanut töihin aivan muissa merkeissä muutaman "agenttikirjeen" (kyllä, tämä on totta... )  tarkoituksena innostaa meitä työntekijöitä parempiin suorituksiin. Joka kerta lukiessani sanan "agentti", ajattelen sinua, joulupukki. Ajattelen sinua ja naapuriani, joka erehdyttävästi ja vahvasti eläytyen tuntui olevan juuri sinä. Olen soittanut sinulle (siis naapurilleni) lukuisat nokkahuilusonaatit ja käyttänyt toisin...

Tänä viikonloppuna vietetään eritoten turkulaisille tärkeää  Turun päivää (15.9.). 790 vuotta täyttävä  Suomen vanhin kaupunki on täynnä menovinkkejä ja mielenkiintoisia tapahtumia, joista voit bongata itsellesi sopivat  täältä . Koska nyt on viikonloppu, Turkua juhlistetaan viime vuoden tapaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Sananlaskun "kreivin aikaan" -mies eli Suomen uudistaja  Per Brahe 1602-1680. Taustalla Åbo Akademin päärakennus. Tässä puistossa on aina Turun hienoimmat vaihtuvat kukka-asetelmat. Kerrankin sattui niin hyvä tuuri, ettei minulla ole töitä, sovittua ohjelmaa tai migreeniä, joten sisäinen markkinafaniuteni heräsi horroksesta. Tänä viikonloppuna minua kiinnostaisi käydä esimerkiksi Kuralan kylämäessä (perinnemaatila Turun rajalla), Sibeliusmuseossa sekä opastetulla kävelyllä harvinaisiin, yleensä yleisöltä suljettuihin paikkoihin. Silti veikkaan, että yleisöryntäyksen välttämisen takia todennäköisimmät vierailukohteemme ovat avoim...

Nyt hemmotellaan verbaliikan, huumorin ja sananlaskujen fanittajaa, sillä kirjakauppoihin on juuri ilmestynyt Pasi Klemettisen teos  Hätäkös tässä matalassa kaivossa! Sutkautuksia ja sananparsia (SKS 2019)  En olisi tästäkään tiedosta ollut perillä ilman paperiaviisi Turun Sanomia, jossa oli keskiviikkona 4.9. iso juttu sananlaskuista. Suuntaan viivana lähimpään kivijalkakirjakauppaan! Kuten arvata ja huomata saattaa, sananlaskuja ei käytetä enää arkikielessä kuin satunnaisesti. Poikkeuksen tekee vanhempi ikäpolvi, joka asuinalueesta riippuen voi olla oikea sananlaskupankki. Onkin todella tärkeää saada vanhaa sananlaskuperinnettä talteen - tästä suuri kiitos SKS :n Kansanrunouden arkistolle sekä kaikille sinne tietoa keränneille. Nuorempi väestönosa taas imee paljon vaikutteita tv-sarjoista ja tosi-tv:stä. Kun joku heittää huvittavan kommentin, se jää elämään ikäänkuin modernina sananlaskuna. Se myöskin usein häviää käytöstä nopeammin kuin entisajan sananlaskut. H...