Esmeraldan eetos

Listasin taannoin ärsyttäviä sanoja kännykkään, kun runosuoni oli tukossa. En tiedä miksi moinen ranteensahaus, mutta tajusin, tämä aihepiiri  resonoi . Kyllähän näitä on joskus medioidenkin sivuilla ruodittu. En muista, mikä olisi ollut ärsyttävin sana lukijoiden mielestä, mutta kerropa sinä omasi. Listaan alle omia esimerkkejä: Voikkari Hamppari Limppari Limukka Masuasukki Toisinkoinen  (toinen teos esikoisen jälkeen)  Naposteltava Voimahali Jaksuhali / jaxuhali Fasilitointi Sparraaminen Osallistaminen Best "Se on ihan fine" Paituli Maadoittaa  (kun tarkoitetaan itsensä rentouttamista) Voimaantua Tahtotila Ottaa koppi ja niin edelleen... Kuten huomaatte, monen sanan ärsyttävyys liittyy nykyajassa toistuvasti toistona toistettavaan ärsyttävään ilmiöön. Sana itse ei välttämättä olisi muuten ärsyttävä. Tässä kirjoituksessa keskitynkin joulukuun kunniaksi kahteen hyvin ajankohtaiseen sanaan. Pop up  ja Lux Revin pop up -hiukseni päästäni, si...

Vielä ei ole aika summata kulunutta toista koronavuotta. Olisi mukava kirjoittaa ajasta, joulusta vailla k-kekkereitä, mutta kaikkea tekemäämme määrittää tämä vihulainen. Vihollisen ja tuholaisen risteytys. Harvoin sitä tekee aatonaattona itselleen pikatestiä höyryävän glögin ja kuusen tuoksussa tietääkseen, voivatko "vanhukset" saapua joulupöytään. Minulla kun näitä maskittomia kontakteja on edelleen jatkuvalla syötöllä. Tuplarokotukset, osalla jo tripana, antavat toki suojaa.  Ehkä pohtisin minäkin kynttiläpajoja, joulukranssitehtaita, maustekakun leivontaa ja mukavia lahjoja, jollei tarvitsisi olla koko ajan tekemisissä ihmisten edesvastuuttomuuden kanssa. Minä sairastun ihmisistä enemmän kuin viruksista. Enkä nyt tarkoita koronaa, vaan vaikkapa flunssaa. Se, että työpaikoilla jylläävät nyt flunssaepidemiat, kertoo, että hygieniatasosta on laiminlyöty. Se kertoo myös siitä, että nuhanenäiset alkavat jälleen saapua töihin maskin käyttöön vedoten. Toivoisin, että tämä olisi ...

Varmasti moni lapsonen pohtii tänäkin vuonna, saapuuko joulupukki - riippumatta oman kiltteyden tasosta. Aikuiset taas ehkä miettivät, onko rahaa lahjoihin tai ylipäätään fiilistä pukin tuloon. Onko edes ihmisiä riittävästi piiriksi pukin ympärille, kun kansakuntamme jäseniä kehotetaan itsenäiseen joulunviettoon koronatartuntojen ennaltaehkäisyn nimissä. Toisille "välttämättömän pahan", sukujoulun peruuntuminen on varmasti salainen tuuletuksen aihe, mutta uskon suurimman osan toivovan sukulaiset saman joulupöydän äärelle. Näitä kaikkia asioita pohtineena totean samaan hengenvetoon, että juuri tänä vuonna joulun ja joulupukin täytyy tulla taloon , asettua oikein taloksi ! Vuosi on ollut niin haastava, että perinnejoululle on jälleen kerran tilausta!  Salakuvaus omakotitalon terassille, jonka omistajat ovat ymmärtäneet todellisen Texas-joulun sanoman jo hyvissä ajoin ennen joulua! Tulin niin hyvälle tuulelle nähtyäni tämän loistepukin, että työpäivän raskaus unohtui. Toivottava...

Tittidii! Suurempaa joulukuusta odotellessa tein megalöydön kaupassa. Tämä on juuri se minikuusi, josta  aiemmassa luukussa kirjoitin ja jota en sitten kuitenkaan sillä kertaa ostanut. Nyt sen sai lähes kolme kertaa halvemmalla ja onnistuin vieläpä kuljettamaan tämän pyörällä kotiin! Hypin riemusta! Kuusen valot eivät olleet päällä polkiessani, vaikka se kyllä kävi huvittuneessa mielessäni. Olisivathan nuo näkyneet paremmin kuin yksinäinen pyörävalo. Ja ennen kaikkea: olisimme olleet samikset vastaan kävelleen miehen kanssa, joka talsi hymyillen kääriytyneenä jouluvaloihin ! Kyllä! Hän oli ympäröinyt itsensä punaisilla jouluvaloilla! Vain Turussa voi nähdä jotain tällaista tai sitten vain törmään "mielenkiintoisiin" ihmisiin kaikkialla, minne menen. Tuosta miehestä tuli kieltämättä joulufiilis. Hän näytti onnelliselta ja siltä, että halusi ottaa kantaa johonkin asiaan. Ehkä hän halusi vain tuoda joulumieltä pimeyden keskelle. Siispä asetin miehestä, vapaudesta ja...

Erehdyin lukemaan lehdestä artikkelin tehokkaasta joulusiivouksesta. Tunsin ahdistuspiikin välittömästi istuvassa kankussani. Toinen puoli minusta kysyy: jos nukumme elämästämme kolmasosan ja teemme työikäisinä töitä toisen kolmasosan, onko meidän pakko suunnata merkittävä osa arjen lyhyistä vapaahetkistä siivoamiseen? Ja erityisesti: miksi meille syötetään joulusiivouksen tarvetta joka joulukuu, jolloin ihmiset ovat muutenkin helisemässä kulkusista ja stressistä? Miksemme voi siivota kunnolla vaikka lokakuussa? Ehkä siksi, kun siihen ei ole muuta syytä kuin siisteys absoluuttisena hyveenä. Uskoisin, että suuri prosentti siivoaa jouluna paniikissa siksi, kun oma koti pitää esitellä lukuisille vieraille. Ja siksi, että vaalimme illuusiota tunnelmallisesta joulusta, joka olisi kaoottisesta arjesta poikkeava keidas. Muahhahah! Syy, miksi otan aina kuvia näin läheltä ikkunaa, on toki hieno valo, mutta myös se, etten jaksa kerätä kaikkea sälää pöydältä pois kuvaa varten.  Entä...

Pimeä vuodenaika voi olla koetinkivi ja se painaa itseänikin syvälle sohvankulmaan.  Näen kuitenkin pimeydessä sen hyvät puolet - kuten tunnelmalliset näkymät ikkunoissa, jotka hohkaavat lämpöä pakkasenpuremiin iltakävelyihin. Pimeän keskellä tuikkivassa valonlähteessä on jotain lohdullista - jotain ikiaikaista.  Otin nämä kuvat yhden iltakävelyn aikana, juuri ennen lumisateita. Tunnelma oli lähes taianomainen. Ei vastaantulijoita yhtä keskellä tietä kävelevää kissaa lukuunottamatta. Kaukana vain horisonttiin loittoneva ihminen, joka ilmestyi tielle kuin tyhjästä täysin minusta tietämättömänä. Taivaan tuikkivat tähdet näkyivät ihmeen hyvin näin lähellä kaupunkia, jopa yksinäisten katulamppujen loisteen alta. Rakastan iltaisia ja öisiä kävelyjä - niiden aiheuttamaa tunnetta ihmisen pienuudesta maailmankaikkeuden rinnalla. Samaan aikaan mietin, miltä tuntuisi tehdä näitä kävelyjä yksin, mutta yksinäisenä - ilman rakkautta, perhettä ja ystäviä.  ...