Esmeraldan eetos

Aikani on rahaa, eli nolla euroa. Otetaanpa siis pieni kuvapläjäys, vaikka tahtoisin raportoida elämysmatkastani Tartossa laajemmin. Haluaisin käyttää myös Viron kansallismuseoon kahden tunnin sijaan kaksi päivää. Mutta mennään samalla vauhdilla kuin kulunut vuosi, ja kohta jo rimpuilemme kohti hautaa.  Tarttohan on aivan upea kaupunki. Olen käynyt siellä viimeksi tasan 20 vuotta sitten, paitsi silloin oli syksy. Joten, onko se sitten 19,5 vai 20,5 vuotta sitten, tiedä häntä. Ehkä keski-ikä ja keli vaikuttivat kokemukseeni, jossa Tartto tarjoili itseään kuin sutenööri Ladan luukulla. Kaupat tuli.  Tällainen mielleyhtymä minulle tuli, kun isäni muisteli Eesti Rahva Hääliä, eli juoksukilpailuja neuvostoaikaan. Koko matkan ajan Ladat olivat kruisailleet vieressä ilotyttöineen ja tarjoilleet soomimiehille palveluja.  Muistan myös, että kylpylöiden vesi oli levästä vihreää.  Paljon on muuttunut sen jälkeen. Tartto oli suljettu kaupunki neuvostoaikaan, mutta sitä ennen maa...

Nyt on Iida Rauman Hävitys  vihdoin luettu. Sain sen lahjaksi jo miltei vuosi sitten. Ajattelin ajan olevan kypsä nyt, kun olen saanut oman käsikirjoitukseni riittävän pitkälle. Vaikka genre on eri, tiesin jo etukäteen masentuvani todennäköisesti samoista huomioista rakkaan Turkumme raiteilla. Parasta olikin huomata, että jopa tapahtumapaikat ovat osittain samat, kaikista sadoista Turun vanhoista taloista, joita tauti ei ole vielä ehtinyt jyrätä. Täytyyhän homeitiöille ja kumppaneillekin olla tilaa. Hometta pöydässä, mätää omenissa. Näkökulma teoksessa on yhtä synkkä kuin kahvihetkessä, jossa halutessaan voi nähdä vain positiivisen tunnelman. Hävityksen fokus on Turun sijaan kuitenkin kouluväkivallassa, yllättävän vähän takakannen lupaamassa planeetassa. Mutta kouluväkivallasta ikänsä kärsineelle kaikki tulokulmat limittyvät toisiinsa syövyttäväksi mustaksi mönjäksi, jonka soisi valuvan myös epäoikeudenmukaisten luokka"tovereiden" ja opettajien kasvoille. Sellaiset ihmiset ...

Mietin pitkään, kuinka tiivistäisin tämän Elena Ferranten ahmittavan herkullisen ja samaan aikaan realistisen teoksen sanoman. Ainakin Uuden nimen tarina on koukuttavuudessaan vielä loistavampi kuin Napoli-sarjan ensimmäinen osa Loistava ystäväni . Elämässä on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka Ferrante kuvailee nerokkain sanankääntein liian nuorena väärän ihmisen kanssa avioituneen Lilan ja suvereenista älykkyydestä sekä miehisestä rakkaudesta haaveilevan Elenan tarinassa, 1950- ja 1960-lukujen Napolissa. Ympärillä pörrää tuttuun tapaan laaja galleria ärsyttäviä sukulaisia, joista nykylukija haluaisi blurrata puolet pois elämästään. Kenties kuten Lila ja Elenakin, mutta näin ei ollut tapana toivoa. Ennen minä-aikakautta asioita siedettiin, vain hullut ja kiittämättömät kapinoivat. Lila tietysti kuuluu jälkimmäisiin Elenan vuoroin seuratessa, myötäillessä, kadehtiessa tai sääliessä Lilan elämää. Veri velvoittaa, mutta se saa meidät haluamaan kuuta taivaalta silloinkin, kun juuret ov...

Suomi on selvinnyt koronaviruspandemiasta ainakin tähän asti hämmästyttävän hyvin verrattuna "kilpakumppaneihinsa". Yksi asia, joka erottaa Suomen monista muista maista, on ollut kyky ottaa valtava ja jossain määrin myös erittäin onnistunut digiloikka nopeassa ajassa. Jo nyt uusiin asuntoihin rakennetaan etätyöpisteitä ja vanhoihin remontoidaan sellaisia. Mitä tekee vaatekomerolla, kun ei niitä aleleninkejä voi missään käyttää ja tilan voisi valjastaa työskentelyyn mitä ihanimmassa paikassa, kodissa?  Jatkan heti aivan aiheen ohi, että ostin itsekin kalliin mekon kuukautta ennen kun Suomi pantiin säppiin. Myöskin häät, joita varten tuon mekon ostin, peruuntuivat. Tavoitteenani onkin mahtua tuohon mekkoon sitten vuoden-kahden kuluttua, kun sitä voi jälleen käyttää paremmissakin lokaatioissa kuin ruokakaupassa ja apteekissa. Miksi kerron tämän leninkidetaljin, johtuu siitä, että tulemme yhä tarvitsemaan perinteisiä vaatekaappeja . Ei tule aikaa, jolloin voisimme liikkua digitaa...

Aika ajoin tulee päivitettyä CV - tuo jokaisen työnhakijan toiveuni. Kotimme WC:nkin tahtoisin päivittää uuteen uskoon, jos olisi rahaa. Jotta taas olisi enemmän rahaa, tarvitaan hyvä CV.  Curriculum vitae ja vessa liittyvät toisiinsa luontevasti myös siksi, että moni etsii hädissään vessaa ennen työhaastattelua. Olen myös halunnut huuhtoa monet CV-luonnokset pöntöstä alas, sillä viemäriin saa päätyä vain sitä itseään. Koska saatan olla ainoa ihminen, joka yhdistää näin suvereenisti ansioluettelon ja hotelli helpotuksen toisiinsa (poislukien vessansiivoojien CV:t), minusta minut kannattaisi hyvinkin palkata kaikenlaiseen ideointia vaativaan, hyvin rahakkaaseen työhön. Mutta mennäänpä siihen kuuluisaan asiaan! CV:ni olla tällä hetkellä neljä sivua pitkä - siis aivan liian pitkä. Sinne on listattu kaikki mahdolliset työtehtävät ja keskeneräisetkin, mutta minun mielestäni tärkeät kirjoitusprojektit. Hyvän CV:n pitäisi olla maksimissaan kahden sivun mittainen, mutta va...

Olen halunnut käydä Uppsalassa siitä lähtien, kun ymmärsin sen olevan Pekka Töpöhännän kotikaupunki. Olin lapsena Pelle Svanslös -animaatioiden ja -kirjojen suurkuluttaja, joten olihan nyt jo aika päästä katsomaan piirroskuvia paikan päälle livenä. Emme kuitenkaan osallistuneet Pekka Töpöhäntä -kierrokselle, sillä olisi ehkä ollut vähän noloa liikkua ryhmässä metrin pidempänä kuin muut osallistujat. Sen sijaan keskityimme toiseen kiinnostuksen kohteeseeni: Uppsalaan yliopisto- ja museokaupunkina (sekä tietenkin ravintolatarjontaan). Yliopiston kirjasto Carolina Rediviva Yliopiston nykyinen päärakennus Uppsalasta löytyy Pohjolan vanhin yliopisto, jo vuodelta 1477. Yliopiston läsnäolon ja historian huomaa Uppsalassa kaikin tavoin: vanhoja, upeita tiedekuntarakennuksia on siellä sun täällä sekä eri osakuntien juhlapaikkoja. Jos siis ihmettelet, ovatko Värmlands Nation ja Upplands Nation joitakin rasistisia tötteröhattujärjestöjä, niin ei - ne ovat osakuntia. Luulimme en...