Esmeraldan eetos

Museoissa käydessäni mietin aina museoiden perustehtävää. Menneisyyden ja perinteen säilömistä, mutta myöskin sitä, mitä niistä kerrotaan. Mistä taas jätetään kertomatta. Minulla oli ilo vierailla Suomen Kansallismuseossa, jonka kaksi näyttelyä  Kotiinpaluu ja  Suomen tarina nivoutuvat yhteen hienoksi kokonaisuudeksi. En ihan heti keksi, mitä merkittävää jätettiin kertomatta. En myöskään ihan heti keksi, kuinka monessa muussa museossa maailmanlaajuisesti on päätetty palauttaa aarteet niiden alkuperäisille omistajilleen.  Saamelaismuseo Siidan kanssa tehty yhteistyö kantaa hedelmää ja kirvoittaa varmasti kyyneleitä silmiin yhdellä jos toisella saamelaistaustaisella. "Sarvilakeistaan" saamelaisladyt tunnetaan, mutta pitkään nämä hienoudet olivat paheksuttuja.  Kansakunnan historian likatahrojen käsittely on ollut jo pitkään nouseva trendi. Tällä en tarkoita ihmisryhmiä. Valitettavasti vastakkainasettelun aika on kaikkea muuta kuin ohi. Mutta aiemmat silmätikut tai ...

Onko mitään suomalaisempaa kuin sauna ja erityisesti joulusauna ? Ehkä vain Juha Mieto tai Jaakko Kolmonen yltävät lähelle, mutta he ovat syntyneet myöhemmin kuin saunaperinteemme. Tämä ikivanha, muinaisuskoomme liittynyt riitti ja tätä nykyä suomalaisten yleisin harrastus - saunominen - taitaa olla myös oma suomalaisin ominaisuuteni: vähintään kerran kuussa ja erityisesti jouluna on päästävä saunaan. Joulusauna on jäänyt väliin vain edellisvuonna, jolloin kiukaamme ei toiminut! Asia oli kyllä tiedossa, joten kovin suurta katastrofia saunattomuus ei kriiseilystäni huolimatta päässyt aiheuttamaan. Mutta nyt! Nyt meillä on reilun vuoden vanha uusi kiuas, aivan loistava pienen tilan Harvian perinteisin malli Sähkäri . Harvoin halpa on hyvä, mutta tämä on! Sanon tämän vieläpä ilman kaupallista yhteistyötä! Puukiuas toki olisi ihanin ja meiltä löytyisi hormikin alakerrasta, mutta koko sauna pitäisi rakentaa ja kiuas sijoittaa uudelleen. Jossain postauksessa kerroinkin, että sauna...

Valtaosalla viettämistämme juhlapyhistä on "pakanallinen" alkuperä, niin myös juhannuksella - valon, keskikesän ja hedelmällisyyden juhlalla. Se on viettämistämme juhlapyhistä ehkä muinaissuomalaisin, vaikka emme ensimmäisenä liittäisikään 1-3 vuorokauden kännäämistä historiallisiin juhannusriitteihin. Juhannuksena on kuitenkin ollut tapana käyttää runsaasti alkoholia jo yli tuhat vuotta sitten. Kekri (sadonkorjuu) ja joulu olivat lähes yhtä kosteita nekin. Juomisella ja notkuvilla pöydän antimilla haluttiin taata tulevan kauden sadon hedelmällisyys. Juhannuksena myös ihmislihallisen hedelmällisyyden vaaliminen oli tärkeää. Edelleen harrastamme rakkausorientoituneita juhannustaikoja, joita jo muinaissuomalaiset käyttivät keinoinaan nähdä tai vaikuttaa tulevaisuuteen. Kukapa meistä ei olisi joskus kerännyt seitsemän kedon kukkaa tyynyn alle, katsonut kaivoon tai juossut saunan ympäri alasti? Jos et ole, olet silti ihan normaali. Vielä 50 vuotta sitten juhannuksena tan...

Otsikko tarkoittaa ihan todellista syytä kirjoitustaukoon. En silti malta olla rinnastamatta tietokonetta hilavitkuttimeen nimeltä ihmiskeho ja kovalevyä sentään vielä suht normaalisti raksuttavaan aivotoimintaan. Joka kolmannessa blogissa pahoitellaan taukoa kirjoittamisesta, sillä syysflunssa on vienyt voiton tai pehmeät vällyt ihan muuten vaan. Aina ei jaksa kirjoittaa, ei tehdä yhtään mitään. Syksy on juuri se vuodenaika, jolloin pimeys, uudet tv-sarjat ja suoranainen vetelyys vievät voiton. Olen myös saanut halkosavotassa mojovan tällin jalkaani, lojunut kuumeflunssassa sohvalla ja kärsinyt pahoista migreeniputkista. Olo on ollut kuin vanhuksella. Juuri tänään elämäni paras kaukonäköinen päätös on ollut vaihtaa osa lomarahoista ylimääräiseen lomaviikkoon. Muistatteko kiukaan, josta kirjoitin kesäkuussa? Tai sen juhannussaunan, jossa ei ollut kiuasta? Ostimme sen kyllä kesällä, mutta saimme sen vasta viime viikolla seinään. Omaa laiskuuttamme, sitten vielä sähkömiehiä sai ...

Sitä kaipaan päivittäin. Nyt, kun ilmat ovat hellineet (luontoa tosin rankaisseet), olen vain istunut töiden jälkeen puutarhassa raukeana. Kuunnellut puiden lehtien kahinaa, kimalaisten surinaa, omia väsymyksestä tyhjentyneitä ajatuksiani. Myös ruohonleikkuria, oksasilppuria, nurmikkotrimmeriä, istutussuunnitelmia, grillivertailuja, halonhakkuuta. Kaikkia käytännön elämän ääniä, joita naapuripihoilta kantautuu, halusin tai en. Meillä on sentään ihmisvoimalla käyvä ruohonleikkuri, jolla uskaltaa huristella sunnuntainakin muiden lähtiessä rautakauppaan tai megamarketiin. Mitä enemmän ympärillä tohistaan, kaseerataan, pengotaan ja istutetaan, sitä enemmän passivoidun itse. Istun ja ihmettelen. Tiskivuori ja vaateläjä (okei, monikossa piilee totuus) edessäni päätän laittaa oven kiinni ja astua ulos pihalle, joka on vihdoin tyhjentynyt mökille lähtijöistä, maalareista ja ikävä kyllä myös siileistä ja pupuista. Minua melkein nolottaa. Onko tänään tosiaan se päivä, jolloin ME läh...