Esmeraldan eetos

Miten olenkaan kaivannut merelle. Vihdoin se toteutui. Teiniangstissa olin haluton matkustamaan veneellä vanhempieni kanssa, pidin ennemmin kotibileet. En tosin tiedä, olisiko matkaseurani tuolloin edes ollut kaivattua. Mutta huomaan kaipaavani paattiamme yhä enemmän nyt, kun sitä ei enää ole.  Matka yhteysaluksella Nauvoon eli Naguun jäi lyhykäiseksi, mutta joskus paremman elämän aikana täytyy siellä myös yöpyä. Seilissä taas ei huvita käydäkään enää kolmatta kertaa nähtyäni, millainen somehitti saaresta on tullut. Olen vieraillut siellä 1990-luvulla ja vielä 2010-luvun alussa, jolloin tuotteistus oli jo päässyt orastavalla tasolla vauhtiin. Joskus taisin hakea sinne myös korkeakouluharjoitteluun tai kesätöihin, mutta kuultuani kirkko-opastuksen sisältävän myös huussintyhjennyksen, päätin valita rahakkaamman kesätyön kaupan kassalla. Oliko tämä elämäni virhe, tuskin. Hienoa ja traagista tietysti on, että vain turismin avulla paikkoja kunnostetaan. Valtakunnallisen tutkimuslaitokse...

Elämän aallokossa on löydettävä pelastusvene.  Hyisenä syysyönä Utön edustalla vuonna 1994 moni etsi, muttei löytänyt. Ja jos löysi, se ei toiminut. Tuon vuoden ainut lohtu oli Jäätelöauto, joka tiluliluleerasi iloista tunnussäveltä hiekkatiellä, jota ei ollut vielä asfaltoitu. Ehkä tunnari oli jo tuolloin kuskin vihaama, mutta hyvin hän ainakin äsken osasi sapetuksensa peittää, vieläpä harvinaisen vilpittömästi hymyillen.  Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kirjoitan tätä toffeeveneen lohduttava maku suussani.   Toinen ysärivaihtoehto oli mansikkavene. Nyt vaihtoehtoja oli kuusi, aivan liikaa. Liian tuntemattoman edessä ihminen takertuu perinteisiin.  Tv-kuvat kalmanvärisistä ruumiista meressä sekoittuivat unissa toffeeveneisiin, joilla saattoi paeta loputonta ankeutta. Tuo kuorrute on väriltään lähes sama kuin päällystetty, tahmea oppikirja. En enää muista aihetta. Tuskin mitään muistettavaa. Jäätelöveneen avulla seilasin pakoon kouluelämäksi naam...

Otetaanpa taas perinteinen sattumanvaraisten kuvien sarja. Olen nukkunut koko kesän niin huonosti, että povaamani kirppispostaus tuntuu liian työläältä. Ostettavaa nimittäin Salon kirppismatkalta löytyi!  Parhaat asiat elämässä ovat kuitenkin ilmaisia. Maisemat paikoissa, joista näkee kauas. Ehkä lähelle itseenkin.  Aurajoen varren polut ovat minulle hyvin tärkeitä palautumiseen, liikuntaan, hengähtämiseen. Aina taideteos on erilainen. Ja kuvia niistä on totisesti otettu. Nythän olen pitänyt kännykkää mukana myös siksi, että etsin välillä geokätköjä. Papinsaaressa en jostain syystä muistanut kätköjen olemassaoloa, olin ehkä niin keskittynyt menneisyyteen nykyisyyden ympärillä. Hirvensalon Papinsaaressa on rajut kontrastit, vanhoja kantatiloja ja ultramoderneja merinäköalallisia kuutioita.  Kävin uimassa Kulhon saaren edustalla, siinä vanhan lossirannan laiturilla. Se näkyy myös elokuvassa Tummien perhosten koti . Mietin kirjan lukemista osittain siksi, että aistin paikass...