Esmeraldan eetos

On lottovoitto syntyä Suomeen, sanotaan. Tämä opetettiin minulle jo lapsena, sitä hoki isäni myös naisen asemaan viitaten. Tuolloin oli ilmestynyt Jean Sassonin Sultana-Prinsessa- sarja. Lähi-idän eliittiin kuuluvien naisten epätasa-arvo vyöryi suomalaisiin olohuoneisiin, ollen lukukokemuksena kuitenkin ajan hengeltään eksoottinen. Silti yhtä todistusvoimainen. Sitä sanaa käytetään Sara Al Husainin tuoreen Huono tyttö -teoksen (Like 2023) sisäkannessa. Jäin miettimään, kenen naisen tosipohjainen kertomus sitten ei ole todistusvoimainen. Kenen naisen sana painaa vähemmän kuin jonkun toisen? Mistä soitat apua, jos puhelin ei toimi? Miksi huudat apua, jos oven sulkija on äitisi.  Suomessa asuva Al Husaini pakkonaitetaan Irakissa ja kuten tavallista, hänet raiskataan hääyönään. Vain avioliitossa menetetty neitsyys on jotain muuta kuin kärpäsiä pörräävä tikkari, likaisen naisen vertauskuva. Jenkkilän raamattuvyöhykkeellä sellaisena mainitaan usein käytetty hammasharja. Olen usein m...

Museoissa käydessäni mietin aina museoiden perustehtävää. Menneisyyden ja perinteen säilömistä, mutta myöskin sitä, mitä niistä kerrotaan. Mistä taas jätetään kertomatta. Minulla oli ilo vierailla Suomen Kansallismuseossa, jonka kaksi näyttelyä  Kotiinpaluu ja  Suomen tarina nivoutuvat yhteen hienoksi kokonaisuudeksi. En ihan heti keksi, mitä merkittävää jätettiin kertomatta. En myöskään ihan heti keksi, kuinka monessa muussa museossa maailmanlaajuisesti on päätetty palauttaa aarteet niiden alkuperäisille omistajilleen.  Saamelaismuseo Siidan kanssa tehty yhteistyö kantaa hedelmää ja kirvoittaa varmasti kyyneleitä silmiin yhdellä jos toisella saamelaistaustaisella. "Sarvilakeistaan" saamelaisladyt tunnetaan, mutta pitkään nämä hienoudet olivat paheksuttuja.  Kansakunnan historian likatahrojen käsittely on ollut jo pitkään nouseva trendi. Tällä en tarkoita ihmisryhmiä. Valitettavasti vastakkainasettelun aika on kaikkea muuta kuin ohi. Mutta aiemmat silmätikut tai ...

Ehkä tällä voi osallistua Surkeimmat otsikot -kilpailuun tai päivitellä kuuluisaa maailman menoa. Edellisestä koronakirjoituksestani onkin jo aikaa. Kesäkuun optimistina toivoin toisenlaista syksyä, mutta pelkäsin uhkakuvan käyvän toteen. Vielä emme tiedä, missä tahdissa rokotejonot alkavat purkautua. Ainakin 12-15-vuotiaiden kohdalla jo ensi viikolla. Suuri ongelma on kuitenkin se, että yhä monet 20-30-vuotiaat (jopa hoitotyötä tekevät) että paljon vanhemmat liikuskelevat julkisilla paikoilla omasta tahdostaan ilman ensimmäistäkään rokotetta. Usein myös ilman maskia. Sentään viime päivien uutisten jälkeen maskinaamoja on alkanut vilkkua katukuvassa ja sisätiloissa taas tiuhempaan. Kaikkien kohdalla paheneva tilanne ei muuta joidenkin ihmisten peruslähtökohtaa: maskia ei käytetä ilman maskipakkoa. Kirjoitan tätä päivänä, jolloin meidän piti osallistua häihin. Juhlat on kohta juhlittu, samaan aikaan kun alamme katsoa Beckiä villasukissa. Olisin niin kovasti halunnut käyttää italianpunai...

  Itkumuurilla on tungosta Kaikilla on kiire itkeä jotta pääsee illallispöytään Kaikilla on kiire rukoilla jotta saa syödä ja juoda Tarpeensa joka päivä uudelleen luoda Ja seuraavana päivänä joku kysyy Miksi itkette Emme tiedä itsekään Kai temppelin tuhoa Mutta eikö aina sanota Älä sure asioita joille et voi enää mitään E. P. /  18.7.2021 Kenties valtaosa maailman uskonnollisista juhlista perustuu jonkin tragedian muistelemiseen. Näin ainakin Abrahamin lasten eli kirjan kansojen vuotuisessa ajankierrossa. Muistellaan sitä, että temppeli tuhoutui. Ei ollut aikaa kohottaa hiivaleipää pakomatkalla orjuudesta. Sitten vielä yksi kuoli meidän kaikkien puolesta. Marttyyrikuoleman ylistysmuistelu on yhä voimissaan etenkin islamilaisessa kulttuurissa (en tarkoita nyt fundamentalismia, jossa marttyyrikuolemasta tehdään pahimmassa tapauksessa tavoite), mutta luterilaisuudessa työnteosta on tehty marttyyrimaisen uhrautumisen ilmenemismuoto. Mikä muu yhdistää meitä kirjan ka...

Tämä alustava otsikko on lymyillyt luonnoksissani pitkään kuin odottaen, koska uskallan tarttua aiheeseen. Vai uskallanko? Toisaalta olen sitä ihmistyyppiä, että nostan tabut mieluummin pöydälle tarkasteltaviksi kuin hautaan ne maahan vaieten iäksi. Näin on tehnyt myös kirjailija Pauliina Rauhala  ansioikkaassa esikoisteoksessaan Taivaslaulu. Siinä poraudutaan lestadiolaisen elämänpiirin syvyyksiin  alleviivaamatta ja tuomitsematta, myös elämäntavan hyvät puolet huomioonottaen. Vai ovatko ne vain selityksiä, joilla kestäisi paremmin kerran vuodessa kumpuilevan vatsanseudun, unettomat yöt ja velvoitteiksi muodostuvat pullapitkomyyjäiset? Toisin sanoen oman ahdistavan elämänsä?  Osallisuuden jatkuva äänetön ja usein myös äänenpainollinen vaatimus ahdistaa ainakin minua lukijana pitkin kirjaa. Päähenkilöparin elämä on hyvin samaistuttava, vaikka minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta monilapsisesta perhearjesta, johon kuuluu jatkuva uskon ja uskonnon paine. Samais...

Aamun uutiskatsauksesta silmiin pomppasi Jörkka-analyysin ja etätyön päättymisruodinnan jälkeen erityisesti suomalaisten lukuinto kesällä. Adlibriksen teettämän kyselyn mukaan kahdeksan kymmenestä on lukenut tai aikoo lukea painetun kirjan tänä kesänä. Se on paljon - etenkin, jos aikomukset toteutuvat niiden monien muiden suunnitelmien rinnalla. Jos edes nämä... Lukeminen on suosituinta naisten keskuudessa ja ikäryhmistä erityisesti 18-35-vuotiaat ilmaisivat kiinnostuksensa lukemista kohtaan kasvaneen. Tämä ilahduttaa minua maailmassa, jossa aitoa sivistystä (myös sydämen) saa peräänkuuluttaa yhä useammin. Vai johtuuko tunteeni kenties lisääntyneistä Trumpin edesottamuksista, jotka päätyvät satelliittien ja tukiasemien välityksellä omaan olohuoneeseen harva se ilta? Sen verran utelias kuitenkin olen, että Trumpin veljentyttären (psykologian tohtori Mary L. Trump ) kirjoittama analyysi  on lisätty ajan X lukulistaan.  Itsensä sivistäminen ei tietenkään ole vain ti...

Antisemitismi ja rasismi ovat lisääntyneet huolestuttavasti kaikkialla Euroopassa, myös meillä Suomessa. Tästä yhtenä osoituksena toimii laajan mediahuomion saanut Turun synagogan tuhriminen veren värisellä maalilla vainojen uhrien muistopäivänä . Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti  kantaa asiaan ja ilmaisi huolensa antisemitismin kasvusta Suomessa . Arvostan - valtiopäämiesten tärkeä tehtävä on tuoda näkyviin ihmisoikeudet, vaikkei kannanottojen lausuminen sinänsä kuulukaan Suomessa presidentin valtaoikeuksiin. Ihmisyys on tärkeämpää kuin byrokratia ja protokolla. Kun jälkimmäinen sai vallan pahuuden banaaliudessa noin 80 vuotta sitten, ihmisyydestä ei ollut enää tietoakaan.  Auschwitz-Birkenaun vankien jaottelulaituri vapautuksen muistojuhlan aikaan vuonna 2005. Tämä junarata johti suoraan kaasukammioiden eteen, joiden rauniot jäävät taakseni.  Vainojen uhrien muistojuhla on saanut tänä vuonna Suomessa aivan eri tavalla näkyvyyttä kuin aiemmin, johtue...

Minun joulukalenterini on kaikille uskontokunnille ja perinteille avoin, kuten kotimmekin, joten otetaanpa luukun 22 aiheeksi juutalaisten tärkeä ja ajankohtainen juhlapyhä. Chanukah eli hanukka alkaa tänään ja kestää 29.12. asti. Ajankohta vaihtelee eri vuosina, mutta yleensä se sijoittuu aina joulukuuhun. Moni ehkä liittää mielikuvissaan tähän juhlaan aivan oikein menora -kynttelikön. Hanukka on ilon ja valon juhla, jonka historia ulottuu reilusti yli 2000 vuoden taakse, jolloin makkabealaiset saivat vallattua helleenien heiltä riistämän temppelin takaisin itselleen. Temppelistä löytyneen öljytilkan ei uskottu riittävän tilojen valaisuun ja temppelin jälleenrakentamiseen, mutta kuin ihmeen kaupalla öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi, jonka aikana uusi öljy saatiin valmistettua. Tässä näin tiivistettynä, lisää tekstiä ja muiden juutalaisten juhlapyhien kuvailua  täällä . Kotona emme vietä hanukkaa (kuten emme suuremmin muitakaan juhlapyhiä) mitenkään erityisesti, p...