Esmeraldan eetos

Eilen, katsoessani aamusta iltaan uutiskuvaa ja analyysia Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, kuulin yhtä aikaa korvissani Procol Harumin A Whiter Shade of Palen.  Näin silmissäni kantaaottavan musiikkivideon Vietnam-kuvastolla kuin lohduttomana toisintona ihmiskunnan oppitunnista numero yksi: emmekö me koskaan opi? Ehkä tällä kertaa kysymyksen voi muotoilla yksiköksi, eikö juuri yksi tietty P-alkuinen henkilö, jota jo H-alkuiseen verrataan, opi koskaan.  Valitettavasti vakaa uskoni on, että vielä sittenkin, kun P-alkuista ei ole enää olemassa, yhä uudet ja uudet ihailijat käyvät katsomassa häntä mausoleumiin palsamoituna. Toisaalta eiliset Ukrainan tapahtumat pakottavat yhä useamman kannattajan kyseenalaistamaan kaiken, jota tämä P-alkuinen on valheiden verkostossa rakentanut. Mutta kuten on aikojen saatossa huomattu, ihmiselle voi olla raskasta myöntää tosiasiat. Se mihin on uskonut, ei olekaan ehkä ollut olemassa sellaisena kuin kuvitteli (liittyen juuri lukemaani Meri Va...

Löysin kellarin kätköistä pahvilaatikon, jonka raosta pilkistivät Gorbat š ovin kasvot. Ihmettelin, miten presidenttiparka on päätynyt paraatipaikalta maan uumeniin. Tämä on toki ollut monen oligarkin ja merkkihenkikön kohtalo itänaapurissamme. Muistin saman tien, että oma diktatuurimme teki ratkaisevan päätöksen: Gorbat š ovin tien tulisi johtaa kellariin, sillä hän aiheutti tahtomattaan liian monta säikähdystä yön hämärässä. Kyseessä on ehkä oudoin esineeni, perestroikan, glasnostin ja uuden ajattelun muovinen ilmentymä Gorby Doll. Hu(i)ppu-look Korv... siis peppumerkitty U.S.S.R.-tuote Gorby-nukkeja tehtiin vuoden 1990 ympärillä, tai ehkä vain sinä vuonna. Tämä Gorby on lenkkivaatteissa. Uskon, että valtion johtaminen on ollut aika hikistä hommaa valtion rajojen ja muurien murtuessa. Onneksi Gorbylta löytyy muitakin vaateparsia, kuten farkut. Google-haku löytää myös To America with Love –Gorbyn tunnistettavalla nahkatakilla. Nimi tiivistää osuvasti Neuvostoli...