Esmeraldan eetos

Viime aikoina on puhuttu paljon tavoitteellisen kirjoittamisen edellytyksistä. Usein se on rikas puoliso, etuoikeutettu työasema ja sellainen työ, josta ylipäätään on mahdollista saada vaikkapa monen kuukauden tauko, ilman että menettää työpaikkansa.  Tässä kärpäsen suristessa vasten kahvikuppiani harvinaisesti kirjoitan vapaapäivänä - toimenpide, jolle ei ole minkäänlaisia paukkuja normiarjessa. Olen jo sanonut sanottavani töissä. Onhan se jotenkin sairasta, että näitä rahoja pitäisi sitten säästää kirjoittamiseen, jota mistään muualta ei tueta. Teet sen palkattomasti omalla ajalla. Vasta kymmenen menestyskirjaa kirjoittanut alkaa saada jotain ennakkoa, ja olisikohan joku Sofi Oksanen maamme harvoja täysin kirjallisuudella eläviä ihmisiä. Hänkin kirjoittaa Suomen Kuvalehteen, kuten moni kirjailija johonkin lehteen. Tai pitää kirjoituskursseja, joihin hyvissä työpaikoissa olevilla milleniaaleilla on varaa osallistua. Itseäni ei nämä kerhot kiinnosta siitäkään huolimatta ja juuri si...

Koska kuluva vuosi, kohta luojan kiitos päättyvä, on ollut elämässäni ja maailmanlaajuisestikin kaamein ikinä, yritän unohtaa asian listaamalla hyviä asioita, eli tällä kertaa kirjoja. Tutkitusti positiiviset ihmiset elävät pisimpään. Tosin en tiedä, onko se tässä maailmanajassa enää mikään tavoite, mutta mennään asiaan.  Luin enemmän kirjoja kuin aiempina vuosina. Ja niinä vuosina luin enemmän kuin ehkä viiteentoista. Ihmiset rakastavat listata asioita ja pistää paremmuusjärjestykseen, mutta minulle moinen on systemaattisella tasolla vain raskasta. Intuitiivisesti luettelen tähän, mitkä kirjat ovat kuluneelta vuodelta jääneet mieleen. Se ei tarkoita, etteikö olisi jotain vielä sykähdyttävämpää - en vain muista sitä.  Etsin tätä kuvaa puoli tuntia. Kokis on minullekin tärkeä, mutta eri syistä kuin kommunistisen Albanian lapsille. Menen kohta ostamaan lisää, koska migreeni uhkaa hiipiä.  Lea Ypin Vapaa kuuluu ilman muuta parhaisiin tänä vuonna lukemiini teoksiin. Olen näe...

Taas on aika väsyneen höpinän. Kirjoitan joulukuun ensimmäisen blogiraapustuksen kännykällä, koska kuvat ovat tässä, ja tietokoneen avaus sunnuntaina tuntuisi liikaa työltä. Täytyy siis pitää kynäily minimissä. Minun pitää muutenkin etsiä kadonnutta kirjaston kirjaa, jonka palauttamisesta olen aivan varma. Olin kovinkin varma, että tänä jouluna salissa olisi iso joulukuusi. Tähän kuitenkin kykenin.  Juuri mistään asiasta tässä maailmassa ei voi nykyisin olla varma, paitsi tieteellisesti todistetuista faktoista. Toisaalta tieteellisen tutkimuksen perusolemukseen kuuluu jatkuva uudistuminen. Kun saadaan uutta tietoa, se täydentää ja joskus jopa muokkaa aiempaa. Joulu on kristillisenä juhlana täysin uskomuksen, tarinan ja uskon asia. Siinä ei ole mitään tieteellistä. Aikoinaan roomalaiset juhlivat auringon jumalaa (kuten huomaatte, vältin sanomasta "jo muinaiset roomalaiset"). Juutalaisilla hanukka on valon juhla. Mitä vielä, kaikki jotain joulukuussa juhlivat. Ainakin vapaita, ...

Menetettyäni äänikirjaneitsyyteni ja palan sydämestäni Eeva Kilven  ajatuskokoelmalle  Sininen muistikirja  aloin pohtia yhä enemmän vanhenemisen mystiikkaa. Tosin, jos kysyisin äidiltäni tai anopiltani, he sanoisivat kumpikin, ettei vanhenemisessa ole mitään mystistä - tiedossa on ainoastaan uutta kremppaa toisensa jälkeen, kehon rapistumista ja mielen voipumista. "Vanhaksi ei ole tulemista" taitaa olla anoppini suosikkilause juuri tällä hetkellä. Sama fiilis välittyy myös Kilven ajatuksista noin 20 vuoden ajalta, joissa vanhuuden tuntemuksista välittyy kuitenkin enemmän yksinäisyys ja ikävöinti kuin fyysisen rappeutumisen tuskaisuus. Äitini tokaisi minulle viimeksi nähdessämme: "sinäkin se vanhenet kovaa vauhtia". Lienee siis minunkin ajankohtaista pohtia vanhuuden ja vanhenemisen olemusta! Toivon kuitenkin, että minulla on vielä reilusti aikaa elämäni viimeisiin kirjallisiin merkintöihin. Toivon myös, että joku löytää nuo ajatukset ja keksii niille yhtä hyvä...

Aamun uutiskatsauksesta silmiin pomppasi Jörkka-analyysin ja etätyön päättymisruodinnan jälkeen erityisesti suomalaisten lukuinto kesällä. Adlibriksen teettämän kyselyn mukaan kahdeksan kymmenestä on lukenut tai aikoo lukea painetun kirjan tänä kesänä. Se on paljon - etenkin, jos aikomukset toteutuvat niiden monien muiden suunnitelmien rinnalla. Jos edes nämä... Lukeminen on suosituinta naisten keskuudessa ja ikäryhmistä erityisesti 18-35-vuotiaat ilmaisivat kiinnostuksensa lukemista kohtaan kasvaneen. Tämä ilahduttaa minua maailmassa, jossa aitoa sivistystä (myös sydämen) saa peräänkuuluttaa yhä useammin. Vai johtuuko tunteeni kenties lisääntyneistä Trumpin edesottamuksista, jotka päätyvät satelliittien ja tukiasemien välityksellä omaan olohuoneeseen harva se ilta? Sen verran utelias kuitenkin olen, että Trumpin veljentyttären (psykologian tohtori Mary L. Trump ) kirjoittama analyysi  on lisätty ajan X lukulistaan.  Itsensä sivistäminen ei tietenkään ole vain ti...