Esmeraldan eetos

Olen jo lopettanut laskemisen, montako kertaa olen käynyt Tukholmassa. Ja sinne olemme taas kohtapuoliin palaamassa, minä arviolta kolmattakymmenettä kertaa ja mieheni ehkä kymmenettä. Tukholma on vain niin upea kaupunki ja Ruotsi yleisestikin maanpäällinen paratiisi ongelmalähiöineen ja pepsodent-hymyisine (keino?)ruskettuneine asukkaineen. Siitä puheenollen, grattis kronprinsessan Victoria! Hän täyttää tänään 42 vuotta, ja minun olisi mahdollista seurata hänen syntymäpäiväkonsettiaan telkkarista, mutta kirjoitan mieluummin Ruotsista, Victorian tulevasta valtakunnasta.  Jos pitäisi asua jossain muussa maassa kuin Suomessa, muuttaisin Ruotsiin. Olen jopa harkinnut sitä puolileikilläni - asuuhan siellä myös sukulaisia, jotka jäivät vierailulle pysyvästi. Kuka rakkauden, ken työn tähden. Ja nyt, kun molemmista alkuperäisistä vetonauloista on "aika jättänyt", ruotsalainen yhteiskunta on tuntunut tarjoavan Suomea enemmän virikkeitä ja ystäviä eläkepäiviin sekä ...

Minulla on 40 minuuttia aikaa kirjoittaa, miksen kirjoita. No, kun ei ole aikaa! Kahden lauseen jälkeen en kuitenkaan kehtaa painaa julkaise-nappia (jota olen täällä Bloggerissa ollut lähellä painaa lukuisia kertoja tallenna-napin sijaan). Minulla oli yksi vapaapäivä keskiviikkona, jonka vietin ulkona. Tarkoitus oli myös kirjoittaa keskeneräinen blogiteksti loppuun, mutta se kuuluisa ajan virta muutti suunnitelmat. Salainen paheeni on monarkiafanius, vaikkei siinä ole järjen hiventäkään, kuten ei fanittamisessa useinkaan ole. Lähdin pyörällä todellisen ajan virran eli Aurajoen äärelle Turun keskustaan, kun kuulin, että  Japanin kruununperilliset ovat vierailulla kaupungissa. Osuin Tuomiokirkolle juuri sillä kellonlyömällä, kun kruununprinssi Akishino ja prinsessa Kiko vilkuttivat mustasta autosta yllättävän suurilukuiselle yleisölle jäähyväiset. En ehtinyt edes kaivaa kameraa esiin. Onneksi historiallisessa Turussa on paljon muutakin kuvattavaa. Tuomiokirkon ympäristö...